Kyllä, olen ollut kovaääninen kriitikko sille, että Olli Jokisen ei olisi pitänyt saada floridalaisen kiekkoakatemian vetämisestä paraatiovia auki Liiga-päävalmentajaksi. Ja olen edelleen sitä mieltä, että näin halvalla ei päävalmentajanatsoja Liigaan pitäisi jaella vahvan pelaajauran vuoksi. Se, että on ollut hyvä näyttelijä, ei tarkoita sitä, että on automaattisesti hyvä ohjaaja.

Mutta kun katsoi Jukureiden ja Tapparan välistä liigaottelua tapaninpäivänä, alkoi myös hahmottua, missä Jokinen on valmentajana onnistunut.

Katso Liigan mestaruuskertoimet Expektiltä!

***

Olli Jokista ei voi lukea Suomen parhaiden valmentajien joukkoon vielä yhdellä vahvalla loppuvuodella, vaikka Jukureilla hyvin kulkeekin, mutta hänen vetovoimansa nimenä on selvästi purrut. Monella valmentajalla on ollut hyviä jaksoja, mutta moni vahvan jakson omaava valmentaja on myös kadonnut kuvasta. Jokinenkin punnitaan myöhemmin.

Jukureilla on jalkeilla, mikäli sen ilmoittamaan pelaajabudjettiin voi uskoa, erittäin kova joukkue. Petrus Palmun, Jarkko Immosen ja Pekka Jormakan kaltaiset pelaajat tuskin pelaisivat Mikkelissä. ellei päävalmentajana toimisi juuri Jokinen. Se on sulka Jokisen hattuun, että hän on saanut pelaajat haluamaan pelaamaan hänen joukkueessaan.

Erittäin olennainen käänne Jukureiden kaudessa on ollut se, että Jukurit on – eikä varmasti vähiten Jokisen ansiosta – saanut naarattua riveihinsä myös Kärppien hylkimän Aatu Rädyn sekä Tapparassa ja JYPissä sivuraiteelle jääneen Patrik Puistolan.

Kyseessä on kaksi erittäin lahjakasta nuorta hyökkääjää, jotka syystä tai toisesta eivät lyöneet itseään läpi. Potentiaalia kuitenkin pelaajilla on: Esimerkiksi Puistola oli tammikuussa 2020 päättyneiden alle 20-vuotiaiden kisoissa Suomen paras maalintekijä viidellä osumallaan ja joku syy sille oli, että Räty oli pienen hetken jopa NHL:n kärkivarausspekulaatioissa.

Kenties välillä on kuitenkin voinut välittyä kuva, että kaksikko ei ole aivan istunut pelityyliltään – tai tyyliltään ylipäätään – Tapparaan, Kärppiin tai JYPiin.

Kukapa silloin voisikaan ymmärtää heitä paremmin kuin pelaajana ei aina perinteisiin tai helpoimpiin muotteihin persoonana mahtunut Olli Jokinen.

Ja oli syy sitten mikä hyvänsä, Jukureissa Räty ja Puistola ovat olleet Mikkelissä erinomaisia – ja pelihuumori ja itseluottamus on kasvanut silmissä.

Yksi esimerkki siitä saatiin, kun Puistola ilmaveivasi sunnuntaina maalin Tapparan verkkoon ja iski toisen vain hetkeä myöhemmin tarkalla laukauksella yläkulmaan.

Vaikka lopulta Tappara tuli rinnalle ja jatkoajalla ohi, Jukurit esitti hyvän ottelun osakkeitaan jatkuvasti nostavaa liigaennakkosuosikkia vastaan.

***

Jokisen Jukureissa näkyy psykologisesti mielenkiintoinen tarina.

Jukureissa moni pelaaja kärkipelaajista ja nuorista lupauksista lähtien eivät ole viime vuosina olleet urallaan siinä tilanteessa kuin he olisivat halunneet olla. Jokisen hylkiöt ovat kuitenkin osoittaneet, että joukkue on ollut Liigassa ihan muuta kuin irrelevantti. Jo se on jonkinlainen pieni voitto Jukureille.

Tuskin Petrus Palmun tai Pekka Jormakan tavoite on, että Mikkeli on heidän uransa päätepysäkki. Tuskin Jarkko Immonen halusi päättää uraansa JYPin synkkyyteen. Ja Aatu Rädyllä ja Patrik Puistolalla on varmasti halu näyttää, mistä heidät on pelaajina oikeasti tehty. Listaa voisi jatkaakin.

On se ollut tietoista suunnittelua tai ei, Jukureissa vallitsee joka tapauksessa valtava halu näyttää. Halu näyttää myös pitkää nenää vaikkapa esimerkiksi kaltaisilleni kovaan ääneen epäilleille toimittajan retkuille.

Ja kun tuo asetelma toimii taustalla polttoaineena, se on asetelmana myös sellainen, että kukaan ei silloin vetele puolivaloilla tai vihkoon. Se voima voi olla yllättävän vahva – ja niin se on viime kuukausina ollutkin.

Lue myös: Jukurien liito ei poista kritiikkiä Olli Jokisen tiestä liigavalmentajaksi ohituskaistaa pitkin