Kitee on mustasta kesästään huolimatta kärkiseurojen potentiaalisin järkyttäjä

Elmeri Purmonen on Kiteen joukkueen ehdottomia helmiä.

Pesäpallo

Kitee on mustasta kesästään huolimatta kärkiseurojen potentiaalisin järkyttäjä

Kitee oli päättyneellä kaudella Superpesiksen suurin pettymys, mutta nuoren joukkueen potentiaali ei ole minnekään kadonnut.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 14.11.2021 | KUVAT Elmeri Elo / All Over Press

Kiteen Pallo

Mitä kausi 2021 kertoi Kiteestä?

Kitee teki yhdessä vuodessa matkan kauden suurimmasta yllättäjästä kauden suurimmaksi pettymykseksi. Toissa kaudella nuori ja lahjakas kiteeläisryhmä sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja haastoi puolivälierissä tosissaan lopulta loppuotteluun edenneen Kouvolan. Päättynyt kausi oli kuitenkin takkuinen ja Kitee sijoittui lopulta 11:nneksi.

Kiteellä tehtiin kauden päätyttyä loppuanalyysi, jossa suurimmaksi syylliseksi heikkoon kauteen nostettiin pelinjohtaja Petri Tuuva. Tuuva sai lähteä, vaikka oli tehnyt vain kahta kuukautta aiemmin jatkosopimuksen KiPan kanssa.

Tuuvan kausi oli toki alavireinen, mutta ei sen enempää kuin muullakaan joukkueella.

Nappaa tästä jopa 100 euron ilmaisveto ja tutustu Expektin vetomaailmaan!

Kiteetä koettelivat kesän aikana toki loukkaantumiset, mutta niillä heikkoa kesää on turha selittää. Nuorelle joukkueelle kävi, kuten usein nuorille joukkueille käy. Taso heilahti ja ne marginaalit, jotka Kitee käänsi toissa kesänä edukseen, jäivät tällä kaudella kääntämättä.

Kiteellä oli myös selviä pelillisiä ongelmia. Kitee on aina tunnettu hyvästä ulkopelistään, mutta päättyneellä kaudella Kitee antoi 28 ottelussa 249 juoksua eli 8,9 juoksua ottelua kohden. Sitä enemmän juoksuja lyötiin vain Siilinjärven ja Haminan ulkokentistä. Suurin kritiikki kohdistui lukkari Jesse Eskeliseen, mutta ongelmia oli muillakin ulkopelin osa-alueilla.

Sisällä suurin ongelma oli kotiutusosastolla. Lyöjäjokeri Sami Mikkolanaho hyytyi edelliskaudesta, eikä onnistujia löytynyt riittävästi myöskään numerolla lyövistä kotiuttajista.

Miten Kitee muuttuu?

Ovi kävi Kiteellä kesän ja syksyn siirtomarkkinoilla molempiin suuntaan. Kitee ei uusinut Sami Mikkolanahon ja Jarkko Matikan sopimuksia ja Valentin Ikonen sopi jo kesällä siirrosta Hyvinkäälle. Hankintalistan ykkösnimi oli Siilinjärveltä viimeinkin irti saatu Samu Vainikainen. Uusia miehiä ensi kauden joukkueessa ovat myös Haminasta tullut Otso Mäkelä, Sotkamosta napattu Matias Litmanen ja Siilinjärveltä takaisin Kiteelle palaava lyöjäjokeri Jiri Pippola.

Uutena pelinjohtajana Petri Tuuvan paikalla aloittaa Haminan potkujensa jälkeen Kiteen kakkospelinjohtajana toiminut Juho Kaikko.

Kiteen hankinnoista Vainikainen on kovan luokan hankinta ja muutkin pelaajat ovat yksilöinä hyviä. Ongelmana on kuitenkin se, että hankinnat eivät jakaudu pelillisesti optimaalisiin kohtiin. Vainikainen vahvistaa sisällä jo muutenkin vahvaa pelinteko-osastoa ja Pippolan ja Mäkelän on nostettava tasoaan tuntuvasti, jos Kitee aikoo heidän avullaan ratkaista kotiutuksiin liittyviä haasteitaan. Pippolassa on kuitenkin paljon potentiaalia, joten toivoa on.

Ulkona Vainikainen, Mäkelä ja Litmanen ovat kaikki linjan pelaajia, joita Kiteeltä löytyy jo muutenkin. Joukkueessa pitää olla toki syvyyttää, mutta jos Kaikko peluuttaa kaikkia uusia ulkopelihankintoja avauksessa, silloin kokenut Sami Partanen ja nuoret lupaukset Elmeri Purmosta lukuun ottamatta joutuvat jokeriosastolle.

Kaikko on pelinjohtajana kysymysmerkki, mutta Kitee teki valmennusosastolle kaksi merkittävää hankintaa. Seuralegenda Pasi Pirinen ottaa vastuulleen lajivalmennuksen ja Kiteen menestysvuosina loistotyötä tehnyt Jukka Pennanen vastaa fysiikkatreeneistä. Kaksikko tuo mukanaan vahvaa lajiosaamista sekä tasapainottaa sopivalla tavalla nuoren orilauman kotkotuksia.

Vaikka Kiteellä on edelleen omat haasteensa ja kysymysmerkkinsä etenkin lukkaripelissä ja kotiutusosastolla, joukkueen potentiaali ei ole kadonnut minnekään. Kärki- ja pelintekovoima on kärkiseurojen tasoa, samoin etukenttä ja ulkopelin parhaat osat. Siksi Kitee on viiden suuren haastajaryhmästä potentiaaliltaan se joukkue, joka todennäköisemmin voisi järkyttää viiden suoran mielenrauhaa pudotuspeleissä. Mutta kysymys on vasta vain potentiaalista. Potentiaali on pystyttävä tosipaikassa kaivamaan myös kentälle – ja silloinkin jää kysymys, riittääkö sekään.

Missä hapessa seura on?

Kiteellä tehtiin kaksi vuotta sitten vallanvaihto, jossa suurimmaksi vallankäyttäjäksi nousi Kiteen entinen tähtipelaaja Mikko Varonen yhdessä Kiteen mestaruusvuosien pelinjohtajan Pasi Varosen kanssa.

Varosen velloksilta löytyy pesäpalloilullista näkemystä ja kahden kauden perusteella myös seurajohdollista osaamista. Kitee on nyt aivan erilaisessa hapessa kuin aiemman johdon aikana, mutta maailma ympärillä on muuttunut ja nouseminen viiden kärkiseuran tasolle on Kiteelle kova haaste niin ensi kaudella kuin jatkossakin.

Jos Kitee ei pysty tarjoamaan pelaajille realistisessa näkymässä mitalipelejä, eikä kilpailemaan suurimpien seurojen kanssa pelaajapalkkioilla, riskinä on, että Kiteeltä viedään parhaat pelaajat muihin seuroihin. Muutenkaan Kiteen vetovoima siirtomarkkinoilla ei ole taianomainen, vaikka se saisikin houkuteltua Samu Vainikaisen ensi kaudeksi Rantakentälle.

Puitteet ovat kuitenkin Kiteellä hyvässä mallissa. Uusi stadion toimii ja kiteeläinen pesäpalloyleisö on vallankumouksen jälkeisenä kahtena vuotena osoittanut, että pesäpalloveri on Kiteellä ja sen ympäristökunnissa edelleen sakeaa.