Arttu Ruotsalainen on Leijonien mielenkiintoisin pelaaja perjantaina alkavissa MM-kisoissa.

Kovin moni suomalainen kiekkokatsoja ei varmaankaan erityisemmin hätkähtänyt, kun Ruotsalainen teki huhtikuun alussa NHL-debyytin. Niitä tuntuu satelevan siihen tahtiin, että ei enää ehdi kaikkia rekisteröimään. Siis suomalaisten NHL-debyyttejä.

Peräti 47 suomalaista kenttäpelaajaa pelasi NHL:n runkosarjassa tällä kaudella. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin. Seurattavia pelaajia rupeaa olemaan niin paljon, että yksi Ruotsalainen hukkuu nopeasti teksti-tv:n syövereihin.

23-vuotias Ruotsalainen teki NHL-sopimuksen jo kaksi vuotta sitten Buffalo Sabresiin, mutta pelasi ensimmäiset pelinsä siellä vasta nyt keväällä. Häntä ei koskaan varattu NHL:ään, mikä on osaltaan hätkähdyttävä tieto, kun katsoo pelaajan toimintaa tällä hetkellä.

Hän nimittäin pelasi melko hyvin Buffalossa – niin hyvin kuin NHL:n huonoimmassa joukkueessa voi pelata.

Ennen siirtymistään Buffaloon Ruotsalainen kehittyi varmoin askelin Ilveksessä kohti Liigan huippua. Syksyllä oli selvä, että Ruotsalainen oli vähintäänkin kypsä Liigan tasoon ja seuraava askel olisi NHL.

Välissä oli toki 13 ottelua AHL:ssä, jossa Ruotsalainen teki 13 tehopistettä. Se oli vilkaisu, miltä peli pienessä kaukalossa näyttää ja tuntuu, sitten nopea sopeutuminen, ja hyppy NHL:ään.

Ensi syksynä odotettavissa on, että Ruotsalainen aloittaa kauden NHL:ssä.

Armoton tehokkuus

Jalonen valitsi Ruotsalaisen Leijonien MM-joukkueeseen ennen muuta tämän vahvuuksien vuoksi. Ruotsalainen on tarvittava, ja monella tapaa jopa elintärkeä, hyökkäyspään pelaaja Leijonien joukkueessa.

Ensimmäisenä erityisosaamisena Ruotsalaisen kohdalla on nostettava esiin hänen laukauksensa. Siinä on paljon sellaisia moderneja NHL-tason maalintekijän elkeitä. Laukaus lähtee läheltä kroppaa, erittäin lyhyellä latauksella. Ruotsalainen ei tarvitse isoa tilaa eikä paljoa aikaa, kun laukaus lähtee. Ja se lähtee tarkasti.

Merkille pantavaa laukauksen lisäksi ovat Ruotsalaisen tukitoiminnot ennen laukausta.

Ensinnäkin Ruotsalainen lukee pelissä harkitusti viitteitä ja tarjoumia, kuten mahdollisia kiekonriistoja, ja säilyttää korkean valmiuden laukoa nopeasti kiekonriiston jälkeen joko itse tai suoraan syötöstä. Usein Ruotsalainen hakee transition jälkeen nopeasti kääntämällä ja avaamalla kroppaa kohti maalia sekä kääntämällä luistelun takaperin itselleen pelitilan ja laukaisusektorin. Laukaus suoraan syötöstä on laadukas, erittäin laadukas, ja lähtee puolustajien jaloista, mailapaineenkin alla.

Näitä saumoja Ruotsalainen etsii ahnaasti. Hän säilyttää jatkuvan liikkeensä, suunnanmuutoskykynsä ja pelin lukemisen ansiosta korkean hyökkäyspelivalmiuden ja on valmiina luomaan välitöntä maalipainetta kiekonriiston jälkeen – kuitenkaan muulta viisikolta varastamatta. Terävän luistelunsa ansiosta hän ehtii tilanteisiin, joihin hän haluaakin ja joihin hänen pitääkin ehtiä, jos hän mielii tehdä tulosta.

