HJK kärsi kirvelevän 1-2-kotitappion Eurooppa-liigan karsinnoissa azerbaizanilaiselle Qarabqille ja putosi jatkosta yhteismaalein 2-4. Joel, jäikö HJK:lle jossiteltavaa illan ottelusta?

Siinä mielessä jäi paljonkin, että Qarabaq oli täysin voitettavissa oleva joukkue. Joukkueesta löytyy toki teknistä osaamista ja arvaamattomuutta, mutta kollektiivinen pelaaminen ja puolustaminen eivät ole mitenkään vakuuttavalla tasolla.

Pidin siksi ennen ottelua Klubia suosikkina ja laskin, että sillä olisi omista haasteistaan huolimatta erinomaiset mahdollisuudet kääntää ottelupari edukseen. Kun Klubi sai kymmenen minuutin jälkeen vielä lahjamaalin, sen suosikkiasema nousi entistäkin suuremmaksi.

Mutta sitten tuli Kevin Kouassivi-Benissanin kaksi mustaa hetkeä ja HJK huomasi kuutta minuuttia myöhemmin pelaavansa vajaalla. Oli selvää, että pelin kuva muuttui kertaheitolla ja HJK:n pelaaminen hyvin ymmärrettävästi putosi entistä selvemmin sellaiseen muottiin, jossa se on Toni Korkeakunnaksen aikana ollut. Taistellaan alivoimalla, puolustetaan ja yritetään iskeä vastaan.

Nyt se ei riittänyt. Qarabaq tuli takaa ja nousi 2-1-voittoon ja HJK:n osalta Eurooppa-liiga oli tässä.

Formula One, English Premier League, Veikkausliiga, Finnish Pesapallo! Check the odds and play at Stake.com – in Finnish and with euros!

HJK:n pelillisestä esityksestä on turha tehdä sen suurempia analyysejä tuon punaisen takia, mutta HJK:n pelaamisessa näkyi kaikesta huolimatta pieniä kehittymisen oraita. Linjan ja keskikentän välistä yhteistyötä on saatu kehittyä, ja myös ylöspäin pelaamisessa oli ajatuksen siemeniä. Palloja pelattiin laidoille ja pelissä nähtiin jopa muutama kaistanvaihto, mutta pelaajia ei saatu alivoimalla pelatessa ymmärrettävästi riittävästi tukemaan hyökkäyksiä.

HJK:n kädet olivat myös siinä mielessä sidotut, että 1-2-tilanteessa liikkumavara oli vähäinen. Jos tasoitusmaalia olisi haettu aggressiivisesti, seurauksena olisi ollut todennäköisemmin Qarabaqin kolmas maali kuin Klubin tasoitus – eikä tämä tasoituskaan olisi enää riittänyt.

HJK:n leirissä on arvosteltu erittäin rankasti ottelun ranskalaisen erotuomarin Willy Delajodin toimintaa. Oliko Delajodin linja jotenkin ”mafiamainen”, kuten Klubin kannattajat syyttivät?

Suoraan sanottuna: ei minusta.

Benissanin punaisessa se, jonka kannattaa ensimmäisenä katsoa peiliin, on Benissan itse. Hänelle on tullut europeleissä ennenkin sellaisia tilanteita, joissa hän on pelannut itsensä ulos ja yrittänyt sitten paikata tilannetta jollakin tyhmällä ratkaisulla.

Nyt hän pelasi ensimmäisessä tilanteessa itsensä ulos ja repi sitten keltaisen. Toinen keltainen oli toki vahinko, mutta  kannattaako vastustajaa kohti mennä harmittomassa tilanteessa nappulat edellä, jos alla on jo keltainen kortti – varsinkin, kun vastassa joukkue, jossa pelaajat tyypillisesti kaatuilevat tällaisissa tilanteissa pienistäkin kontakteista.

Tämä on eräänlaisen hermokontrollin puutetta. Pää pitäisi pitää kylmänä, mutta hermokontrolli pettää, kun yritetään kovien paineiden alla paikata omia virheitä. Siksi Benissanin keltaisten pohjasyynä oli hänen henkilökohtaiset virheensä.

