Kouvola venyi niukkaan 1-0 (3-0, 1-1)-vierasvoittoon Mansesta kolmannessa finaaliottelussa ja siirsi Suomen mestaruuden ratkaisun ensi viikonloppuun. Pekka, erikoinen ottelu, sillä viidestä juoksusta vain yksi tuli kunnon lyönnillä. Mistä tämä kertoo?

Se on totta, että räpylävirheet olivat sunnuntaina isossa roolissa, mutta en nyt lähtisi tekemään niistä sen suurempia johtopäätöksiä.

Ensimmäinen jakson kolmesta juoksusta ensimmäinen tuli Severi Tikkakosken räpylävirheellä, minkä jälkeen tilanne jatkui, kun hän ei samassa tilanteessa täyttänyt kolmospesää. Samalla vuoroparissa  Juuso Myllyniemi antoi juoksun räpylävirheellä – ja toinen jakson tasoittanut lyönti, Arttu Ruuskan kunnari, meni Tikkakosken tontilta. Kaiken lisäksi myös Manse sai ainoan juoksunsa harhaheitolla – eli illan viidestä juoksusta vain Janne Kivipellon kumura kakkosjatkeelle oli hyvällä lyönnillä lyöty juoksu.

Muuten molempien joukkueiden ulkopeli oli sunnuntaina terästä. Varsinkin Kouvola pysyi mukana mestaruustaistelussa ennen kaikkea ulkopelinsä ansiosta. Manse sai koko ottelussa vain yhden juoksun, joka sekin tuli harhaheitolla. Se on aika kova saavutus Mansen tasoista joukkuetta vastaan, varsinkin, kun Manse sai palottomia ajoja ja kolmostilanteita, ja niitä kävi parhaimmillaan purkamassa vuorotellen kaikki isot pojat, Henri Puputti, Juha Puhtimäki ja Juha Niemi.

Kouvolan ulkopeliä on pakko muutenkin ihailla ohi tämän pelin ja tämän finaalisarjan. Joukkueessa oli kyllä Janne Kivipellon, Matti Saukon, Matti Latvalan, Tommi Mäentaustan ja Valtteri Luoman kaltaiset peruskivet paikallaan, mutta tällä kaudella Valtteri Hämäläinen, Arttu Ruuska, Jasperi Luoma ja näissä finaaleissa myös Iiro Nokkala ovat pelanneet aivan ilmiömäistä ulkopeliä ja nostaneet Kouvolan ulkopelin uudelle tasolle. Tämä on ollut se ase, joka on vienyt Kouvolan finaaleihin ja joka piti sen sunnuntaina mukana mestaruustaistelussa.

Molempien joukkueiden sisäpeli oli sunnuntaina takkuista. Kouvola ei saanut kärkeä kulkemaan kunnolla, pitkälti varmasti erilaisten vammojen takia, mutta tänään nähtiin se arvo, mikä sillä on, kun Iiro Haimi on peluuttanut koko joukkuetta läpi kauden. Kun yleensä kakkoskärjellä lähdetään pelaamaan, monet joukkueet turvautuvat herkästi varmoihin vaihtolyönteihin eli valtaosin lyhyisiin. Mutta eihän sinun kannata Mansea vastaan lyhyitä lyödä, sillä Puhtimäki ja Joonas Eirola tappavat niistä kuin torakoita. Siksi on uskallettava lyödä rohkeita lyöntejä ja jos pelaajat ovat saaneet ja tottuneet lyömään sellaisia lyöntejä jo kauden aikana, niin miksi ne eivät onnistuisi myös silloin tällaisissa paikoissa.

Manse pelasi sunnuntaina perushyvän ottelun. Vaikka sillä oli ongelmia kärkensä kanssa ensimmäisellä jaksolla, se sai kuitenkin rakennettua 10 kolmostilannetta, joista sei sai yhden juoksun ja senkin harhaheitolla. Ulkona Manse oli Tikkakosken ja Myllyniemen yhtä juoksun maksanutta virhettä jälleen perusvarma. Erityisesti pitää nostaa hattua huippufinaaleita pelaavalle Tuomas Tuohisaarelle.

Neljäs finaali ensi lauantaina Kouvolassa. Missä asennossa mestaruuspunnukset nyt ovat?

Kyllä ne osoittavat edelleen Tampereelle. Manse on edelleen materiaaliltaan parempi joukkue ja kun päälle lisätään se, että Manse johtaa ottelusarjaa 2-1, niin Kouvola on ilman muuta haastaja.

Kaiken lisäksi Kouvola antaa paljon tasoitusta loukkaantumistilanteensa kautta. Matti Saukko taistelee urhoollisesti, vaikkei olekaan täydessä tikissä, ja katsotaan nyt, missä kunnossa Tommi Mäentausta on ensi viikonloppuna. Sen päälle on lisättävä se, että Toni Kohonen ei pysty pelaamaan ulkona. Jos pystyisi, hän olisi varmasti pelannut näissä finaaleissa – olkoonkin, että Iiro Nokkala on pelannut ulkona sellaiset pudotuspelit, että Kouvola joutuu tosissaan miettimään, kannattaako Nokkalaa laittaa kauden jälkeen lankulle. On myös hyvä kysymys, reagoiko Haimi Ossi Meriläisen vaatimattomaan peliin ja nostaako hän Kohosen lyöjäjokeriksi vai pystyykö Kohonen lainkaan pelaamaan edes jokerina.

Mutta ei spekuloida näillä asioilla sen enempää. Odotetaan ja katsotaan, mikä on Kouvolan loukkaantumistilanne ja ketä siellä lauantaina pelaa. Kouvola on joka tapauksessa haastajan paikalla, mutta sunnuntai osoitti, sen ulkopeli on tällä hetkellä niin hyvää, että se antaa anteeksi jopa sen, että kärki ei ole terve tai se ei kulje optimaalisella tavalla.

Mansen osalla varmasti suurin kysymys on, reagoiko Matti Iivarinen Tikkakosken epävarmaan ulkopeliin ja onko heillä ulos varmempi pelaaja, esimerkiksi ensimmäisessä finaalissa pelannut Leevi Lehto.

En ole kummankaan joukkueen puolella, mutta pesäpallon puolella olen ja siinä mielessä on  hienoa, että finaaleita pelataan myös ensi viikonloppuna – voittipa mestaruuden lopulta kumpi joukkue tahansa.