1. Huuhkajat EM-kisoissa

Siihen hetkeen oli kuljettu pitkä matka. Niin Suomen maajoukkueena kuin Suomi jalkapallokansakuntana. Se matka oli tehty kärsimyksistä ja pettymyksistä, ja orastava toivosta, joka vuosien aikana oli nostanut päätään ja painunut lopulta aina takaisin taivaanrannan taakse. Mutta sitten, ensin Kansojen liigassa ja sitten vuoden 2020 EM-karsinnoissa, tuohon orastavaan toivoon oli tullut uudenlainen kajo. Markku Kanervan ja hänen Huuhkajinsa kajo. Sellainen kajo, joka toi Suomelle viimeinkin historiallisen paikan arvokisojen lopputurnauksessa. Siksi se hetki, kun Suomen pelaajat marssivat Parkenin viheriölle EM-kisojen avausottelussaan Tanskaa vastaan, oli jotain sellaista, mistä unelmat on tehty.

2. Christian Eriksenin sydänkohtaus

Se hetki pysäytti koko jalkapallomaailman. Christian Eriksen lyyhistyi kesken Tanskan ja Suomen välisen EM-ottelun nurmen pintaan ja kaikki näkivät, että nyt taistellaan elämästä ja kuolemasta. TV-ohjaaja ei tiennyt, pitäisikö Eriksenin elvyttämistä näyttää vai ei ,ja ajoi paniikissa suoraa kuvaa, kun Eriksen pysähtynyt sydän yritettiin – ja onnistuttiin – saamaan lyömään uudelleen sydäniskurin avulla. Pahimmalta vältyttiin, mutta ne, jotka näkivät kaiken joko paikan päällä tai tv:n välityksellä, eivät unohda noita dramaattisia hetkiä koskaan.

3. Matti Mattssonin olympiapronssi

Tiedettiin, että Matti Mattsson oli kunnossa. Hirmuisessa kunnossa. Mutta tiedettiin myös, että pääsy 200 metrin rintauinnin finaaliin Tokion olympia-altaassa vaatisi uutta Suomen ennätystä, eikä sekään välttämättä riittäisi. Riitti kuitenkin. Mutta vain harva osasi odottaa, mitä Porin peto tekisi finaalissa. Höyläsi vielä välierien Suomen ennätyksestä yli sekunnin pois ja otti olympiapronssia – kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun hän oli voittanut samalla matkalla MM-pronssia Barcelonassa.

4. Linda Sällströmin unelmamaali

Jotkut hetket ovat ikuisia. Helmareille olisi riittänyt EM-lopputurnauspaikkaan tasapelikin, mutta sitten se tapahtui. Kun erotuomarin antamaa lisäaikaa oli jäljellä enää muutama sekunti, Linda Sällström päätti piirtää nimensä suuruuteen. Hänen upea laukauksensa 20 metristä ei vain ratkaissut ottelua ja lyönyt lopullista sinettiä kisapaikalle. Se oli maalina taivaasta – sellainen maali, josta Marco van Bastenkin olisi ollut ylpeä.

5. F1-kauden haiseva loppuhuipennus

Kun vastakkain on hollywoodilainen viihdekäsitys ja urheilu, voittajasta ei ole epäselvyyttä. Jo kauden aikana oli saatu signaaleja siitä, että formula ykköset eivät ole enää edes urheiluviihdettä, vaan viihdeurheilua. Ja tuo perverssi rakkaus dramaattisia loppukohtauksia kohtaan huipentui kauden viimeisen kisan viimeisillä kierroksilla, kun varmaan maailmanmestaruuteen ajamassa ollut Lewis Hamilton uhrattiin viihteen alttarille, jotta kausi ei päättyisi turva-auton perässä ajamalla. Mestaruustilastoissa ei koskaan lue selityksiä, mutta Max Verstappenin maailmanmestaruus haisee kuvottavalle niin pitkään kuin me elämme.