HJK:lla on edelleen mahdollisuus päästä Konferenssiliigan lohkopeleihin, mikäli se voittaa romanialaisen FCV Farul Constanțan. Miten suurena takaiskuna pidät HJK:n tappiota Qarabaqille?

Tässä on monta ulottavuutta. Ensimmäinen on se, minkä jo mainitsin: kun vastassa oli täysin voitettavissa ollut joukkue, eikä sitä kyetty voittamaan, se on jo itsessään takaisku.

Tämän takaiskun merkitystä korostaa se, että jos Klubi olisi voittanut Qarabaqin, se olisi päässyt varmasti Konferenssiliigan lohkoapeleihin ja sillä olisi ollut vielä mahdollisuus päästä viimevuotiseen tapaan Eurooppa-liigan lohkopeleihin.

Nyt edessä on erittäin haastava ottelupari Gheorghe Hagin valmentamaa Farul Constanțanaa vastaan. Ottelusta ei tule missään tapauksessa Klubille mikään läpihuutojuttu. Riski jäädä rannalle Konferenssiliigan lohkopeleistä on todellinen ja tämän päivän kaltaiseen hölmöilyyn on vielä vähemmän varaa kuin Qarabaqia vastaan.

Kaiken tämän päällä on sitten suurempi kuva. Siinä kuvassa on yksi oleellinen kysymys: Miten Klubi on päätynyt tällaiseen tilanteeseen, jossa se on oikeasti vaarassa jäädä ulos eurocupien lohkopeleistä ja sen lisäksi vaarassa hävitä Veikkausliigan mestaruustaistelun ja menettää sitä kautta sen ensi kauden europeleissä sen valtavan edun, jonka mestarijoukkue saa?

On ymmärrettävää, että jalkapallossa sukset menevät joskus niin pahasti ristiin seurajohdon ja päävalmentajan välillä, että valmentajan erottaminen jopa kesken kauden on perusteltua.

Valmentajana erottamisessa on kuitenkin aina kysymys myös siitä, millainen seuraaja erotetulle valmentajalla palkataan.

Toni Koskela oli suksien ristiin menemisestä huolimatta valmentaja, jonka alaisuudessa HJK voitti mestaruuksia, taisteli tiensä Konferenssiliigan ja Eurooppa-liigan lohkopeleihin ja pelasi oikeaoppista ja modernia jalkapalloa, jolla voidaan menestyä myös Euroopassa, kuten viime ja toissa syksynä nähtiin.

Olen jo kritisoinut useamman kerran Korkeakunnaksen valintaa Koskelan seuraajaksi, mutta eihän siitä mihinkään pääse, että HJK teki hyvin erikoisen ratkaisun palkatessaan Korkeakunnaksen kaltaisen valmentajan, jonka joukkueet pelaavat puolustusvoittoista roikkumisjalkapalloa.

Kaikki on toki edelleen mahdollista, mutta HJK on ajanut omilla ratkaisuillaan itsensä äärimmäisen vaaralliseen tilanteeseen. En sano, että selviytyminen joka syksy vähintään Konferenssinliigan lohkopeleihin olisi HJK:lle minimitavoite, mutta on selvää, että lohkopeleistä ulos jääminen olisi Klubi-leirin sisällä valtava pettymys.

Bolt-Areenan syvyyksissä mietitään ja lasketaan tällä hetkellä varmasti sitä, mitä tästä syksystä voi pahimmillaan seurata, jos Veikkausliiga ei pääty Klubin mestaruusjuhliin ja europelit loppuvat Farul Constanțanaa vastaan.

Kysymys ei ole vain tästä kaudesta. Jos Klubi ei voita mestaruutta, kynnys päästä vuoden päästä eurocupien lohkopeleihin nousee merkittävästi – ja Klubi on oikeasti vaarassa pudota eurojunasta, jonne pääseminen on ollut sille Konferenssiliigan perustamisen jälkeen sääntö eikä poikkeus.

Kukaan meistä ei tietenkään tiedä, mitä jonkun toisen valmentajan alaisuudessa olisi tänä kesänä tapahtunut, mutta kysyn silti, oliko Korkeakunnas todellakin paras vaihtoehto, jonka Klubi sai palkattua Koskelan seuraajaksi?

Pelkään pahoin, että Klubi niittää nyt nimenomaan Korkeakunnaksen palkkaamisen satoa.