Lionel Messi pääsi viimeinkin toteuttamaan suuren unelmansa, kun Argentiina voitti Copa Américan finaalissa Brasilian 1-0.

Messi oli pelannut ennen tämän vuoden Copa Américaa yhdeksässä jalkapallon arvoturnauksessa – neljissä MM-kisoissa ja viisissä Copa Américassa – ilman, että hän oli voittanut niitä kertaakaan. Messin ainoa pokaali maajoukkueessa on edelleen vuoden 2008 olympiakulta Pekingissä – mutta olympialaiset ei ole edes meidän suomalaisten sinivalkoisissa silmissämme oikea arvoturnaus. Muutenhan Huuhkjat ei olisi tehnyt tänä kesän mitään historiallista, sillä Suomi on pelannut olympialaisissa neljästi: 1912, 1936, 1952 ja 1980.

Copa Américan voittaminen näytti olevan Messille hänen reaktioidensa ja kommenttiensa perusteella elämää suurempi asia, mikä ei ole sinällään ihme. Sillä, ettei Messi ollut koskaan johtanyt Argentiinaa maailmanmestariksi tai Copa Américan voittajaksi, kyseenalaistettiin jopa hänen suuruutensa jalkapalloilijana.

Messi on varmasti tuntenut jalkapallohullun Argentiinan poltteen hartioillaan. Hän siirtyi jo 13-vuotiaana Barcelonan kuuluisaan nuorisoakatemiaan, La Masiaan, ja monet argentiinalaiset ovat olleet sitä mieltä, että Argentiinan maajoukkueessa on pelannut vain halpa kopio siitä Messistä, joka on pelannut Barcelonassa. Siksi Messi ei ole ollut kotimaassaan Argentiinassa koskaan sellainen kansallissankari kuin hänen tasoisensa jalkapalloilijan olisi kuulunut olla – tai jollainen Diego Maradona oli.

Nyt, 34-vuotiaana, Messi on viimeinkin lunastanut myös argentiinalaisten odotukset. Samalla Argentiinan pitkä, 28 vuotta kestänyt odotus Copa Américan voitosta on ohi. Maailmanmestaruutta Argentiina ei ole voittanut sitten vuoden 1986 MM-kisojen, jolloin Maradona johti kirjaimellisesti omin käsin Argentiinan maailmanmestariksi. Lähimpänä maailmanmestaruutta Argentiina on ollut Messin aikana kesällä 2014, jolloin se selviytyi MM-finaaliin Brasilian MM-kisoissa. Finaalissa Saksa oli kuitenkin vahvempi 1-0.

***

On ymmärrettävää, että Messiltä on vaadittu – varsinkin Argentiinassa – suurten turnausten voittamista myös maajoukkueessa. Sekin on ymmärretävää, että Messin esityksiä maajoukkueessa ei ole pidetty yhtä satumaisina kuin Barcelonassa. Vaikka Messi valittiin tämän kesän Copa Américan parhaaksi pelaajaksi, hän ei finaalissa mitenkään häikäissyt.

Mutta nyt päästään oleelliseen: mitä Copa Américan voittaminen lopulta Messin uralla todisti?

Vastaan lyhyesti: ei mitään.

Messi olisi ollut yhtä loistava ja yhtä suuri jalkapalloilija, vaikka Argentiina ei olisi tänäkään vuonna voittanut Copa América – aivan samalla tavalla kuin Alfredo Di Stéfano tai George Best olivat suuria jalkapalloilijoita, vaikka he eivät koskaan edes pelanneet MM-lopputurnauksessa.

Yksilöurheilussa urheilijan suuruus mitataan aina hänen tulostensa ja ennen kaikkea saavutustensa kautta. Maailmanennätykset tulevat ja menevät, mutta olympiavoitot ja mestaruudet ovat ikuisia – ellei niitä viedä jälkeenpäin esimerkiksi dopingrikkomusten vuoksi.

Jalkapallo ei ole kuitenkaan yksilöurheilua. Jalkapallon historiassa yksilöiden painoarvo oli joukkuetaktisen kehittämättömyyden seurauksena aiemmin suurempi, mutta tänä päivänä jalkapallossa on mahdoton menestyä ilman kollektiivista laatua ja sitä, että joukkueen pelaaminen on organisoitu optimaalisella tavalla. Se ei tarkoita, etteivätkö Messin tai Cristiano Ronaldon kaltaiset superyksilöt voisi tuoda loistavasti toimiviin kollektiiveihin vielä oman ja usein jopa ratkaisevan ekstralisänsä, mutta jalkapallo on silti ennen muuta joukkueurheilua, ei yksilöurheilua.

Se, ettei Argentiina ole Messin johdolla voittanut ennen tämän vuoden Copa Américaa yhtään suurta arvoturnausta, on ollut ensisijaisesti Argentiinan ongelma – ei Messin. Barcelona on pystynyt ulosmittaamaan paremman pelin organisoinnin ja paremman  pelin rakenteen kautta Messistä hänen osaamisensa maksimaalisella tavalla, Argentiina sen sijaan ei.

Ehkä tässäkin on parempi käyttää ilmaisua ”ei aina”, sillä esimerkiksi vuoden 2014 MM-kisoissa Argentiinan maailmanmestaruus jäi lopulta pienestä kiinni. Jos Argentiina olisi silloin voittanut maailmanmestaruuden, pohdinta Messin suuruudesta olisi loppunut saman tien.

***

Messi on nyt 34-vuotias – ja teoriassa vapaa agentti. Hän voisi siis siirtyä mihin tahansa seuraan ilman siirtokorvausta. Siis ilmaiseksi, kuten asian voisi ilmaista.

Ilmaisuus on kuitenkin Messin kohdalla jalkapallomaailman suuri valhe. Siirtosumma voi hänen kohdalla ollakin nolla, mutta ilmaisuus on hänestä kaukana. Messin on arvioitu tienanneen kesäkuussa päättyneen sopimuksensa puitteissa yli kaksi miljoonaa euroa viikossa eli yli 100  miljoonaa euroa vuodessa.

Nyt hänelle on tehty uusi tarjous, jonka yksityiskohtia ei ole julkistettu. Toisissa yhteyksissä on puhuttu jopa kymmenen vuoden sopimuksesta, mutta puheet kahden vuoden sopimuksesta kuulostavat realistisimmilta.

Messi ei todellisuudessa ole lähdössä Barcelonasta minnekään. Seuran presidentti Joan Laporta vahvisti viime viikolla, että Messi on hyväksynyt jo jatkosopimuksen, mutta La Ligan taloudellisen reilun pelin säännökset ovat estäneet Messin sopimuksen allekirjoittamisen.

Tämä tarkoittaa sitä, että Barcelonan on pakko keventää entisestäänkin palkkakuormaansa ja myydä muita pelaajia Messin alta. Parhaimpia lankulle laitettavia pelaajia olisivat Antoine Girezmannin kaltaiset pelaajat, joilla on huippupalkka ja joista saisi myös huippuluokan siirtokorvauksen. Griezmannin kaltaisten pelaajien myyminen keventäisi palkkakuormaa ja siirtosummat  helpottaisivat Barcelonan muutenkin vaikeaa taloudellista tilannetta.

Mutta jokaisella säästetyllä tai saadulla kolikolla on kääntöpuolensa.

Barcelonan kohdalla se tarkoitttaa kahta kysymystä:

Ensimmäinen on se, miten paljon joukkuetta kannattaa halventaa ja heikentää, jotta Messi voidaan pitää?

Ja toinen se: onko sillä väliä?