Imatra laittoi kuninkaalliset konttaamaan – ja sitä pesiskansa rakastaa yli kaiken
Imatra on tekemässä yhtä pesäpallonhistorian kaikkien aikojen sensaatio. Se johtaa Manse PP:tä 2-0. Tätä pesäpallokansa rakastaa, arvioi Pekka Arffman.
Imatra aiheutti toisen peräkkäisen sensaation kaatamalla toistamiseen kohujoukkue Mansen kotikentällään 2-1. Samalla se siirtyi ottelusarjassa 2-0-johtoon ja välieräpaikka on katkolla Imatralle tiistaina Tampereella. Pekka, mitä ihmettä pesäpallossa on tapahtumassa?
En tiedä, onhan tämä jotain täysin uskomatonta ja poikkeuksellista. IPV menetti viime syksyn siirtomarkkinoilla parhaat pelaajansa ja se sai parsittua kasaan joukkueen, jota pidettiin jopa putoajaehdokkaana. Ja sitten ollaan tässä. Kaikki olettivat, että IPV:n lento loppuu loistavaan runkosarjaan, mutta nyt se johtaa puolivälieräsarjaa yhtä kaikkien aikojen kohutuinta joukkuetta vastaan 2-0.
Kyllä tässä on kyseessä yksi kaikkien aikojen tuhkimotarinoista, jolla antaa vielä ylimääräisen loisteen ja mausteensa se, että IPV on tehnyt nämä temput Manselle. Totta kai Mansea pitää kunnioittaa sen rohkeista satsauksista, mutta Manse on tällä hetkellä Suomen vihatuin pesäpalloseura ja voin vain kuvitella, miten valtaosa pesäpalloihmisistä ilakoi nyt sillä, että nämä pesäpallokenttien uudet kuninkaalliset on pantu konttaamaan Tampereen ja Imatran välistä valtatietä.
Mutta täytyyhän tälle kaikelle olla jokin selitys. Mikä se on?
Sanoin jo viimeksi, että pesäpallo on ihmeellinen peli. Tänään se taas näytti ihmeellisyytensä. Manse voitti ensimmäinen jakson 15–5 ja yhdeksän vuoroparin aikaan ihmeteltäisiin nyt Mansen ylivoimaisuutta. Mutta nyt pelataan jaksopeliä ja ehkä kuvaavin tilasto tälle otteluparille on se, että kahdessa ottelussa on pelattu yhteensä neljä jaksoa ja kaksi supervuoroa eli yhteensä kuusi ottelun sisäistä ”ottelua”, ja näistä kuudesta Imatra on voittanut neljä ja Manse kaksi. Jos joku sanoo IPV:n voittoja onnenkantamoisiksi, silloin hän ei ymmärrä jaksopelien logiikkaa.
IPV on ollut näissä kahdessa ottelussa pelillisesti erittäin vahva muutamia yksittäisiä heikkoja hetkiä lukuun ottamatta. On uskallettu olla rohkeita, muttei kuitenkaan yltiöpäisen rohkeita. Sisällä on lyöty rohkeasti ja rennosti ja esimerkiksi sunnuntaina Tommi Piiraisen kolmosrajapommi oli neljän juoksun lyönti. Nyt pallo kuitenkin pysähtyi kentän ulkopuolisiin esteisiin ja IPV sai vain yhden juoksun. Jos pallo olisi mennyt sinne, minne sen olisi pitänyt olla, IPV olisi voittanut toisen jakson 6–2.
Myös ulkona joukkue on pelannut erinomaisesti. Aleksanteri Haukalle sattui ottelun ensimmäisessä vuoroparissa arviointivirhe ja peruskoppilyönti toikin 1+2 juoksua, minkä jälkeen Manse meni saman tien 7–0-johtoon ja jakso oli siinä.
Muuten IPV pelasi ulkona todella vahvasti. Konsta Hyötyläinen on ulkona hirmuvedossa ja lukkari Rasmus Surakka on sotkenut Mansen peliä erinomaisesti rytmittämällä hyvin peliä, heittelemällä paljon ja sanottiin hänen syötöstään mitä tahansa, mutta Manseen hänen myrkkynsä on purrut.
Entä sitten Manse. Pakkohan niillä on jonkun asia mättää?
Teknisesti ongelma on siinä, että jos he eivät saa kärkeä kentälle, silloin Tuomas Jussila, Henri Puputti ja Juha Puhtimäki joutuvat menemään kentälle ja tekemään tilanteita, ja silloin hukataan osa heidän vahvuuksistaan.
Mutta Mansen suurin ongelma on tällä hetkellä se, että kaikki pelaajat eivät pysty paineiden alla tekemään suorituksia omalla tasollaan. Tehdään paljon yksilötason virheitä ja sählätään selvissäkin tilanteissa. Kuvaavaa on, että perjantaina ottelu päättyi päällejuoksuun ja samoin kävi Imatralla ottelun kriittisillä hetkillä.
Se, mistä se johtuu, on hyvä kysymys. En nyt tältä istuimelta lähtisi puhumaan vielä siitä, että joukkue on ollut niin vähän aikaa yhdessä. Kysymys on pikemminkin siitä, että Manse ei ollut tällä kaudella vielä kertaakaan oikeasti tällaisessa painetilanteessa. Kausi on tultu rallatellen, peli on kulkenut, kamerat käyneet ja otsikot suurenneet suurenemistaan. Ja sitten kun tulee ensimmäisen kerran tiukka paikka, siihen ei ole oikeasti valmistauduttu millään tavalla.
On myös hyvä kysymys, miten joukkue ja ennen kaikkea organisaatio kestää tällaisen tilanteen. Aletaanko siellä syyttämään toisia ja etsimään syyllisiä vai saadaanko fokus pidettyä seuraavassa ottelussa ja seuraavissa otteluissa. Enkä nyt tarkoita niinkään näitä kaikista isoimpia tähtiä, vaan yleistä Mansen ilmapiiriä.
Eli sitten se iso kysymys: Voiko Imatra oikeasti pudottaa Mansen ulos välieristä?
Voi, sen nämä kaksi peliä ovat osoittaneet. Mansen taidot eivät ole kadonneet minnekään muutamassa päivässä, mutta kysymys kuuluu, pystyvätkö yksittäiset pelaajat pelaamaan tässä tilanteessa ja näissä paineissa omalla tasollaan vai puristavatko he mailaa ja räpylää, ja tuleeko heille samanlaisia virheitä kuin tähänkin saakka.
En usko, että IPV vielä näkee itseään välierissä, vaan he vaan nauttivat tästä tilanteesta – varsinkin seuraavassa ja mahdollisesti sen jälkeen tulevassa neljännessä pelissä, sillä heitähän ei pudota jatkosta enää kaksi tappiota.
Mutta kyllä tässä täytyy toisaalta vaan pyöritellä päätä ja nostaa hattua Jukka Mäkiselle ja koko joukkueelle. Tällaista pesäpallo on viimeiset vuodet ellei jopa viimeiset vuosikymmenet huutanut – ja nyt se on sitä saanut.
