Valioliigassa nähtiin viikonloppuna alkukauden odotetuin ja kovin kamppailu, kun Thomas Tuchelin Chelsea otti kotikentällään mittaa Pep Guardiolan Manchester Citystä. Monien mielestä nämä kaksi joukkuetta ovat olleet Liverpoolin ohella Valioliigan alkukauden parhaat joukkueet.

Odotukset ottelulle olivat siis korkealla. Chelsea kykeni voittamaan Cityn viime keväänä sekä Valioliigassa että Mestarien liigan finaalissa. Tiedettiin, että City tulee olemaan se joukkue, joka vie pelin virtaa. Mutta, tiedettiin myös, että Chelsea on se joukkue, joka pystyy haavoittamaan Cityä.

Valioliigan parhaat kertoimet Expektiltä! Tästä näin!

Menneisyyteen peilaten City oli ottelussa hämmentävän hyvä. Maaliodotteet menivät Guardiolan poppoolle peräti 1,69-0,19.

Cityn dominoivat esitys perustui kahteen asiaan – karmeaan työmäärään pelin pallottomissa vaiheissa sekä järkevään pallonhallinnan suunnitelmaan.

Armoton prässi

Cityn valttikortti Stamford Bridgellä oli sen armoton prässi. Sitä tehtiin menetysten jälkeen juosten takaprässejä Chelsean pallollisiin keskikenttiin. Cityn pelaajat jahtasivat Chelsean keskikenttiä hurjalla tavalla, eivätkä nämä kyenneet käynnistämään vastaiskuja kohdesyöttöjen avulla.

Cityn muodon kautta käynnistynyt prässi oli ihailtavaa katsottavaa. City hyökkäsi 4-1-4-1-muodolla, mutta Bernardo Silva putosi puolustaessa Rodrin viereen. Näin prässimuoto oli peilattu Chelsean muotoon ja se oli enemmän 4-2-3-1, kuin 4-1-4-1 (kuvassa).

Phil Foden painoi niska limassa prässipelitekoja Chelsean toppareihin ohjaten prässiä kohti sivurajoja. Muut ylänelikon pelaajat iskivät hanakasti kiinni Chelsean keskikentän pohjaan ja muihin toppareihin. Cityn prässi oli niin automaattisen ja aggressiivisen näköistä, etten itse muista nähneeni Valioliigassa vastaavaa suoritusta kärkijoukkueiden keskinäisessä pelissä.

Kun Chelsea ei päässyt Cityn ensimmäisistä prässilinjoista puhtaasti ohi, jäivät myös Romelu Lukaku ja Timo Werner useasti ilman laadukkaita peliä edistäviä syöttöjä. Chelsean kärkipari jäi eristetyksi.

Pallonhallinta meni Manchester Citylle 59-41. City voitti silti onnistuneet taklausmäärät 16-13. Syötönkatkoja City otti kahdeksan kappaletta Chelsean seitsemää vastaan. Chelsean taklauksista vain kaksi tapahtui Cityn kenttäpuoliskolla. Kumpikaan näistä ei onnistunut. Cityn taklauksista peräti 75 prosenttia tapahtui Chelsean kenttäpuoliskolla. Tämä kuvaa sitä hurjaa työmäärää, minkä Cityn hyökkäyspään ja keskikentän hyökkäävät pelaajat tekivät.

Kaksi tavoitetta

City oli tehnyt pallonhallintavaiheeseensa suunnitelman, jolla tavoiteltiin kahta asiaa. Joukkue halusi luoda maalipaikkoja ja estää Chelsean vastaiskut.

Siksi City hyökkäsi leveällä 4-1-4-1-systeemillään pääosin laitojen kautta. Näytti siltä, että City oli ottanut Chelsean oikean puolen kohteekseen. Tätä havaintoa tukee myös data – City hyökkäsi 44-prosenttisesti vasemmalta puoleltaan ja vain 30-prosenttisesti oikealta puoleltaan. Siellä Cityllä oli Jack Grealish.

Ottelun voittomaalissa nähtiin paljon sitä, mitä City teki systemaattisesti koko pelin ajan (kuvassa). City loi laitapuolustajastaan, painollisen puolen kympistään ja painollisen puolen laituristaan kolmion. Näiden laitakolmioiden keskinäisillä syöttöketjuilla pyrittiin murtamaan Chelsean laitojen puolustuskolmiot, jotka muodostuivat laitatoppareista, wing-backeista sekä painollisesta keskikenttäpelaajasta. Maalia edeltäneessä hyökkäyksessä palloa jauhettiin vasemmalla laidalla, mutta sillä kerralla kärkenä pelannut Phil Foden spurttasi Chelsean keskimmäisen topparin ohi pystyyn. Tilanteesta syntyi kulma, josta City rankaisi voittomaalin arvoisesti.

Maaliin johtaneesta kulmasta on sanottava, että Thomas Tuchel on tällä hetkellä todennäköisesti todella pettynyt Timo Werneriin. Chelsea puolusti Cityn lyhyttä kulmaa muuten hyvin, mutta Werner meni hypäten João Cancelon laukaisuharhautukseen. Noin helposti ei voi Cityä vastaan kadottaa puolustuspeliasentoa.

Se, mitä City teki pallonhallinnassaan myös hyvin, oli menetyksiin valmistautuminen. Kun Chelsea riisti pallon, oli Cityllä usein vähintään neljä pelaajaa Chelsean kahta kärkeä vastaan. Kun painoton kymppi valvoi ja kontrolloi Chelsean painotonta keskikenttäpelaajaa, niin City pystyi tukahduttamaan Chelsean vastaiskut heti alkuunsa. Tähän vaadittiin tietysti neljän ylimmän pelaajan huikeaa työmoraalia takaprässeineen ja taklauksineen.

Pienet isot erot

Chelsea ei ollut ottelussa huono. Se yritti parhaansa, mutta ehkä siltä puuttui viikonloppuisesta suorituksesta ne pienet prosentit, mitkä sillä oli viime keväänä Cityn kaatuessa sen edessä. Muutaman pelaajan suorituksen taso ei vain yksinkertaisesti ollut riittävällä tasolla pelin pienissä ja ratkaisevissa hetkissä. Yksi esimerkki tällaisesta pelaajasta oli Timo Werner.

City oli kuitenkin loistava. Joukkue pelasi ehkä kauden parhaan pelinsä. Kenties yhden Pep Guardiolan ajan parhaista peleistä, kun mietitään kokonaisuutta. Ja sitä, kuinka hyvän joukkueen se pystyi kontrolloimaan lähes nollille 90 minuutin aikana.

Tuchelin on mietittävä ensi kerralla proaktiivisempaa ottelusuunnitelmaa. 5-3-2-muotoinen blokki oli tavallaan looginen ratkaisu, mutta joukkueen on ensi kerralla päästävä paremmin Cityn prässin alta pois, jos se meinaa keväällä toistaa viimekeväisiä temppuja.