Kukaan ei voi kiistää Jürgen Kloppin roolia Liverpoolin viime vuosien menestystarinassa – eikä kukaan voi kiistää Liverpoolin vuonna 2010 ostaneen Fenway Sports Groupin roolia Anfieldin vallankumouksessa.

Mutta silti, kaiken loiston ja kirkkauden takana, on vielä yksi heitäkin tärkeämpi palapelin pala – seuran urheilujohtaja  Michael Edwards. Hän on Liverpoolin vallankumouksen todelliset kasvot, vaikka hänen kasvonsa eivät loistakaan televisiokuvissa ja lehtien otsikoissa – paitsi nyt, kun 42-vuotias Edwards on ilmoittanut jättävänsä Liverpoolin ensi kesänä.

***

Jalkapallo oli Englannissa pitkään urheilua, jota johti kaksipäinen kotka – manageri ja seuran omistaja. Joissakin seuroissa manageri – kuten Arsène Wenger Arsenalissa – päätti käytännössä kaikesta, myös kaikista pelaajasiirroista. Joissakin seuroissa oli taas itseriittoinen ja kaikkitietävä puheenjohtaja – kuten Tottenhamissa –, joka työnsi sormensa kaikkiin asioihin, myös sellaisiin, joista hänellä oli vain amatöörin näkemys.

Liverpool seurasi kehitystä monissa asioissa. Yksi asia oli Damien Comollin palkkaaminen seuran jalkapallojohtajaksi marraskuussa 2010. Comolli oli Liverpoolissa ristiriitainen hahmo, mutta hän teki yhden kauaskantoisen ratkaisun: hän palkkasi seuraan vuonna 2011 Tottenhamin pääanalyytikon ja videovalmentajan, Michael Edwardsin.

Vuotta myöhemmin Comolli oli jo historiaa ja kaikki urheilupuolen valta oli siirtynyt Edwardsille. Edwardsin oma peliura oli jäänyt vaatimattomaksi, mutta hän ymmärsi, mihin suuntaan jalkapallo oli menossa – niin pelinä kuin varsinkin sillä puolella, miten koko seuran jalkapallotoiminta piti rakentaa ja organisoida.

Edwards teki aluksi virheitä, rekrytoi pelaajia huonommalla osumatarkkuudella ja yritti rakentaa Liverpoolille kunnianhimoisesti oman maailmanlaajuisen tietokannan pelaajista.

Mutta virheet eivät hidastaneet Edwardsia, vaan kehittivät häntä.

Ja sitten alkoi tapahtua.

***

Edwards rakensi vuoteen 2015 mennessä järjestelmän, jota muissa seuroissa katsottiin ensin epäluuloisesti ja sitten kadehtien. Hän oli pudottanut seuran palkkalistoilla olleiden kykyjenetsijöiden määrän alle 15 scouttiin, kun monilla seuroilla saattoi olla jopa yli satakin scouttia.

Scoutit olivat kuitenkin vain yhtälön toinen puoli. Toinen puoli oli data ja sen massiivinen hyödyntäminen. Edwards rakensi Liverpoolille tutkimusyksikön, joka analysoi valtavia määrää dataa ja niiden pilkuntarkkoja yksityiskohtia. Pelistä, pelaajista, valmentajista, kaikesta.

Pelaajista analysoitiin kaikki mahdollinen, ensin numeroilla, sitten videoilla, katsomalla pelaajia paikan päällä ja puhumalla. Jos pelaajalla oli ongelmia kentän ulkopuolella tai pelaaja oli luonteeltaan erikoinen, se kaikki piti selvittää. Se ei tarkoittanut, että ongelmapelaajan päälle olisi vedetty automaattisesti ruksit. Piti vain tietää, mitä oltiin ostamassa.

Lopputuloksena data-analyytikkojen ja scouttien työstä syntyi taulukko, jossa jokainen pelaaja oli rankattu neljään kategoriaan. Alin kategoria oli massiivisin, sillä se tarkoitti pelaajia, jotka Liverpoolia eivät kiinnostaneet. Heidätkin oli kuitenkin analysoitu ja luokiteltu. Toiseksi alimmassa kategoriassa olivat kysymysmerkit ja toiseksi ylimmässä potentiaaliset hankinnat.

