Jääkiekon Pelaajayhdistys eli SJRY iski pöytään tiedotteen ja samalla julkaisi uuden käänteen Lauri Korpikosken ja TPS:n välisessä kiistassa, jota SJRY luonnehti työpaikkasyrjintäasiaksi. SJRY vaatii ulkopuolisen selvityksen ja väittää, että TPS:n laatimasta tiedotteesta saa täysin väärän kuvan Lauri Korpikosken sairauslomaa edeltävistä ja sen aikaisista tapahtumista. Samuel, mitä tästä kiekko-Suomea ravistelevasta tapauksesta pitäisi ajatella?

TPS:n tiedotteen jälkeen tilanne vaikutti hetken verran olla seestymään päin, vaikka silloin jo tiesi, että tästä tapauksesta ei ole vielä viimeistä sanaa kuultu. Eikä siinä kauaa mennyt, kun TPS oli taas myrskyn silmässä, joista tuorein käänne on nyt tämä SJRY:n eilinen tiedote, joka on sinällään voimakas peliliike.

Ennen sitä kuitenkin reviteltiin jo otsikoita sisäisen selvityksen tehneen seuran käyttämä lakimies ja päälle saatiin vielä kuvan retusointikohu, jossa Lauri Korpikosken pelipaidasta oli käsitelty C-kirjain rinnasta. Ja lopulta vaikka Korpikoski on siirtynyt lainapestille Sveitsiin, tapauksen saama huomio tuntuu vain kasvavan. Se kertoo myös siitä, että TPS on epäonnistunut kriisinhallinnassaan ja -viestinnässään.

Parhaat kertoimet kaikkeen jääkiekkoon Expektiltä! Tästä lauteille!

Se tästä tulee kuitenkin päällimmäisenä mieleen, että viimeistä sanaa on tuskin kuultu vieläkään. Kyse on kuin saippuaoopperasta, jonka seuraavaa jaksoa odotellaan jo ympäri kiekko-Suomea vesi kielellä. Asiasta on kuitenkin vielä vaikea muodostaa lopullisia kantoja, kun kaikki asianhaarat eivät vielä ole tiedossa. Jotain on kuitenkin selvästi tekeillä, sillä SJRY käytännössä syyttää TPS:ää valehtelusta tai vähintään totuuden venyttämisestä.

Viestinnän – ja mediavuotojen perusteella – näyttäytyy siltä, että pelaaja on pettynyt kohteluunsa tullessaan suljetuksi joukkueen ulkopuolelle ja kokenut tulleensa kohdelluksi väärin, jopa tulleensa työpaikkasyrjityksi. Seura taas viestii tiedotteidensa ja johtohenkilöidensä pohjalta tehneen käytännössä kaiken oikeastaan oikein.

Ei siis ole kovinkaan suuri ihme, että se on johtanut riitatilanteeseen.

TPS:n viestintä on ollut tikunnokassa. Missä TPS on siis epäonnistunut?

Kriisiviestinnässä oleellista olisi saada orastavat tulipalot sammutettua ja lyhentää kriisien kestoa. Ainakaan ei tulisi heittää bensaa liekkeihin ja pidentää niiden kestoa. Siinä TPS on epäonnistunut pahoin, sillä se kulkee tällä hetkellä kohusta kohuun ja kriisi saa jatkuvasti yhä enemmän yleisöä.

TPS:n näkökulmasta olisi suotavaa, että asiasta ei enää paljastuisi sellaista, mistä SJRY sitä nyt syyttää – eli ”täysin väärän” kuvan luomisesta. Jos TPS jäisi kiinni valehtelusta, se nakertaisi ja rapauttaisi raa’asti seurajohdon uskottavuutta, joka ei tällä hetkellä ole muutenkaan kovassa kurssissa.

Yksi suurimmista viestinnällisistä ongelmista on kuitenkin ollut viestinnän kasvottomuus.

Missä kasvot?

Mihin viittaat viestinnän kasvottomuudella?

