1. Kahdeksan uutta päävalmentajaa

Peräti yli puolet Liiga-seuroista lähtevät ensi kauteen uuden päävalmentajan johdolla.

Ville Peltonen (HIFK), Olli Jokinen (Jukurit), Jukka Ahvenjärvi (JYP), Olli Salo (KooKoo), Lauri Mikkola (Kärpät), Marko Virtanen (Lukko), Pekka Virta (SaiPa) ja Jussi Ahokas (TPS) ovatkin kaikki heti suurennuslasin alla, vaikka matka ja prosessi on vasta alussa. Kaikilta silti odotetaan tulosta.

Asiaa voi myös katsoa toisesta vinkkelistä – ja se vinkkeli vie Ässien ja KalPan vaihtopenkkien taakse. Pisimpään nykyisessä toimessaan olevat KalPan Tommi Miettinen ja Ässien Ari-Pekka Selin valmentavat jo kolmatta kauttaan seurassa. Sen pitäisi olla heille tässä tilanteessa suuri etu, jos prosessi on kunnossa. Kolmannella kaudella kaikilta valmentajilta odotetaan, että projekti johtaa johonkin nousujohteiseen ja suurempaan – niinpä myös Miettiseltä ja Seliniltä.

Parhaat kertoimet Liigan avauskierrokselle Expektiltä! Lukolle 2.00, TPS:lle 3.00!

Selinin ympärillä uutishaukka Sasha Huttunen tosin jo uutisoi, että Ässät olisi jo valinnut seuraavaksi päävalmentajakseen Jere Härkälän. Se voi olla uhka ja mahdollisuus Ässille.

Tuore esimerkki kertoo, että Pekka Virralle se oli Lukossa mahdollisuus. Tieto hänen lähdöstään ei johtanut liekin lopahtamiseen vaan torijuhliin. Uhka se voi olla siksi, että Ässissä tilanne voi olla herkempi konflikteille. Pinnan alla on jo esiintynyt Selinin ja Tommi Kerttulan välillä eripuraa.

2. Kenestä uusi Liigan puheenjohtaja?

Pikkulinnut laulavat, että Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltusen kolmevuotiskausi Liigan puheenjohtajana päättyy tämän vuoden yhtiökokoukseen

Toistaiseksi on ollut helppoa sanoa, että Hiltusen tullessa valituksi, tehtävään on valittu paras mies. Syy siihen tosin on se, että hän on ollut ainoa ehdokas.

Suurimmat kysymykset tietysti nyt ovat, että haluaako Hiltunen jatkaa – tai olisiko hänen tilalleen ilmaantumassa haastaja tai jopa haastajia?

Muutamat sisäpiiriläiset ovat leikitelleet ajatuksella, että voisiko esimerkiksi Juha Junnon kaltainen nimi saapua vielä kerran auttamaan Liigaa. Junno yhdistetään kuitenkin edelleen niin vahvasti Kärppiin, että monen liigaseuran pelkona on, että se johtaisi suurimpien suosimiseen.

Villeimmissä heitoissa on puolestaan pohdittu, voisiko Kalervo Kummola vielä kerran astua kehään ja pelastaa perustamansa SM-liigan.

Heitot ovat kuitenkin vain heittoja. Tässä kuitenkin vielä yksi heitto: Onhan se nyt perin merkillistä, jos Liigan puheenjohtajuus ei ketään muuta tässä maassa kiinnosta kuin Heikki Hiltusta.

3. Liigan kiinnostavuusarvo

Sosiaalisessa mediassa on ollut viime viikkoina esillä puheenvuoroja siitä, että Liiga ei näy eikä kuulu ennen kauden alkua.

Hieman oudolta kuulostaa, sillä erilaisia kausiennakkojulkaisuja, artikkeleja, podcasteja näkyy siellä ja täällä. Ylipäätään näkyvyys mediassa vaikuttaa olevan ainakin hyvin lähellä entistä tasoaan. Seurojenkin tuottama sisältö on kasvanut valtavasti omilla verkkosivuillaan ja somessa.

Se ei tarkoita silti sitä, etteikö parempaankin voisi pystyä. Liigan oma valtakunnallinen markkinointi – kenties säästösyistä – on lähes mitätöntä. Tv-tuotteessa on haettu jonkinlaisia uudistuksia, yritys on kovaa, satsauksia tuntuu löytyvän, mutta sivumaku on myös ollut toistaiseksi geneerinen. Yritetään ehkä olla vähän kaikille kaikkea, mutta kun yritetään, suurin vaara on, että ei olla enää kenellekään mitään.

