Leijonien taival MM-kisoissa näyttää rosoiselta, vaikka tiistaina joukkue kaatoi suvereenisti Norjan 5–2. Norja oli heikko, Suomi otti roimia askeleita eteenpäin.

Tiistain pelissä oli paljon erittäin hyviä asioita, joskin keskeneräistä Leijonien tekeminen edelleen on. Se näkyy epävarmuutena, ailahteluna ja epätyypillisinä virheinä.

Silti Jukka Jalosen turnausvalmennusprosessi kulkee aikataulussaan: peli kehittyy askel askeleelta. Kyse on tässä kohtaa siitä, kuinka valmiiksi ja eheäksi se voi turnauksen aikana kehittyä.

Katso myös: Jukka Jalosen entinen aisapari Timo Lehkonen taustoittaa ElmoTV:n studiossa turnausvalmentamisen nyansseja.

Syy rosoiseen näkymään on ennen muuta lähtökohdassa ja filosofiassa, joilla eri joukkueet turnausta lähestyvät.

Siinä missä Suomen lähtökohta on se, että alkulohkon pelit valmistavat kohti ratkaisupelejä, pienemmät maat pelaavat nyt ratkaisupelejään. He pelaavat vain ja ainoastaan tuloksesta alkulohkossa ja tekevät kaikkensa sen eteen, että saavat tuloksen.

Ne skouttaavat vastustajaa, muokkaavat omaa peliään sen mukaan, jotta ne maksimoivat oman potentiaalinsa korkeimmalla mahdollisella tavalla yksittäisessä pelissä, kun taas Suomen lähtökohta on jalostaa oman pelaamisensa toteutusta laadukkaammaksi alkulohkon aikana. Sitä kuuluisaa ”omaa peliä”.

Kyllä, Suomikin pelaa voitoista alkulohkossa, luonnollisesti, mutta tähtäin on pidemmällä. Ja se korostuu nyt tavallaan entistä tiukemmin, sillä Suomi leireili lyhyemmän ajan kuin normaalisti ennen kisoja. Alkulohkon pelien merkitys pelin kehittymisessä on valtava.

Suomen on oltava parhaimmillaan turnauksen kahdeksannessa pelissä. Pienten maiden tähtäin on sen sijaan jatkopaikassa. Niiden pitää olla parhaimmillaan juuri nyt. Siksi ne laittavat koko sielunsa jäälle. Sen Leijonat sai maistaa Kazakstania vastaan.

Ikävä Saksa, ikävä Latvia, ikävä Kanada?

Lohkossa on tulossa kaksi ikävää ottelua Suomen kannalta: Latviaa ja Saksaa vastaan. Ja toki Kanada odottaa lohkon päätöspelissä. Kanadan turnaus on ollut toistaiseksi heikko, mutta olisi vielä erikoisempaa jos se ei nousisi taistelemaan jatkopaikasta.

Mutta Saksa ja Latvia ovat haistaneet veren, kuten moni muukin pienempi maa näissä kisoissa. Kärkimaiden kokoonpanot ovat heikompia kuin vuosiin, ja prosessit ovat muutenkin repaleisia. Se näkyy nyt yllättävinä tuloksina. 

Pelaajien tasossa ei sittenkään ole niin valtavaa eroa. Jos verrataan pelaajia Suomen ja Latvian, Suomen ja Saksan tai Suomen ja jopa Kazakstanin välillä, ero ei itse asiassa ole kovin suuri. On Liiga-pelaajia, on KHL-pelaajia, on DEL-pelaajia.

Saksa on hyvä esimerkki siitä, miten pelifilosofia on muutaman vuoden ajan tiivistynyt ja selkeytynyt maajoukkueessa. Toni Söderholmin ja Ville Peltosen valmentama joukkue on näissä kisoissa valmis menestymään. Latvia ei ole yhtä vahva, mutta on kisojen kotijoukkue, joka tekee kaikkensa yltääkseen pudotuspeleihin. 

Voi olla mahdollista, että Jalonen joutuu tuloksen edessä preppaamaan joukkuettaan hieman täsmällisemmin yksittäisen pelin voittamisen näkökulmasta, mikäli hän näkee, että ”oma peli” ei ole vielä riittävän vahvaa. Aika näyttää.

Leijonien menestymisen osalta nousee esiin muutama olennainen asia. Ensimmäinen on se, että onko sillä riittävän hyviä pelaajia menestymään MM-kisoissa? Ja kun vastaan tulee esimerkiksi hyvin organisoitu Saksa, onnistuuko Suomi siinä, missä se epäonnistui Kazakstania vastaan: eli hyvin organisoidun puolustusalueen sumpun murtamisessa?

Siinä avainasemassa on hyökkäysalueen pelin organisointi. Voi pohtia sitä, mikä on sittenkin Antti Pennasen puuttumisen merkitys. Sillä tuttua vyöryttämistä ränniä pitkin painottomalle puolelle ja siten vastustajan rintamasuunnan kääntämistä ei ole näkynyt. Suomi on jäänyt pelin puolelle jumiin.

Suomi täyttää toki hyökkäysaluetta enemmän viivan kautta, jonne liukuu hyökkääjä kolmantena pelaajana. Norjaa vastaan Suomi mursi erinomaisesti sitä kautta keskilinjaa ja kehittyi tässä asiassa merkittävästi edellisestä pelistä, mutta toki Norja ei ollut kummoinen mittarikaan.

Tilanne on siinä mielessä Leijonien kannalta hyvä, että seuraavaksi vastassa on Italia, jota vastaan odotetaan lisää onnistumisia hyökkääjiltä. Ja tietysti pelin kehittymistä.

Suomen pitäisi lähteä pelillisesti ja tuloksellisesti kelpo asetelmista lohkon kolmeen viimeiseen otteluun.