Erityisen erikoiselta tuntuu erikoiselta, että esimerkiksi urheilusta vastaava taho – eli Rauli Urama on pysynyt näin pitkään poissa julkisuudesta aiheen tiimoilta. Tilanne on kaikessa karuudessaan se, että TPS:n hieno menestys Liigassa on hautautunut puheenaiheena täysin varjoon Korpikoski-tapauksen alle. Iltalehdessä Urama on elokuussa antanut muutaman lyhyen vastauksen, jossa kysyttiin jopa niinkin relevantteja kysymyksiä kuin milloin (harjoitus)kausi alkoi, mutta muuten kovin hiljaista on ollut.

Tietysti on ymmärrettävää, että kun tapausta on käsitelty julkisuudessa työpaikkasyrjintäasiana, päällä on juridinen paine. Silti tulee väkisin miettineeksi, olisiko hän voinut nyt kuitenkin tapauksen yhteydessä jonkun sanan sanoa. Urama kuitenkin urheilujohtajana on vastuussa siitä, mitä urheilupuolella on päätetty. Nyt näyttäytyy suurelle yleisölle siltä, että Urama on luikkinut piiloon ja ylipäätään Liigan mittavin – ja todennäköisesti kallein – urheilujohto on rumasti sanottuna täynnä päät pensaaseen työntäneitä paskahousuja.

Voi ajatella vaikka niin, että se on julkisuusstrategian noudattamista, mutta jos asia on niin, tuo strategia ei ole nyt kovin hyvin TPS:ää palvellut. Ja onhan Urama ennenkin ollut mediapimennossa, kuten silloin kun hän oli kaksoisroolissa liittopomona ja apuvalmentajana Jukka Rautakorven kera potkuihin päättyneissä alle 20-vuotiaiden kisoissa.

Eikä sekään nyt hyvältä näytä, että seurassa on hallituksessa Erkka Westerlund, joka on tehnyt brändiään johtamis- ja ihmisläheisyysviisauksillaan, mutta lopulta tiukat paikat ovat ne, jossa johtaminen punnitaan – ei yritysluentojen korulauseissa. Ja yhä useampi miettii kohun paisuessa, että mitä mieltä asioista ovat esimerkiksi Korpikosken vanhat pelikaverit Saku Koivu ja Tomi Kallio? Eikä edelliskauden päävalmentaja Raimo Helmistäkään ole juuri asiassa kuultu.

Asia on nyt lakimiesten käsiteltävänä, mikä hankaloittaa osaltaan varmasti viestintää, mutta pitkittynyt julkisuuspaine kutsuu puoleensa jo muitakin vastauksia kuin mahdollisimman kliinisesti kirjailtuja tiedotteita tai vetäytymistä. Muuten tämä viestintäkriisi tuskin on laantumaan päin. Maanantaina esimerkiksi molemmissa iltapäivälehdissä kysyttiin kommenteissa, että miksi asioita ei pystytä perustelemaan perinpohjin tai miten johtoportaan maineikkaat kiekkomiehet antaa tämän tapahtua. Se antaa maineikkaista kiekkomiehistä suurelle yleisölle ylimielisen ja pöyhkeän kuvan. Eikä se ole omiaan poistamaan tuota tuttua mainetta suomalaisen perusjääkiekkojohtajan maineen yltä.

Poikkeuksellinen asetelma

SJRY asettui voimakkaasti Korpikosken taakse tapauksessa, joka tuskin on ainoa laatuaan suomalaisen liigakiekon historiassa. Miksi juuri tämä tapaus on nyt saanut Pelaajayhdistyksen niin voimakkaasti jalkeille?

Ensimmäinen ajatus on, että Pelaajayhdistys tuskin lähtisi sotajalalle kevyin perustein. Se osoittaa, että paljon on vielä asioita kuulematta. TPS on nyt vastannut omalla tavallaan SJRY:n tiedotteeseen ja pallo on siten palaamassa Pelaajayhdistyksen ja Korpikosken kentälle tässä viestintä- ja asiantodentamistennisottelussa.