Ja näki jääkiekon ja Liigan kiinnostavuusarvon missä valossa tahansa, on hyvä muistaa, että on vaikeaa kuvitella lajia tai sarjaa, joka ei Suomessa vaihtaisi tältä osin murheitaan jääkiekon ja Liigan kanssa.

Liiga tietysti voisi nostattaa kiinnostusarvoaan merkittävästi yhdellä kaivatulla lääkkeellä: Karsintojen palauttamisella. Mutta on sitä lääkettä ennenkin tarjottu, turhaan.

Saa asiaa kuitenkin ääneen ihmetellä.

Jos Liigassa todella on ihmisiä, jotka pelkäävät menettävänsä sarjapaikkansa tämän hetken näivetetyssä tilassa oleville Mestis-seuroille, niin mitä se kertoo näistä ihmisistä ja heidän edustamistaan seuroista?

Ainakin se kertoo siitä, että tällaisten ihmisten paikka ei pitäisi olla kilpaurheilun parissa.

4. Liiga – vai Korisliiga?

Liigassa nähdään ensi kaudella yli 70 ulkomaalaispelaajaa. Keskimäärin se tarkoittaa noin viittä ulkomaalaista per seura. Ja kuten aina, osa heistä tulee osoittautumaan väistämättä keskinkertaisuuksiksi. Nyt siis mitataan myös koronapirun raapaisemien rahakirstujen liigaseurojen kykyjenetsintää.

Oli miten oli, mieleen tulee ajatus, että jollain tavalla Liiga alkaa jo muistuttaa etäisesti Korisliigaa, jossa kokoonpanon avainpelaajia voimia palkataan ulkomailta.

Eniten ulkomaalaispelaajia liigaseuroista on TPS:llä – peräti yhdeksän. Mutta eipä ulkomaalaispelaajien korkea määrä viime kaudella TPS:ää haitannut, selvisihän se aina finaaliin asti. Asioissa on puolensa.

Liiga on tällä hetkellä tilanteessa, jossa se on kotimaisten pelaajien osalta isossa kuvassa nuorten pelaajien ja viimeisiä kilometrejä koneesta ulosmittaavien konkaripelaajien sarja. Parhaassa iässä olevien pelaajien vajetta on täytetty ulkomaalaishankinnoilla. Lienee selvää, että Liiga on menettänyt Euroopassa asemiaan vetovoimaltaan ja palkanmaksukyvyltään.

Julkisesti aiheen noustessa esille, liigaihmiset menevät nopeasti mukiinmenevän CHL-menestyksen taakse tai Jukka Jalosen Leijonien – jossa liigapelaajat ovat menestyneet MM-estradilla viime vuosina hyvin tuloksin. Uskottavia mittareita sinänsä, mutta sen ei pitäisi sulkea silmiä myöskään kehitystarpeelta.

Se tosin herättää ihmetystä, että julkisesti toista puhuvat henkilöt saattavatkin yksityiskeskusteluissa ollakin sitä mieltä, että Liigan tasolle ei korkeita arvosanoja sitten annetakaan. Päinvastoin.

5. Varjosarjataulukko

Muista tämä, kun seuraat joukkueiden onnistumista alkavalla kaudella.

Pelaajabudjetit ovat tietysti pelaajabudjetteja, mutta niissä voi nähdä myös eräänlaisen varjosarjataulukon. Jos joukkue menestyy paremmin kuin sijoitus tuossa alempana, joukkue on onnistunut, mutta jos sijoitus putoaa merkittävästi, voi sitä pitää puolestaan epäonnistumisena.

Erot eivät ole Liigassa pelaajabudjeteissa järin valtavia, mutta esimerkiksi Tapparalla on lähes kaksinkertainen pelaajabudjetti Jukureihin nähden. Se ero tuntuu. Rahaa voi myös käyttää muuallekin, sillä jos budjetteihin lisättäisiin myös urheilujohtoon liittyvät kulut, TPS ottaisi ainakin harppauksia taulukossa ylöspäin.

Riippuen seurasta, pelaajabudjetit eivät kuitenkaan ole välttämättä koko totuus – ne saattavat elää kauden aikana. Ja ehkä elävätkin, mikäli lipunmyynti palaa edes kohtuulliselle tasolle ja koronatakapakkeja ei tule.

Liigan pelaajabudjetit 2021–22

(miljoonaa euroa)

1.	Tappara	2,8
2.	HIFK	2,6
3.	Kärpät	2,5
4.	Lukko	2,5
5.	TPS	2,2
6.	Ilves	2,2
7.	KalPa	1,75
8.	Pelicans	1,75
9.	HPK	1,75
10.	Sport	1,65
11.	KooKoo	1,6
12.	SaiPa	1,6
13.	JYP	1,6
14.	Ässät	1,55
15.	Jukurit	1,45