Ruotsalaisen maalinteko-osaamisessa on todella paljon samaa henkeä kuin monella NHL:n huippumaalintekijällä. Hän osaa käyttää työvälinettään, mailaansa, ilman suuria ja ylimääräisiä liikkeitä. Siinä on sellaista kliinistä, armotonta tehokkuutta. Toisaalta hienostunutta tyylikkyyttä. Hän osaa liikkua pelattavaksi monipuolisesti eri tilanteissa ja ahtaassa tilassa.

Siksi hänellä on potentiaalia nousta NHL:ssä jopa paremmaksi maalintekijäksi kuin Patrik Laine tulevaisuudessa. Laine ei ole modernin NHL-pelin maalintekijä. Hän on isojen kaarrosten ja ison pelitilan pelaaja. NHL:ssä näitä luksuksia on harvemmin tarjolla nykyään.

Arttu Ruotsalainen osaa ja taitaa jo ahtaan pelin dynamiikkaa. Hän tarvitsee toki moniin toimintoihinsa vielä korkeampaa automaation tasoa, varmuutta ja laadukkuutta, mutta se, millaisessa asennossa Ruotsalaisen urakäyrä on ollut viime vuodet, antavat luottoa, että Ruotsalaisesta voi kasvaa hyvä, ellei peräti erinomainen, tuloksentekijä NHL:ään.

Ja on todettava, että kaukana hän ei tosiaan siitä jo ole. Sen kevät NHL:ssä osoitti.

Suoraan syötöstä

Ruotsalaisen rooli on varsin selvä mitä tulee Leijonien MM-joukkueeseen. Jalonen perustaa joukkueensa rakentamisen erittäin vahvasti roolituksen päälle: joukkueessa on oltava erikoisosaamista niin puolustuspelitilanteisiin, aloituksiin, tuloksentekoon, alivoimaan ylivoimaan ja niin edelleen.

Ruotsalaisen tehtävä on tuoda erikoisosaamista paitsi tietysti viisikkopelaamiseen mutta erityisesti ylivoimalle. Veto oli Jaloselta varsin kelpo, sillä Ruotsalainen tuo oikeastaan aivan eri tason uhan ylivoimalle kuin yksikään muu pelaaja Leijonien joukkueessa. Eikä Ruotsalaisen kaltaista pelaajaa ollut liiemmin tarjolla Liigasta tai muualtakaan enää Leijoniin.

Ruotsalainen takoi syksyllä Liigassa 19 otteluun hämmästyttävät 16 maalia. Hyökkääjän laukaus suoraan syötöstä ylivoimalla b-pisteen tuntumasta tuli varsin tutuksi. Ei olisi yllätys, jos Ruotsalainen asetettaisiin samaan paikkaan Leijonissa ja jos hän siinäkin tekisi tulosta.

Potentiaalia Ruotsalaisessa voi olla jopa MM-kisojen parhaimpien hyökkääjien ja pistenikkarien sekaan. Kisoista puuttuvat NHL:n supertähdet, mikä osaltaan antaa Ruotsalaisen kaltaisille pelaajille sauman nousta esiin.

Jos rooli on selvä, Ruotsalainen hyväksyy sen ja saa heti turnauksen alussa itseluottamuksensa ylös, alkulohkossa hän voi tehdä kovaakin tulosta heikompia maita vastaan.

Koko tuo rajoitteita

Pelkkää ruusuilla tanssimista ei toki ole odotettavissa. Arttu Ruotsalaiseen liittyy myös muutamia kysymysmerkkejä.

Läthökohta Leijonissa on se, että jokaisen pelaajan on kyettävä puolustamaan erittäin korkealla tasolla. Jalosen pelitapa perustuu vankkaan oman maali suojeluun, jolla pidetään vastustajan maaliodottama pienenä ja siten nostetaan oman voiton todennäköisyyttä. Kun vastustaja kyetään pitämään korkeintaan maalissa, kahdessa, Ruotsalaisen rooli ylivoimalla pelien ratkomisessa on iso.

Mutta, aivan, mikä on Ruotsalaisen kyky ja kapasiteetti puolustaa Leijonien vaatimalla tasolla?

Tätä aspektia Ruotsalaisen kohdalla ei ole varsinaisesti nähty. Hän nousi Liigassa parrasvaloihin Ilveksessä, joka on toki ollut sarjan kärkijoukkueita mutta profiloitunut tietyllä tavalla pelaajakehittämöksi. Esimerkiksi Jouko Myrrän alaisuudessa pelannut varsin notkeaa jääkiekkoa, jossa on ollut lupa ”varastaa”.

