Kouvola on kauden ennakkoveikkailuissa tuomittu taantujaksi – ja onhan se meilläkin arviointivuorossa vasta viidenneksi viimeisenä. Mutta Kouvolaa ei kannata kuitenkaan haudata etukäteen. Se saa jalkeille joukkueen, joka voi kaiken mennessä kohdilleen pelata tänäkin syksynä jopa loppuottelussa, mutta jos kriittiset muuttujat kääntyvät sitä vastaan, Kouvolan voi jäädä runkosarjassa jopa kuudenneksi.

Kouvola menetti viime syksynä neljä kovaa pelimiestä. Kapteeni Anssi Lammila lopetti, Toni Laakso siirtyi Sotkamoon, Sasu Toikka Haminaan ja talven ilman seuraa harjoitellut lyöjäjokeri Jere Dahlström teki kevään aikana sopimuksen Koskenkorvan kanssa.

Kouvola hankki lähtijöiden tilalle Kankaanpäästä tulleen Arttu Ruuskan lisäksi kolme paluumuuttajaa: vuoden 2015 lyöjäkuningas Ossi Meriläinen tuli Kempeleestä, Jasperi Luoma Tampereelta ja Valtteri Hämäläinen Kankaanpäästä. Heistä Luoma ja Hämäläinen ovat Koplan omia kasvatteja.

Muutokset näyttävät paperilla takaiskuilta, mutta todellisuudessa Kouvola ei heikentynyt niin paljon kuin on kuviteltu. Itse asiassa hyvä jos ollenkaan.

Ulkona Kouvola on jopa parempi kuin viime kaudella ja se mitä se sisällä menetti, oli vaihtotilannepelaamisen monipuolisuutta. Kouvola uusi viime syksynä kotikenttänsä ja tällä kaudella vaihtoehtoja ei ole: pompun on noustava uusitusta kentästä, sillä Kouvolan on jopa pelottavan riippuvainen pompusta.

Kärjessä pelaava Tommi Mäentausta pääsee toki muillakin lyönneillä kentällä, mutta tiukassa paikassa hänen ykkösaseensa on pomppu. Kakkosena pelaava Matti Saukko olisi ilman matalaa ykkösrajapomppuaan hukassa ykköstilanteen purkajana ja vaihtajajokeri Juho Hacklin on Superin pomppukuningas. Jopa kokeneet Matti Latvala ja Toni Kohonen lyövät mielellään vaihtotilanteissa pomppua, vaikka toki heiltä löytyy muitakin vaihtoehtoja.

Lyöjäjokerikaupassa Kouvola hävisi selvästi, sillä Ossi Meriläinen on selkeästi kakkoskorin jokeri, jonka taso kaiken lisäksi heittelee ottelusta toiseen. Jos Kouvola aikoo taistella runkosarjassa kovimmista kärkisijoista, Meriläisen pitäisi pystyä lyömään sellaiset 65–70 juoksua. Se on Meriläiselle kova haaste.

Dahlströmin lähtö oli tässä mielessä menetys, mutta esimerkiksi Antti Korhosen paikalle Sotkamon Jymyyn neloseksi hankittu Toni Laakso löi viime kaudella runkosarjassa vain kaksi juoksua.

Kouvolan onni on, että siltä löytyy numerolla pelaavia kotiuttajia leveällä rintamalla. Matti Latvala ja Juho Hacklin löivät toissa kaudella molemmat yli 60 juoksua, kun joukkueelle ei ollut huippuluokan lyöjäjokeria. Toni Kohonen ja Janne Kivipelto ovat 30–40 juoksun miehiä, ja Arttu Ruuskakin pystyy myös ottamaan ukkoa kotiin, vaikka onkin taitavampi vaihtajana.

Kouvola löi viime kaudella runkosarjassa 24 ottelussa 250 juoksua. Joensuu löi yhden juoksun enemmän ja Sotkamo saman verran. 28 ottelun runkosarjassa sama tahti tarkoittaisi 266 juoksua. Siihen pääseminen on kovan työn takana, mutta toisaalta sen ei välttämättä tarvitse päästäkään, jos ulkokenttä pystyy pelaamaan potentiaalinsa edellyttämällä tasolla.

Vahva ulkona

Kouvola on uusinut ulkopelikoosteettiin hyvään suuntaan.

Janne Kivipelto taistelee vuorenvarmasti jälleen Vuoden lukkarin tittelistä. Kivipelto hallitsee kaikki lukkaripelin keskeiset asiat taktisuutta myöten riittävällä tasolla ja kokemuksen myötä hänen tuntemuksensa vastustajista on parantunut vuosi vuodelta.

Valtteri Luoma ja Arttu Ruuska on hyvä pari etukentälle ja hoitaa varmasti tonttinsa.

Linjassa Jasperi Luoma pelaa vaihtotilanteissa etulukijaa ja Jere Saukko takalukijaa. Elintärkeillä paikoilla kulmissa pelaa kaksi kokenutta ja kovakätistä pelaajaa, Matti Latvala kakkoskulmassa ja Toni Kohonen kolmoskulmassa.

