Elias Pitkänen

Kuka?

Elias Pitkänen on ehtinyt piirtää nimensä jo pesäpallohistoriaan. Hänestä tuli elokuussa 2019 pesäpallon pääsarjan historian kaikkien aikojen nuorin pelaaja, kun hän debytoi Kouvolan Pallonlyöjien Superin joukkueessa 14 vuoden, 8 kuukauden ja 24 päivän ikäisenä.

Hieno saavutus, mutta se mitä Pitkänen on tehnyt sen jälkeen, on vielä hienompaa. Itse asiassa se vetää jopa sanattomaksi.

Pitkänen pelasi alkukaudella viidessä Superin ottelussa lukkarina lainapelaajana Haminassa, mutta varsinainen tyrmäys on tullut viime otteluissa, kun hän on syöttänyt koronakaranteenissa olleen Janne Kivipellon tilalla Kouvolan lukkarina.

Pitkäsellä on lukkarina monia vahvuuksia, mutta eniten hänessä ihmetyttää se, miten 16-vuotias nuorukainen voi olla taktisesti niin kypsä ja valmis lukkari jo nyt.

Asioihin on yleensä olemassa looginen selitys. Niin on tähänkin. Pitkäsen isä, Eero Pitkänen, on entinen lukkari ja entinen pelinjohtaja, jolla on pitkä kokemus ja vankka näkemys kaikesta pesäpallon valmennuksesta fyysinen valmennus mukaan lukien.

Elias Pitkäsessä näkyy se, mikä usein toisen ja kolmannen polven pelaajissa näkyy – kotoa peritty pesäpalloilullinen dna. Eero Pitkänen on tehnyt poikansa kanssa hyvää työtä ja vienyt hänen uraansa lapsesta lähtien oikeaan suuntaan.

Kouvolan ja varsinkin Pitkäsen lukkarikoulutukselle on aiemmin ollut leimallisesti tiukka ohjeistus, minkä seurauksena monista hänen lukkarikoulunsa tuotteista on tullut hieman konemaisia. Oman poikansa ohjeistamisessa Pitkänen on kuitenkin onnistunut, sillä Elias Pitkänen toimii kentällä siten, kuten itse parhaaksi näkee. Toki pohjalla on isot raamit, mutta niiden sisällä hän  pelaa oikealla tavalla omapäisesti.

Vahvuudet

Pitkänen on 16-vuotiaaksi junioripelaajaksi taktisesti käsittämättömän kypsä, eikä häntä huimaa pelata valtakunnan parhaita pesäpalloilijoita vastaan. Hän on – kiitos isän fyysisen valmennuksen – erittäin ketterä ja fyysinen. Jaloissa on jo nyt valtavasti voimaa, ja hänen ensimmäiset askeleensa näppien hakemisessa ovat räjähtäviä. Pitkänen on siksi erinomainen näppien hakija ja pystyy hakemaan niitä myös pitkältä.

Kun sen päälle nuoren miehen käsi on sekin jo nyt teräksinen, Pitkänen pystyy polttamaan etenijöitä häikäisevällä tavalla.

Vaikka Pitkänen lyö vasemmalta, hän on kuitenkin oikeakätinen, ja heittää siksi kakkospesälle pyörähtämällä. Nopea pyörähtämisliike ja kova käsi riittävät kuitenkin polttamaan hyvin myös kakkospesälle.

Pitkäsen syöttöliike on moderni ja terävä. Hän käyttää palloa nopeasti alhaalla ja nyppää syötön sen jälkeen ylös nopealla ja terävällä liikkeellä. Syötön lukemista vaikeuttaa se, että hän pystyy syöttämään samasta asennosta matalan ja puolikorkean. Tolpassa – joka sekin on jo nyt hyvä – hän käyttää luonnollisesti enemmän jalkojaan.

Pitkäsestä on kypsymässä myös vahva sisäpelaaja. Hän on ollut junioripeleissä erinomainen vaihtaja, mutta todennäköisesti hänestä tulee aikuisiällä ensisijaisesti kotiuttaja, joka pystyy vaihtamaan ja myös etenemään.

Se, että Pitkänen on hyvä myös mailassa, ei ole yllätys. Isä on opettanut varmasti teknisesti oikeita asioita ja jos tiedot 13 000 vuotuisista lyöntimääristä pitävät paikkaansa, Pitkäsen huima kehitys ei ole mikään ihme.

Heikkoudet

Heikkoudet ovat Pitkäsen kohdalla suhteellinen käsite. Hänellä on kaikki huippupesäpalloilijan rakennusaineet kasassa. Nyt ne pitää vain höylätä ja hioa vieläkin paremmiksi. Myös Pitkäsen pää tuntuu kestävän, vaikka siitä on vielä mahdoton sanoa mitään satavarmaa.

Valtavat harjoitusmäärät ovat toki loistava asia, mutta niissä on myös vaaransa: kova, vuosikausia kestävä harjoittelu vaatii kovaa henkistä kanttia ja ehtymätöntä kunnianhimoa. Kaikki eivät sitä loputtomiin kestä ja jaksa. Eivät edes kaikki omiensa lajiensa suurimmat lahjakkuudet. Sitä, onko se riski myös Pitkäsellä, on ulkopuolisten mahdoton tietää, mutta yleisellä tasolla se riski on aina olemassa nuorten lahjakkuuksien kohdalla.

Tulevaisuus

Elias Pitkäsellä on teoriassa loistava tulevaisuus pesäpalloilijana, mutta hän on vasta pitkän tien alkupäässä. Sitä, miten loistava ja pitkä Pitkäsen urasta lopulta tulee, on tässä vaiheessa vielä mahdoton varmuudella ennakoida. Nyt tiedossa on vasta potentiaali – ja se on valtava.

Lukkarin pelipaikka on herkkä pelipaikka, ja huimalta näyttävä kehitys on pysähtynyt monen muunkin lahjakkaan lukkarin kohdalla. Joltakin sen on pysäyttänyt loukkaantuminen, joiltakin kunnianhimon ehtyminen, joiltakin urheilun ulkopuolisen elämän arvot, joiltakin pelipaikan henkinen vaativuus. Monesta on pitänyt tulla uusi Toni Kohonen, mutta kenestäkään sitä ei ole vielä tullut.

Pitkäsen tulevaisuudessa on mielenkiintoista myös lähitulevaisuus.

Janne Kivipelto syöttää todennäköisesti jo Kouvolan seuraavassa ottelussa Mansea vastaan perjantaina Tampereella. Pitkänen pystyy pelaamaan toki myös ulkona, mutta uusien ja erikoisten siirtosääntöjen vuoksi hän voisi pelata myös jossain muussa Superin seurassa kahteen eri otteeseen 1-3 ottelua ennen siirtorajan umpeutumista elokuun 2. päivänä.

Myös ensi kausi on mielenkiintoinen. KPL:n puheenjohtaja Harri Lehto teki toukokuussa Kivipellon kanssa vuoden jatkosopimuksen, joka kattaa myös ensi kauden. Käytännössä se tarkoittaa, että Pitkänen joutunee etsimään ensi kaudella peliaikaa lukkarina muualta. Neuvotteluista ei kuitenkaan tule helpot tuntien Kouvolan sisäiset jännitteet.

Se lienee kuitenkin varmaa, että Pitkänen syöttää ensi kaudella jossain, eikä pelaa KPL:n ulkokentällä. Ja sekin lienee kohtalaisen selvää, että kahden vuoden päästä Pitkänen on jo Kouvolan lukkari.

Lintu vai kala?

Palokärki. Polttaa kärkietenijöitä lähestulkoon huvikseen.