Ruotsalainen on vielä katsomaton kortti äärimmäistä puolustuspeliotetta vaativassa pelitavassa.

Buffalossa Arttu Ruotsalainen pelasi 17 peliä, joka on jo kelvollinen otanta. Tuolla ajanjaksolla Ruotsalaisen ollessa jäällä vastustajat loivat tasaviisikoin maaliodottamaa 4,75 maalin verran 60 peliminuuttia kohden. Lukema on siis valtava, Buffalonkin mittapuulla. Se oli tuon ajanjakson sisällä Buffalon korkein vakiokokoonpanon pelaajista.

Lukema kertoo tietysti siitä, että Ruotsalaisen ollessa jäällä vastustajat loivat paljon maalipaikkoja. Tästä ei voi tietysti aivan suorilta tehdä johtopäätöstä, että se yksinomaan johtui Ruotsalaisen puolustuspelitaidoista mutta jonkinlaista suuntaa antaa kyllä.

Hyökkääjän puolustuspelitaidoissa on paljon kehitettävää NHL:ää ja varmasti MM-kisojenkin tasoa ajatellen. Ruotsalainen on toki pienikokoinen pelaaja, mikä asettaa tiettyjä väistämättömiä rajoitteita. Se, kuinka paljon Ruotsalaisen puolustuspelin haasteista on seurausta nimenomaan pienestä koosta ja kuinka paljon teknistaktisista ominaisuuksista, on vaikea kysymys. Tietyissä tilanteissa näkyy kyllä, että jos Ruotsalainen kykenisi kamppailuissa tuottamaan vielä keskivartalon avulla enemmän voimaa, hän selviäisi puhtaammin paperein tilanteista ulos.

Mutta on selvä, että 173-senttisen pelaajan ulottuvuus syöttölinjojen peittämisessä, mailapuolustamisessa ja kiekonriistoissa on eri luokkaa kuin 193-senttisen. Eli jo luontaisesti alue ja syöttölinjojen skaala, jota Ruotsalainen pystyy puolustusalueella hallitsemaan, on pienempi. Mikäli Ruotsalainen haluaa pitää puolustuslaatunsa korkeana, hänen on todennäköisesti liikuttava enemmän ja isommalla säteellä, mikä taas saattaa syödä hänen tuloksentekopotentiaalistaan.

Tähän yhtälöön törmättäneen kisojen aikana. Arttu Ruotsalainen pärjää mainiosti alkulohkossa, kun voittamisen paine ei ole silmillä ja vastustajien tason myötä kiekko on Suomella enemmän kuin se on vastustajalla. Hän ei joudu puolustamaan paljon, vaan voi käyttää kapasiteettiaan hyökkäämiseen. Ja oletettavasti tekee tehoja.

Ratkaisupeleissä, sen sijaan, on oletettavaa, että Ruotsalainenkin joutuu puolustamaan enemmän ja keskittymään enemmän siihen. Hän ei pääse loistamaan enää samalla tavalla. Mutta tässä kohtaa olisi äärimmäisen tärkeää se, että Ruotsalainen olisi onnistunut alkulohkossa ja saanut onnistumisten kautta itseluottamusta. Koska siinä kohtaa, kun välierässä tilanne on tasa 1–1 ja Suomi pääsee ylivoimalle, nimenomaan ratkaisupelaajalta, Ruotsalaiselta, odotetaan ratkaisua.

Ruotsalaisen NHL-uran kannalta puolustuspelaaminen on kenties suurin kysymysmerkki. Hyökkäystaitojen osalta hän on jo NHL-tasoa, mutta jos hän ei pysty auttamaan viisikkoaan kääntämään puolustustilanteita hyökkäyksiksi, hyökkäystaidot jäävät piiloon.

MM-kisoissa Arttu Ruotsalainen on ehdottomasti Leijonien mielenkiintoisin yksittäinen pelaaja.

Lue myös: Olli Määttä on oiva valinta Leijoniin, mutta häntä voi hädin tuskin sanoa NHL-vahvistukseksi