Sotkamo elää kriittisiä aikoja, sillä sen tarunhohtoisuus ja vetovoima rapisevat koko ajan
Sotkamo on menettänyt asemansa pesäpallokenttien ylivoimaisena lippulaivana. Nyt sillä on vaikeuksia pysyä muiden kärkiseurojen vauhdissa mukana.
Sotkamon Jymy
Mitä kausi 2021 kertoi Sotkamosta?
Sotkamosta kauden 2021 perusteella tehtävien johtopäätösten kanssa pitää olla tarkkana. Sotkamon harjoituskausi oli loukkaantumisten vuoksi repaleinen ja loukkaantumiset sotkivat myös kauden käsikirjoitusta. Kaikista vakavin takaisku oli Joni Rytkösen käsivamma, joka haittasi hänen pelaamistaan koko kauden. Näin päättynyt kausi ei välttämättä kertonut koko kuvaa Sotkamon tilanteesta.
Vaikka loukkaantumiset ja muut isomman kuvan tekijät siirrettäisiinkin sivuun, Sotkamolla oli silti omat haasteensa. Pelillisesti niistä suurin oli numerolla lyövien kotiuttajien vähyys. Lyöjäjokerit Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö saivat vielä runkosarjassa apuja muilta, mutta pudotuspeleissä kaksikko löi Jymyn 54 juoksusta peräti 39 – ja Roope Korhonen niistä 29. Kun Korhosen pyssy alkoi pudotuspeleissä sakata, oli väistämätöntä, että Jymy oli ongelmissa.
Ongelmia riitti myös ulkopelissä. Konsta Kurikka ei kotiutunut etukentälle ja Rytkösen pelaamista sotki käsivamma. Toinen ongelmakohta oli takakenttä, joka oli epävarma koko kauden. Aapo Komulainen oli toissa syksyn komeetta, mutta tällä kaudella häntä vastaan pelattiin tarkemmin, eikä Komulaisen lukkarointi ollut vastustajien kannalta enää yhtä tuhoisaa kuin syksyn 2020 pudotuspeleissä.
Miten Sotkamo muuttuu?
Sotkamossa tunnistettiin ulkopelin ongelmat ja niihin tehtiin hyvät korjausliikkeet. Kempeleen retkeltä palaava Jussi Korhonen on ollut viimeiset vuodet yksi Superin parhaista koppareista ja Imatralta hankittu Juho Keinänen on erinomainen hankinta etukentälle. Toki tässä kohtaa pitää tehdä se varaus, että Korhonen todellakin pelaa ensi kaudella takana, eikä hänestä aleta vääntää polttolinjan pelaajaa, kuten Sotkamossa on puhuttu.
Myös Haminasta hankittu Ville Kotro on keskitasoa parempi ulkopelaaja, mutta mikään profiilihankinta hän ei ole edes ulkopelin osalta.
Sotkamon hankinnoissa on kuitenkin yksi ongelma – Korhonen ja Kotro ovat sisäpelissä roolittomia, eikä Keinänenkään ole lähellekään ykköskorin sisäpelaaja. Keinäsestä ja Korhosesta voi toki yrittää kasvattaa kotiuttajaa, mutta todellisuudessa Jymy ei näillä hankinnoilla ratkaise kotiutusosastonsa ongelmia eikä paikkaa edes varsinkin loppukaudella tasoaan mailassa nostaneen Konsta Kurikan lähtöä.
Sotkamon on pakko yrittää kasvattaa talven aikana jostakin pelaajasta numerolla lyövä pääkotiuttaja, joka pelaisi myös elintärkeässä saranapelaajan roolissa. Potentiaaliltaan ja ominaisuuksiltaan ylivoimainen vaihtoehto olisi Niko Korhosen ja toisena vaihtoehtona Aapo Komulainen.
Jymy saa ensi kaudella huippukärjen, rakensipa se sen miten tahansa, ja Roope Korhonen lyö Lauri Rönkön säestyksellä ukkoja kyllä kotiin, mutta avainkysymys on, löytyykö Korhoselle ja Rönkölle myös mitat täyttävät säestäjät?
