Sunnuntai 8.8.

Tokion olympiakisat sunnuntaina päättävällä maratonilla ei ole yhtään suomalaista, mutta olympiamaratonien historiasta löytyy monta suomalaista tarinaa. Niistä yksi tarina on jäänyt monien muiden tarinoiden varjoon.

Se tarina on Onni Niskasen tarina.

Afrikkalaiset juoksijat ovat olleet viimeiset vuosikymmenet monien juoksumatkojen valtiaita, mutta kun Rooman olympialaisissa 1960 kilpailtiin olympiamaratonin voitosta, Afrikan maat olivat saavuttaneet olympialaisissa siihen mennessä vain viisi olympiavoittoa – ja ne kaikki olivat menneet Etelä-Afrikkaa edustaneille valkoihoisille urheilijoille.

Mutta Tokiossa yksi historiallinen valli murtui – ja sen mursi Etiopian keisarin Haile Selassien henkivartijakaartiin kuulunut 27-vuotias Abebe Bikila. Bikilan maratonkulta muistetaan teon historiallisuuden lisäksi siitä, että hän juoksi kisan avojaloin.

Bikila oli henkivartijakaarin kovakuntoisimpia sotilaita jo vuosia ennen Rooman kisoja. Hän juoksi päivittäin kotoaan 20 kilometrin matkan työpaikalleen ja takaisin – avojaloin, avoimessa ja vaihtelevassa maastossa.

Olympialaisten parhaat kertoimet Expektiltä!

Tässä kohtaa kuvaan astuu Onni Niskanen.

Niskanen oli syntynyt elokuussa 1910 Helsingissä, mutta muuttanut Ruotsiin perheensä mukana jo kolmivuotiaana.

Suomen jouduttua talvi- ja jatkosotaan Niskanen oli liittynyt vapaaehtoisena Suomen armeijaan. Jatkosodassa hän oli haavoittunut ja sai siitä pysyvän vamman, mikä päätti hänen oman urheilijauransa.

Niskanen päätti kuitenkin kouluttautua urheiluvalmentajaksi ja hän kuuli vuonna 1946, että Keniaan etsitään valmentajaa keisarin henkivartijakaartiin, Niskanen pakkasi laukkunsa ja muutti Etiopiaan.

1950-luvulla Niskasen silmään pisti muita lahjakkaampi juoksija, Abebe Bikila. Niskanen otti Bikilan suojiinsa ja hän esitti valmennettavalleen, että tämä alkaisi harjoitella maratonia varten.

Loppu on historiaa. Bikila voitti maratonin Roomassa uudella epävirallisella maailmanennätyksellä ja uusi ensimmäisenä maratonjuoksijana historian aikana temppunsa neljä vuotta myöhemmin Tokiossa. Myös Tokion maratonin voittoaika oli epävirallinen maailmanennätys. Bikila osallistui vielä Meksikon olympiakisojen maratonille 1968, mutta vilustuminen ja ennen kisoja todettu pohjeluun hiusmurtuma romuttivat unelman kolmannesta olympiavoitosta ja Bikila keskeytti 17 kilometrin jälkeen.

Bikilan lisäksi kahteen maratonin olympiakultaan on pystynyt vain Itä-Saksan Waldemar Cierpinski, joka voitti maratonkultaa Montrealissa 1976 ja Moskovassa 1980.

Vuonna 1969 Bikila joutui auto-onnettomuuteen ja menehtyi vuonna 1973 onnettomuudessa saamien vammojen aiheuttamiin sairauksiin.

Niskasen tarina oli vähintään yhtä värikäs. Niskanen oli perustamassa Etiopian Punaista Ristiä ja toimi sen pääsihteerinä vuosina 1956–57. Niskanen asui Etiopiassa vuoteen 1983 asti, kunnes hän sairastui ja muutti takaisin Ruotsiin. Niskanen kuoli maaliskuussa 1984 Solnassa.

Historia: Kukapa kuvassa?

Tässä rapoisa kysymys todellisille tietäjille:

Valokuva on otettu Münchenin vuoden 1972 kesäolympialaisten maratonjuoksun loppuhetkillä. Kuvan nuori salskea mies on tullut stadionille ensimmäisenä ja juoksee uljaalla askeleella täyden Münchenin olympiastadionin hurratessa.

Kuka on siis juoksija?

Väärin. Kyseessä ei ole maratonin olympiavoittaja Frank Shorter, vaan 22-vuotias länsisaksalainen opiskelija Norbert Südhaus, joka teki Mücnehnin olympialaisten päätöspäivänä elämänsä jekun. Südhaus hyppäsi vajaa kilometri ennen maalia maratonreitillä Länsi-Saksan edustusasu päällään ja tuli stadionille ensimmäisenä.

Südhaus ei ylittänyt koskaan maaliviivaa, sillä hän katsoi parhaaksi juosta ulos samasta maraton-portista, josta hän tuli stadionille.

Yleisön tajuttua, että kyseessä oli valevoittaja, he alkoivat buuata voimakkaasti. Harmi vain, että kisan oikea voittaja Frank Shorter oli tullut juuri stadionille ja luuli, että yleisö buuasi hänelle.

Tilastopala: Kaksi kultaa

Suomalaiset ovat voittaneen olympialaisten historiassa maratonin kahdesti. Hannes Kolehmainen voitti maratonin Antwerpenissa 1920 ja Albin Stenroos neljä vuotta myöhemmin Pariisissa. Kolehmaisen ja Stenroosin lisäksi suomalaismaratoonarit ovat voittaneet kolme olympiapronssia – Martti Marttelin 1928, Armas Toivonen 1932 ja Veikko Karvonen 1956.