6. Jääkiekon katkera MM-finaali

Siihen tarinaan oli kirjoitettu jo sinivalkea loppu. Suomi oli kaatanut Kanadan vuoden 2019 MM-finaalissa 3–1 ja nyt Jukka Jalosen Leijonat oli jälleen kiinni maailmanmestaruudessa. Hallitsevana maailmanmestarina, sillä vuoden 2020 MM-kisat oli jäänyt koronan takia pelaamatta. Petteri Lindbohm oli siirtänyt Leijonat kolmannessa erässä 2–1-johtoon ja nyt vain odotettiin sinettiä Suomen neljännelle maailmanmestaruudelle. Sitä sinettiä ei kuitenkaan koskaan tullut. Ensin tasoitus, sitten jatkoerä, maali ja alkusarjassa tuuliajolla ollut Kanada oli noussut maailmanmestariksi. Hopea ei ollut häpeä, mutta happamalle se maistui. Kuten pitikin maistua.

7. Lionel Messin ja Barcelonan ero

Sen rakkaustarinan piti olla ikuinen. Itse rakkaustarina olikin, mutta Lionel Messin ja Barcelonan liitto päättyi eroon, kun Barcelona ei saanut Messin jatkosopimusta mahtumaan La Ligan tiukkoihin taloudellisen reilun pelin rajoituksiin – ei itse asiassa edes siinä tapauksessa, vaikka Messi olisi pelannut ilmaiseksi. Kaikkien aikojen jalkapalloilija siirtyi PSG:hen, mutta miksi meillä on sellainen tunne, että tämä rakkaustarina ei ole vielä päättynyt.

8. Manse PP:n mestaruus

Sille naurettiin aluksi, sitten sille irvailtiin – varsinkin puolivälieräsarjassa Imatraa vastaan, kun suurella rahalla ja aggressiivisesti koottu Manse PP oli yhden Tuomas Jussilan lyönnin päässä putoamisesta pienelle ja piskuiselle IPV:lle. Mutta sieltä Mansen miljoonamiehistö tuli ja pani välierissä ja finaaleissa sellaisen rallin päälle, että siinä taipuivat niin Sotkamo kuin Kouvolakin. Ja sen jälkeen kukaan ei nauranut. Manse oli kasvanut mestarijoukkueeksi nopeammin kuin kukaan – joukkuetta itseään, Markku Puhtimäkeä ja Marko Hummista lukuun ottamatta – olisi uskonut.

9. KuPSin ja HJK:n ratkaisuotteu

Veikkausliigan mestaruustaistelu näytti ratkenneelta jo kesällä, kun suomalaisen jalkapallon lippulaivaseura HJK paahtoi kymmenen pisteen karkumatkalla sarjan kärjessä. Tuota uskoa vahvisti HJK:n hurja meno Euroopassa ja se, että KuPS myi kesän siirtoikkunan loppumetreillä toisen suuren kultahampaansa, Nana Boatengin. Mutta sitten tuuli kääntyi. HJK syöksyi syksyn otteluruuhkassa taantumaan ja KuPS kävi jo Veikkauliigan keulapaikalla – kunnes kaikki huipentui viimeisellä kierroksella Kuopion Keskukentälle. KuPSin olisi pitänyt voittaa, mutta HJK:lle riitti tasapeli. Ja sen se myös haki.

10. Jalkapallon dramaattinen EM-finaali

Kaikki hokivat ennen EM-finaalia yhtä lukua – 55. Jalkapallon kotimaaksi itsensä julistanut Englanti oli ottanut ainoan arvokisavoittonsa, maailmanmestaruuden, kesällä 1966 ja kansakunta oli odottanut 55 vuotta tuon ihmeen uusiutumista. EM-kisojen finaalissa kaikki oli ladattu kohdilleen. Oli nuori, nälkäinen ja lahjakas Englanti, oli täyteen ahdettu Wembley ja oli 55 miljoonan englantilaisen polttava palo korjata kaikki ne vääryydet, joita Englanti oli jalkapallossa viimeisten vuosikymmenien aikana kokenut. Mutta oli myös Italia, Euroopan lahjakkain nuori maalivahti Gianluigi Donnarumma ja valtavat paineet. Mentiin rangaistuspotkukisaan ja Englannin viidestä laukaisijasta kolme, Marcus Rashford, Jadon Sancho ja Bukayo Saka, epäonnistuivat. Ja sitten itkettiin ja syytettiin – ja ikuisessa kaupungissa iloittiin.