Sotkamolaiset voivat taas hehkuttaa kakkoskärkeään, mutta se ei kestä vertailua etenkään Kouvolan ja Mansen kakkoskärkiin.
Sotkamolla on ensi kaudella myös mielenkiintoinen pelinjohtajakuvia, sillä Jani Komulainen johtaa sisäpeliä ja Jussi Haapakoski ulkopeliä. Tehtävien ja vastuiden jakamisessa on sinällään järkeä, mutta pelkkä malli on vasta teoriaa. Käytäntö ratkaisee – ja sen suhteen vasta kesä näyttää, miten kaikki toimii ja miten kovaa tekoa Haapakoski on ulkopelin johtajana. Komulainen on kovuudestaan jo näyttönsä antanut.
Missä hapessa seura on?
Sotkamo oli pitkään pesäpallokenttien suurin ja kaunein, mutta tilanne on dramaattisesti muuttunut. Nyt Jymy joutuu kamppailemaan pysyäkseen mukana Joensuun, Mansen, Kouvolan ja Vimpelin vauhdissa mukana – ja siinäkin sillä on tekemistä. Samalla Sotkamon maine tarunhohtoisena taikamaana on alkanut rapistua uhkaavaa vauhtia.
Sotkamolla ei ole enää sarjan paras materiaali, eikä sen juniorimylly ole enää vuosikausiin tuottanut samanlaista leveää laatua kuin aiemmin, vaikka Aapo Komulainen ja Kalle Kuosmanen ovatkin nousseet ryminällä Superin nuorten pelaajien eturiviin.
Myös Sotkamon vetovoima on romahtanut. Jymy on viimeisen puolentoista vuoden aikana tarjonnut pelinjohtajan paikkaa useammallekin eri vaihtoehdolle Iiro Haimista ja Tomi Niskasesta alkaen, mutta kukaan heistä ei ole tarttunut haaviin.
Myös pelaajien silmissä Jymyn loisto on karissut. Jussi Korhosen paluu Sotkamoon oli odotettu ja looginen, mutta Ville Kotron, Juho Keinäsen, Toni Laakson tai Ville Väliahon hankintoja ei voi verrata Toni Kohosen, Jarkko Kokon tai Aki Oravan kaltaisiin Jymyn suuruuden ajan hankintoihin.
Kaiken lisäksi Jymyn osumatarkkuus hankintojen onnistumisessa on myös pudonnut. Joni Rytkönen oli vanhan ajan loistohankinta, mutta muuten viime vuosien hankinnat eivät ole juurikaan napsahtaneet kohdilleen.
Ongelmista ei voi syyttää yksin Jymyä. Sinisillä vaaroilla ja puhtaalla ilmalla on tämän päivän nuoria vaikea houkutella enää Sotkamoon – varsinkin, kun monet muut seurat pystyvät tarjoamaan myös samanlaisia ja tasoltaan jopa parempia pesäpalloakatemioita kuin Sotkamo.
Vaikka Sotkamo saa ensi kaudeksi kilpailukykyisen joukkueen, sen todelliset haasteet ovat vasta edessä. Jymy sai tänä kesänä vielä torjuntavoiton, kun se sai lähtökuopissa olleen Joni Rytkösen jäämään Sotkamoon ja lopettamista suunnitelleet Roope Korhosen ja Niilo Piiponniemen jatkamaan uraansa.
Ensi vuonna edessä on sama revohka – ja on todennäköistä, että ainakaan kaikki kolme eivät pelaa kaudella 2023 Sotkamossa. Jymyllä on toki ringissä nyt 18 pelaajaa, mutta kuuden pelaajan haastajaryhmän pelaajien pitää ottaa isoja kehitysloikkia, jos sieltä löytyy esimerkiksi Rytköselle ja Piiponniemelle säällisiä korvaajia.
Ja ketä Sotkamo pystyy sitten kaappaamaan siirtomarkkinoilta?
Jokohan aika olisi viimeinkin hankkia myös huippupelaajia?
