Leijonat jatkoi MM-turnaustaan Italiaa vastaan ja voitti 3–0. Puolustaja Tony Sund teki kaksi maalia.

Leijonat on tehnyt turnauksessa 11 maalia, joista puolustajat neljä. Luku ei ole merkittävän suuri, mutta se osaltaan kuvastaa logiikkaa, johon Leijonien maalinteko näissä kisoissa perustuu.

Se perustuu hyvin yksinkertaiseen kaavaan, jota Leijonat toistaa ottelussa kymmeniä kertoja: siniviivalaukauksiin. Se on antiikkinen kaava, mutta turnauksessa se voi toimia.

Olennaista on laatu, jolla kaavaa toteutetaan.

Missä mökki?

Leijonien hyökkäysalueen pelaamisessa näkyi viimeistään Italiaa vastaan aivan ilmiselvät mekanismit. Kiekko viedään syvään joko kuljettamalla, päätykiekolla tai se on päätynyt sinne jatkotilanteen myötä. Sieltä kiekko pelataan viivaan, kaksi pelaajaa ajaa maalille ja kolmas tukee. Laukaus ja jatkopelit.

Se, missä Jukka Jalonen on joukkueensa hyökkäysalueen peliä kehittänyt, on keskilinjan murtaminen. Se tapahtuu pääosin kahta reittiä. Joko kulmasta pelataan suoraan vastustajan viisikon läpi tai edestä painottoman puolen puolustajalle tai toinen vaihtoehto on pelata syvästä painollisen puolen puolustajalle, joka täsmällisellä toiminnalla kääntää kiekon puolustajaparilleen. Ja jos puolustajalla vain suinkin on laukaisulinja auki ja tukitoimet ovat olemassa, puolustajat laukovat.

Kaikissa näissä toiminnoissa on korkea suorittamisen laatu ja viisikon yhteiskoordinaatio. Pelaajilla on kollektiivinen ymmärrys, mitä ollaan milloinkin tekemässä.

Karkeasti Leijonien laukaisuyrityksistä 50 prosenttia tai jopa enemmän lähtee ”mökin” ulkopuolelta B-pisteiden yläkaarten ja siniviivan välistä. Eli puolustajilta. Italiaa vastaan jako oli niinkin raju kuin 41 laukausta (laskettu sekä maalia kohti, ohi että blokatut laukauset) B-pisteiden yläkaaren yläpuolelta ja 30 laukausta maalin puolelta.

Tilastot vaativat vielä tarkempaa tutkimusta, mutta uskallan väittää, että yhdenkään muun kärkimaan hyökkäyspelissä jakautuminen ei ole noin raju, vaan laukaisuyritykset tulevat lähempää maalia.

Suomi on tehnyt useita maaleja suoraan viivalaukauksista ja niiden jatkopeleistä maalinedustalta.

Jalosen lähestymistapa ei ole optimaalinen siksi, että maalintekoalueen ulkopuolelta tulevien laukausten todennäköisyys mennä maaliin on varsin pieni. Puhutaan ilman maskia keskimäärin noin prosentista, maskin kanssa kolmesta prosentista. Lukua pystyy nostamaan erittäin täsmällisillä tukitoiminnoilla ja niiden hiomisella sekä keskilinjan ylittämisellä, mitä Leijonat hyvin tekeekin, mutta silti siniviivalaukaukset eivät ole optimaalisin keino perustaa maalintekotilanteen luomista.

Ja todennäköisyydet osoittavat, että viivalaukaukset tuottavat myös heikommin irtokiekkoja.

Miksi ihmeessä?

Sikäli, kun näin on, että siniviivalaukausten todennäköisyydet ovat heikkoja, kysymys herää tietysti, miksi Jukka Jalonen niihin luottaa.

Maalintekotilanteen luominen on hyvä esimerkki siitä, miten Jukka Jalonen on rakentanut Leijonien pelin nimenomaan turnausdynamiikan kannalta. Pitkässä runkosarjassa ja pudotuspeleissä kaava tuskin toimisi, vaan ennen pitkää törmäisi seinään, mutta turnauksessa, kun ratkaisupelit pelataan paras yhdestä, se antaa Leijonille riittävän hyvän mahdollisuuden pelata voitosta.

Edelleenkään Leijonien ei pitäisi tarvita ottelussa kuin kaksi, aivan korkeintaan kolme maalia voittoon. Tällaisella hyökkäyspelin rakenteella Leijonat pystyy tekemään korkeintaan yhden maalin kovassa pelissä. Ja toiveissa on, että toinen tulisi ylivoimalla. Sillä sitten pitäisi taistella voitosta.

Suorien hyökkäysten merkitys on marginaalinen, sillä puolustusvalmiudesta pidetään nykyään sen verran huolta. Tai ainakin oletus on se.

Lyhyessä turnauksessa, jossa joukkueiden prosessit ovat keskeneräisiä, yksittäisissä ratkaisupeleissä ratkaisee enemmän laatu, miten peliä toteutetaan kuin varsinaisesti se kuinka modernia peli on. Ja se laadukas toteuttaminen Suomella on kunnossa: kiekon toimittaminen viivalle, keskilinjan ylitys ja tukitoimet maalilla ovat hyvällä tasolla.

Kaiken ytimessä on pelitekojen ja toimintojen tehokkuus: kun tehdään asioita, tiedetään, mitä tehdään ja tehdään ne korkealla laadulla. Se antaa pelaajille myös selkärankaa ja tuo jämäkkyyttä. Kollektiivista toimintaa. Siinä ei ole turhaa hifistelyä.

Ei yritetä mitään ylimääräistä tai tehdä puolittaisella laadulla jotain.