Toinen asia ymmärrettäväksi on, että SJRY ei myöskään voisi toimia tässä ilman Korpikosken suostumusta ja hyväksyntää. Ja sitähän varten Pelaajayhdistys on ylipäätään olemassa, että se pitää pelaajan puolta.

Korpikosken tapauksessa on myös se poikkeuksellinen asetelma, että vaikka jollain pelaajalla olisi voinut olla perusteita riitauttaa omia asioitaan, niitä on harvemmin nähty. Syy on se, että se saattaa aiheuttaa ajautumista seurajohtojen papereissa eräänlaiselle mustalle listalle hankalan pelaajan maineeseen, jossa pelaaja voi vaikeuttaa asemaansa työllistyä.

On kerrottu, että moni pelaaja on sen pelon alla jättänyt viemättä asioita eteenpäin. Ne pelaajat, jotka ovat uskaltaneet tuoda asian julkisuuteen, ovat maksaneet siitä usein myös kovaa hintaa. Tuskinpa esimerkiksi tehtävät Pelaajayhdistyksen johdossa ovat auttaneet puheenjohtaja ja mielipiteitään pelkäämättömän Teemu Ramstedtin markkina-arvoa liigaseurojen keskuudessa.

Korpikoskella on pelaajana ja persoonana oma maineensa, mutta oikeusastetta ei kiinnosta se, onko joku persoona ollut kenenkin mielestä miellyttävä vai ei. Korpikoski on myös pelaaja, joka on urallaan tienannut niin tuntuvat rahat, että hän on taloudellisesti asemassa, jossa hän voi riitauttaa asiat pelkäämättä tulevaisuutensa puolesta.

Se asiassa kuitenkin on mielenkiintoista, että Korpikoskella on noin 300 000 euron kausikorvauksella uutisoidusta sopimuksestaan vielä kaksi kautta jäljellä. Nyt on jo selvää, että tarinalla on tuskin hunajanmakuista loppua Turussa.

Sekin mahdollisuus tässä nimittäin on, että asia etenee oikeusasteelle. Jos niin käy ja Korpikoski voittaa tapauksen, TPS voi joutua maksamaan tilanteesta oikeudenkäyntikuluineen vielä Korpikosken palkkojen lisäksi pitkän pennin lisää. Siitäkin TPS:llä on tuoretta kokemusta Jonne Virtasen tapauksesta viime vuodelta.

Mistä sopassa on isossa kuvassa kyse?

Sitä on tietysti vaikeaa sanoa, mutta jääkiekon yhteydessä on puhuttu usein omalakisuudesta. Maailma kuitenkin myös muuttuu.

SJRY:n puheenjohtaja Teemu Ramstedt myös viittasi Ilta-Sanomien haastattelussa siihen, että urheilujohtajien toimintaan heijastuu se, että ammattiurheilijan ammattia ei vielä nähdä normaalina ammattina. Jääkiekossa koirankopittelua on pidetty melko tyypillisenä ja hiljaisesti hyväksyttynä toimintana, mutta onko se enää tätä päivää? Ja ylitetäänkö siinä jokin lainopillinen raja?

Näkökantoja on asiaan varmasti useita – joidenkin mielestä joukkueesta ulos savustaminen ei ole enää tämän päivän maailmaa – vaikka sitä tapahtuu paljon suuremmissakin urheilulajeissa ja -sarjoissa – ja toisten mielestä kova koulu pitää kestää ja kaikki muu on tissiposkien vinguntaa.

Mutta mikäli kävisi niin, että asia todella etenisi oikeusasteelle, asiaan saataisiin eräänlaisena ennakkotapauksena lainopillisia vastauksia.

Jos niin kävisi, ratkaisu tulisi olemaan mielenkiintoista seurattavaa – ei vain jääkiekon, vaan koko suomalaisen urheilun näkökulmasta.