Manse vaimensi Sotkamon tykistön jättiläistä myöten, mutta myös sen oma tykistö ampui tyhjää

Juha Puhtimäki ratkaisi ensimmäisen jakson antamalla Sotkamon voittojuoksun vapaataipaleella.

Pesäpallo

Manse vaimensi Sotkamon tykistön jättiläistä myöten, mutta myös sen oma tykistö ampui tyhjää

Manse otti maukkaan 2-1-voiton Sotkamosta, mutta Pekka Arffmanin mukaan loppuotteluun menijää on vielä mahdoton ennakoida.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 5.9.2021 | KUVAT Elmeri Elo / All Over Press

Manse aloitti välieräsarjan Sotkamoa vastaan niukalla 2-1 (1-2, 1-0, 0-0, 4-3) -voitolla. Pekka, onko IPV-ottelusarjan nihkeys nyt historiaa Mansen osalta?

Mansen nihkeys IPV-sarjassa koski vain sisäpeliä – ja siltä osin Manse pelasi nyt sillä tasolla, jota sieltä voidaan odottaa.

Manse oli molemmilla jaksoilla pelillisesti painostavampi joukkue, mitä kuvaa hyvin se, että se voitti kolmostilanteet 15-8.

Juuso Myllyniemi, Tuomas Jussila ja Henri Puputti onnistuivat hyvin tilanteiden tekemisessä, mutta se, missä Manse ei onnistunut sunnuntaina, olivat kotiutukset. Se löi surpervuoropari mukaan lukien vain kaksi juoksua, mikä on todella vähän kolmostilanteiden määrään suhteutettuna, mutta toisaalta tässä on syytä muistaa kaksi asiaa: kun vastakkain on kaksi Mansen ja Sotkamon tasoista ulkopelijoukkuetta ja panokset ovat tätä luokkaa, silloin juoksut ovat todella tiukassa.

Molemmat joukkueet pelasivat sunnuntaina erinomaista ulkopeliä, varsinkin takatilanteita torjuessaan. Joo, totta kai voidaan sanoa, että Mansen pääkotiuttajien olisi pitänyt lyödä useampia juoksuja, mutta Jymy oli saanut hiottua ulkopelistään pois ne virheet, jotka olivat sille leimallisia Joensuu-sarjassa. Oikeastaan ainoa heikko kohta sunnuntaina Jymyn ulkopelissä oli etukenttä, josta Manse sai tehtyä kohtalaisen helposti vaihtoja.

Mansen oma ulkopeli oli juuri niin vahvaa kuin siltä voitiin kesän pelien perusteella odottaa. Pieniä lipsahduksia sillekin toki sattui yksittäisissä tilanteissa, mutta kahdeksan kolmostilannetta on todella vähän Sotkamon tasoiselle joukkueelle – ja niistä Jymy sai vain yhden juoksun. Manse sai Jymyn ulkopelin myös sitä kautta hyvin pihteihin, että Roope Korhonen joutui useaan otteeseen lyömään kahden palon tilanteissa, eikä Roopella ollut missään tapauksessa paras päivä.

Oliko tässä myös tulevien otteluiden pelinkuva?

Hyvin pitkälle. Nythän näyttäisi siltä, että nämä välierät saataisiin pelata kuivissa ja jopa kohtalaisen lämpimissä olosuhteissa. Tämän pitäisi suosia sisäpeliä, mutta jos molempien joukkueiden ulkopeli pysyy näin vahvana, en usko, että muissakaan otteluissa juhlitaan juoksuilla.

Se tarkoittaa, että marginaalit tulevat olemaan pieniä ja ne voivat pomppia kummalle joukkueelle tahansa. Manse johtaa nyt ottelusarjaa 1-0, mutta loppuotteluun menijää on mahdoton sanoa. Välierien pitäisi olla aina näin tasaisia ja jännittäviä, sillä tätä pesäpalloviihde on parhaimmillaan.

Otetaan vielä kiinni syvempiin signaaleihin ja myös yksilötason kysymyksiin. Näkyikö niissä mitään sellaista, jotka kertoisivat, miten tässä ottelusarjassa käy?

Ei ainakaan mitään uutta ja yllättävää. Sotkamon kohdalla tässä joukkueessa on erikoista se, että heillä ei ole lainkaan etenijäjokeria, mikä tekee kärkimiespelin kriittiseksi. Kalle Kuosmanen pelasi kohtalaisen ottelun ykkösenä, mutta nyt kun Niilo Piiponiemi pelaa ulkopelin takia numero hihassaan, Jymyllä ei ole Timo Torpan kaltaista varmistavaa etenijäjokeria, joka voitaisiin laittaa Joni Rytkösen tai Niko Korhosen eteen. Se on selkeä miinus Jymylle.

Toinen sisäpeliin liittyvä kysymysmerkki Jymyllä on nelosena pelaava Konsta Kurikka. Kurikka pelasi ulkona hyvän ottelun ja sisälläkin väläytti, mutta nyt on muistettava, että Kurikka pelaa elintärkeässä roolissa saranapelaajana. Saranapelaajalta vaaditaan kaiken muun lisäksi sitä, että hän ei potki aisan yli, vaan tekee nöyrästi oman tehtävänsä – eli perusmallissa tekee ensin takatilanteen ja varmistaa sen jälkeen ajolähdön. Kurikka on saranapelaajaksi hieman kuriton verrattuna esimerkiksi siihen, miten Antti Korhonen hoiti roolinsa viime kaudella.

Mansen pelissä silmiinpistävintä on Tuomas Jussilan hurja vire, mikä oli toki nähtävissä jo runkosarjan lopussa. Hän pelaa ulkona todella suurta tonttia ja sisällä hän on siinä mielessä pelinjohtajan unelmapelaaja, että hän ei juurikaan tee virheitä. Juuso Myllyniemi on toinen samanlainen soturi, joka hoitaa oman ruutunsa – eikä kenenkään tarvita olla huolissaan myöskään Henri Puputista, Juha Puhtimäestä ja Juha Niemestäkään, vaikka he eivät onnistuneetkaan sunnuntaina kotiuttajina.

Molemmat joukkueet luottivat sunnuntaina selvästi ykköskärkeensä ja suurimpiin tähtiinsä, mutta katsotaan nyt rauhassa toinen jos kolmaskin ottelu, mikä painatus on ykkös- ja kakkoskärkien välillä. Puolivälierissä nähtiin lukuisia läpilyöntejä, mutta tässä ottelussa Tuomas Tuohisaaren läpilyönti oli ottelun ainoa, eikä silläkään tullut juoksua.