Takatilanteissa Ruuska menee kakkoskulmaan, Latvala ottaa kakkosvahdin tontin ja Valtteri Luoma pelaa syvintä pussia. Kohonen on kolmospolttaja, Saukko tappimies ja Jasperi Luoma kolmoskulmassa.

Kouvolan linja on paperilla kova, mutta siinä on myös kysymysmerkkejä. Yksi orastava ongelma on Valtteri Luoman pelaaminen. Luoma on erinomainen linjanpelaaja ja hänellä on huippukäsi, mutta hän pelaa tonttia tuomasjussilamaisella otteella hieman yli-innokkaasti. Luoma haistelee palloja välillä liiankin rohkeasti ja käy hakemassa palloja toisten tontilta. Tähän vastustajat tulevat varmasti tällä kaudella iskemään.

Takana Kouvolalla on takuuvarma kopparipari. Kolmoskoppari Valtteri Hämäläisestä on kehittymässä huippuluokan koppari ja Tommi Mäentausta hoitaa kakkoskopparin takuuvarmasti.

Hitaat jalat

Kouvolan ongelma viime vuosina on ollut joukkueen hitaus. Nytkin joukkueessa on vain yhdet huippujalat (Mäentausta) ja yhdet erinomaiset jalat (Saukko). Lisäksi Arttu Ruuska, Jasperi Luoma ja etenijäjokeri Ville Pesu pystyvät etenemään.

Tommi Mäentausta on tällä hetkellä Superin paras kärki. Hänellä on huippujalat ja hänen nopeuskestävyytensä on myös huippuluokkaa. Mäentausta on myös lähes idioottivarma kentällemenijä.

Matti Saukko pelasi itsensä viime kaudella kakkoseksi ja hänkin on nopea. Saukon haasteena ovat Joensuun, Vimpelin ja Tampereen kaltaiset kentät, joista pomppu ei tahdo nousta. Niillä kentillä hänen kanttinsa mitataan.

Kolmantena lyöntijärjestyksessä tulee jokeri Juho Hacklin. Hänen tekee vuorenvarmasti takatilanteen ja vie tarvittaessa myös kahta pesää. Matti Latvalla numero 3 hihassaan Kouvolan ensimmäinen kotiuttaja ja Toni Kohonen numerolla neljä toinen kotiuttaja. Kohosen jälkeen keskipalkissa tulevat vielä Janne Kivipelto ja Arttu Ruuska, jotka pystyvät Latvalan ja Kohosen tavoin sekä kotiuttamaan että vaihtamaan.

On mielenkiintoista nähdä, miten paljon Ossi Meriläinen saa vastuuta ja missä kohtaa häntä käytetään – ja miten Meriläinen osaa saamansa luoton käyttää.

Kouvola saisi halutessaan kakkoskärjen, mutta se lähtee kauteen ilman muuta luottamalla vahvaan keskipalkkiin. Jokereista Ville Pesu saa paljon etenemistehtäviä. Iiro Nokkala on varalla ulkopeliin, mutta sisällä hän on enemmän vaihtaja kuin etenijä. Kouvolalla on myös Elias Pitkäsestä alkaen lukuisia nuoria pelaajia hakkaamassa pelipaikkaa ja varmasti he myös saavat kesän aikana vastuuta.

Pelinjohtaja Iiro Haimi oli yksi viime kauden positiivisimmista yllättäjistä. Hän uskalsi rikkoa varsinkin välieräsarjassa Joensuuta vastaan normaalin kaavansa ja hyökätä rohkeasti, mikä oli keskeinen tekijä siinä, että Kouvola löi Joensuun ulosta finaaleista ja vieläpä varsin helposti.

Haimilla on tällä kaudella apunaan kokenut Pasi Niemelä. Toivottavasti Niemelällä on jotain salaista taikaa, joka näkyy joukkueen harjoittelussa ja pukukopissa. Kaarella hän ollut viime vuosina kohmeessa.

Finaalissa vai kuudes?

Kouvolan kauden voi tiivistää kysymykseen, pelaako se tämän kauden päätteeksi finaalissa vai jääkö se sarjassa jopa kuudenneksi?

Se, mikä tekee Kouvolan kaudesta kiehtovan, että molemmat ääripäät ovat mahdollisia.

Finaalin pääsemisen ensimmäinen edellytys on, että pomppu nousee Kouvolan kotikentästä. Sen jälkeen kriittisin kysymys on kotiutus: numerolla pelaavat pelaajat lyövät kyllä riittävän määrän juoksuja, mutta pystyykö Meriläinen pelaamaan kolmen juoksun keskiarvolla koko kauden?

Jos pomppu nousee ja Meriläinen ei notkahda, silloin Kouvolalla on – kaikista epäilijöistä huolimatta – olla jopa runkosarjassa toinen. Vaikka Kouvola yllätti viime kaudella välierissä Joensuun myös vieraissa, kotietu ja Vimeplin välttäminen välierissä veisivät Kouvolan jopa loppuottelun porteille.

Jos taas korttitalo lähti kaatumaan, silloin olisi isona riskinä, että Kitee tai miksei Hyvinkää ajaisi Koplan ohi runkosarjassa – ja sarjan suurin ennakkosuosikki Vimpeli olisi sen kanssa samalla välieräreitillä.