Mutta tärkein ja kriittisin kategoria oli ylin kategoria. Se tarkoitti, että Edwardsin mukaan Liverpoolin piti hankkia pelaaja välittömästi. Kysymys ei ollut vain huippuhyvästä pelaajasta, vaan pelaajasta, joka sopi Liverpoolin pelitapaan ja sen asettamiin vaatimuksiin.

***

Kategoriointi ei koskenut vain pelaajia. Kun Liverpool etsi syksyllä 2015 seuraajaa Brendan Rodgersille, rekrytointiprosessi tehtiin samojen periaatteiden mukaan – ja se osoitti yhtä miestä, Jürgen Kloppia.

Kun Klopp palkattiin, Anfieldilla kuului äänetön kilahdus, joka oli johtava suuriin voittoihin.

Rodgersilla oli ollut omat vahvuutensa, mutta myös omat heikkoutensa. Hänen yhteistyönsä Edwardsin kanssa oli ollut tikkuista, sillä Rodgers oli kokenut, että Edwards ja hänen analyytikkonsa puuttuivat asioihin, jotka eivät heille kuuluneet. Eikä kysymys ollut vain pelaajahankinnoista. Rodgersia närästi erityisesti se, että Edwardsin organisaatio ilmoitti suorasukaisesti, kenen pelaajan suoritustaso oli datan mukaan pudonnut niin paljon, ettei hänen olisi pitänyt pelata enää avauksessa.

Klopp sen sijaan ymmärsi Edwardsin arvon ja roolin – ja mikä tärkeintä: hän uskoi Edwardsia.

Klopp olisi kesällä 2017 halunnut ostaa Saksan maajoukkueen laiturin, Julian Brandtin, mutta Edwards ilmoitti, että unohda hänet – ostetaan eräs toinen pelaaja, Mohamed Salah nimeltään.

Ja Liverpool osti.

Liverpool osti Edwardsin ja hänen organisaationsa neuvosta myös muun muassa Virgil van Dijkin, Alissonin, Roberto Firminon, Sadio Manén ja Andy Robertsonin.

Edwards oli myös se, joka sai Kloppin myymään Philippe Coutinhon 146 miljoonalla punnalla Barcelonaan ja rahoittamaan hänestä saaduilla punnilla Liverpoolin remontin.

Kloppilla on ollut aina viimeinen sana siirroissa, mutta hänen suuruuttaan on ollut uskoa Edwardsia, usein jopa enemmän kuin omia silmiään ja näkemyksiään. Esimerkiksi Coutinhon myymiselle Klopp ei aluksi lämmennyt, sillä Coutinho oli kaudella 2016–17 Liverpoolin suurin tähti – mutta kuuden kuukauden taivuttelun jälkeen ja Barcelonan nostettua tarjoustaan Klopp nyökkäsi kaupalle.

***

Liverpoolin ja Edwardsin tarinassa alkaa nyt uusi luku, sillä Edwards ilmoitti jättävänsä Liverpoolin ensi kesänä. Edwardsin mukaan hän uskoo muuttumiseen ja kymmenen vuotta yhdessä työpaikassa on hänestä maksimiaika, olipa tuo työpaikka kuinka mielenkiintoinen tahansa.

Maailma tietää, että Edwardsin tilalle nousee hänen uskottu miehensä, Julian Ward, mutta yhtä asiaa kukaan ei tiedä – miten Liverpoolille käy Edwardsin lähdön jälkeen.

Kuten Rodgersin ja monen muun urheilujohtajan ja valmentajan kohdalla on nähty, keiton valmistaminen kahden kokin ohjeilla on herkkä asia. Esimerkiksi Thomas Tuchel ilmoitti aikoinaan Borussia Dortmundin siirtogurulle Sven Mislantille, ettei tällä ole enää koskaan mitään asiaan seuran harjoituksiin, koska hän vain sotki tekemistä.

Edwardsin lähtö on riski Liverpoolille – ja mahdollisuus jollekin seuralle, mikäli Edwards päättää jatkaa uransa jalkapallossa.