NHL-pelaajien osallistuminen Pekingin olympialaisiin näyttää päivä päivältä menevän vaikeammaksi. Samuel Savolainen, missä nyt oikeastaan mennään?

NHL:n komissaari Gary Bettman on puhunut siitä, että Pekingin olympialaisten yllä on paljon huolenaiheita. Eikä vähiten siksi, että vielä ei ole täysin varmaa, että millaiset koronarajoitteet kisoissa oikeastaan on ja mitä tapahtuisi pelaajalle, joka saisi kisoissa mahdollisesti koronatartunnan. Bettman on puhunut siitä mahdollisuudesta, että Kiina voi vaatia jopa kolmen viikon karanteenia pelaajilta ja epäilee, että yksikään NHL-pelaaja ei siihen voisi suostua. Jos tuo on oikeasti tilanne, herää melkein jo kysymys siitä miten asiaan itse asiassa suhtautuisivat eurooppalaisetkaan huippusarjat Liiga mukaan lukien.

Tämä asia ei todellakaan ole yksinkertainen, mutta mitä monimutkaisemmaksi se menee, on selvää että myös NHL-pelaajien lähtö monimutkaistuu. On niin monta seikkaa otettavaksi huomioon ja jatkuvasti kovaa kasvua koronatartunnoissa maailmalla aiheuttava omikron-variantin lisäys tähän yhtälöön tulee pahaan aikaan. Urheilumaailmasta raportoidaan jatkuvasti uusia tartuntoja ja tilanne näyttää pahenevan – tietysti myös NHL-pelaajien olympiaosallistumisen kannalta. Bettman on vannonut, että päätös on lopulta pelaajien, mutta silloin tullaan kysymykseen, että mikä on pelaajien enemmistön tahto. Tilanne varmasti elää vielä paljonkin ennen NHL:n suhteen asetettua takarajaa (10. tammikuuta) ilman taloudellisia sanktioita. Nyt se elää todella huonoon suuntaan, kun NHL-seuroista kantautuu jatkuvasti lisää uutisia joukkueissa jylläävistä koronatartunnoista.

Eikä sovi unohtaa, että joltain osin kyseeseen voi tulla myös se, että Pekingin olympialaisten yllä on vielä ikävät ihmisoikeuskysymyksetkin, jotka ovat jo johtaneet diplomaattisiin boikotteihin. Pekingin olympialaisten ympärillä on siis muutenkin epämiellyttäviä sivumakuja. Paljon on siis kysymysmerkkejä – ja eihän tämä kovinkaan hyvältä juuri nyt näytä. Olisihan se turnauksen kannalta tietysti iso sääli, jos parhaat pelaajat eivät ole mukana. Mitään väittämättä, yksi asianhaara on sekin, että pelaajat ovat erilaisen dopingtestauksen piirissä kuin yleensä omassa sarjassaan. Viimeksi, kun NHL-pelaajat olivat olympialaisissa, kisat päättyivät suuren tähden käryyn, jota hyssyteltiin jälkikäteen.

Miten NHL-pelaajien jääminen sivuun vaikuttaisi voimasuhteisiin jääkiekon miesten olympiaturnauksessa?

Kuten sanottua, eihän kukaan varmasti toivo, että NHL-pelaajat jäisivät kisoista sivuun. Parhaat vastaan parhaat on se, minkä kaikki haluavat nähdä. Suomella on sitä paitsi tällä hetkellä äärimmäisen vahva sukupolvi NHL:ssä johtavissa rooleissa ja olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoista nähdä tuon sukupolven kerma haastamassa muita maailman huippuja. Mutta tietysti äkkiseltään tulee mieleen, että Suomi on kaksissa viime MM-kisoissa voittanut Jukka Jalosen johdolla kultaa ja hopeaa pääosin Euroopassa pelaavilla pelaajilla, joten ei näkymien voi sanoa ainakaan huonontuvan. Päinvastoin, ne saattaisivat jopa parantua.

Puhutaanko silloin jopa mahdollisuudesta voittaa olympiakultaa?

Ilman muuta puhutaan. Mutta tietysti Suomen joukkue olisi muutenkin lähtenyt NHL-tähtiensäkin voimin hakemaan kultaa ja siihenkin on hyvä mahdollisuus. Eurooppalaisilla pelaajilla se mahdollisuus voi kuitenkin olla jopa vielä parempi. Jos ajatellaan, että mahdollisuudet ovat paremmat ja ajatusta hieman jatkaa, niin sepä asettaakin suomalaiset jääkiekkofanit mielenkiintoisen kysymyksen äärelle.

Mitä olympialaisissa lopulta halutaan enemmän nähdä: Suomen kirkkaimmat NHL-tähdet Leijona-paita päällä – vai paremmat mahdollisuudet saavuttaa Suomen jääkiekkohistorian ensimmäinen olympiakulta?