Manchester City murskasi Manchester Unitedin kahden verivihollisen kohtaamisessa Etihadilla tylyin 4-1-numeroin. Joel, puretaan ottelu ja aloitetaan ensimmäisestä puoliajasta. Miten paketoisit sen?

Ralf Ragnick lähti otteluun tekemällä mielenkiintoisen taktisen ratkaisun laittaessaan Paul Pogban ja Bruno Fernandesin ’’kärkeen”. Puolustusmuoto oli 4-4-2. Hyökätessä Pogba ja Fernandes lähtivät heille tyypillisen tapaan valumaan keskikentälle ja tällaisesta nopeasta hyökkäyksestä syntyi myös Unitedin 1-1-tasoitus, kun keskialueelta löydetty Pogba vapautti vastakkaiselta puolelta Jadon Sanchon maalintekoon.

Jakson edetessä Pogba ja Fernandes alkoivat kuitenkin ajautua yhä alemmas ja Unitedin oli vaikeampaa päästä hyviin vastaiskuihin, kun koko pakka oli valunut niin alas. ManU ei muutenkaan päässyt Cityn korkean prässin alta pois – ja City iskikin tällaisesta epäonnistuneesta puolipitkästä chipistä 2-1-osuman.

Huomionarvoista oli myös toppariparin, Harry Maguiren ja Victor Lindelöfin, toiminta molemmissa Cityn maaleissa. Se oli luokatonta. Kannattaa katsoa toppareiden sijoittuminen ensimmäisessä maalissa ja toisessa maalissa Lindelöfin toimintaa Phil Fodenin nostettua pallon hänen ylitseen.

Eikä olisi ollut vääryys laittaa palloa myöskään pilkulle Maguiren kamppailtua Fodenin kanssa. Jotenkin Michael Oliver näki kuitenkin Fodenin rikkoneen.

City pelasi hyvin rutiinimaisen jakson ja kontrolloi peliä ManU:n paria nopeaa hyökkäystä lukuun ottamatta. Cityn 4-5-1 keskikorkea blokki ja korkea prässi pehmittivät Unitedin mitä pitemmälle puoliaika eteni. Tämä Cityn rutiininomainen pelaaminen mahdollisti Unitedin muutamat murtautumiset, jossa ManU:n pelaajat olivat kuitenkin alivoimaisina.

Entä sitten toinen puoliaika?

Sama jatkui toisella puoliajalla tasoeron vain kasvaessa. United ei saanut ensimmäisen 20 minuutin aikana juuri mitään aikaan ja painostuksen lopuksi Riyad Mahrez iski pallon maaliin hienosta kulmapotkukuviosta. ManU:n ainoa mahdollisuus ennen Cityn 3-1-maalia tuli Fodenin menetyksestä keskialueella. Ainoastaan Joao Cancelon loistava reagointi ja täysivauhtinen spurtti omaa maalia kohti pelasti tilanteen.

ManU:lla oli koko ottelun ajan vaikeuksia puolustaa Cityä erikoistilanteissa.

Toinen puoliaika oli totaalinen yliajo, joka oli luonnollinen jatkumo ensimmäiselle puoliajalle. Ragnickin olisi ollut syytä vaihtaa tuoreita jalkoja kentälle heti toiselle jaksolle.

Mihin ottelu siis ratkesi?

ManU:n esityksestä tuli mieleen tilanne, jossa valmentaja ymmärtää joukkueensa olevan selvästi heikompi kuin vastustajan ja hän luo epätoivoisen pelisuunnitelman, jossa on yksi ase hyökätessä ja muuten vältetään riskejä ja selviydytään.

Tämä ase oli nopeat vastahyökkäykset Pogban ja Fernandesin kautta, mutta kovin kestävähän tällainen taktiikka ei ole Cityn tasoista joukkuetta vastaan. Pogba ja Fernandes eivät ole kumpikaan kovin käyttökelpoisia pelaajia puolustamaan kärjessä. Nytkin he vain juoksivat itsensä väsyksiin. Laiska Pogba olisi pitänyt jättää penkille ja nostaa Marcus Rashford avaukseen. Tosin sekään ei olisi todennäköisesti pelastanut ManU:a.

Tämä ottelu osoitti jälleen myös sen, että topparipari Maguire-Lindelöf ei yksinkertaisesti ole edes hyvää Valioliiga-tasoa. Nyt nähtiin, miten fataalia tällaisten toppareiden kanssa on lähteä Citya vastaan.

Lisäksi on annettava pisteet Pep Guardiolalle ja hänen valmennustiimille. Varsinkin erikoistilanteet olivat todella hyvin scoutatut. ManU oli erikoistilanteissa aivan pihalla. City olisi voinut iskeä niistä useammankin maalin.

Cityltä ei tarvittu sunnuntaina läheskään sataprosenttista suoritusta ja joukkue pääsikin tekemään palauttavat hölkät jo viimeisen vartin aikana pallotellessa ja juoksuttaessa Manun pelaajia.

Vaikka kritisoinkin Rangnickin tiettyjä ratkaisuja, hän ei ole yksin syyllinen Unitedin lamaan. Itse asiassa se on jatkunut jo vuosikausia ja onkin mielenkiintoista nähdä, mitä Old Traffordilla kesällä tapahtuu. Lähdetäänkö uutta nousua hakemaan Ajaxissa hienoa työtä tehneen Erik Ten Hagin johdolla vai osuuko valinta johonkin muuhun manageriin?

Ralf Rangnick ei ole saanut Old Traffordilla niin suurta muutosta aikaan, mitä häneltä odotettiin. Missä Unitedilla mättää?

Se on monen asian summa. Ensinnäkin on vaikea nähdä, mihin suuntaan United on ylipäätään menossa Rangnickin alaisuudessa, sillä todennäköisesti seuraan tulee kesällä uusi manageri ja näin ollen ensi kauteen lähdettäisiin taas re-starttaamaan kone kohti Euroopan huippua. Tästä kertoo myös rauhallinen talven siirtoikkuna. Rangnickilla ei varmastikaan ollut mahdollista lähteä muovaamaan joukkuetta mieleisekseen, vaan hänen on ollut pärjättävä jaetuilla korteilla.

Sinällään Rangnickin ei tarvinnut tuoda mukanaan kovin montaa toimivaa taktista asiaa pestäkseen Ole Gunnar Solskjærin metodit. United on mennyt siis pelillisesti eteenpäin Molden enkelin ajasta, mutta onko parannus ollut riittävä? Sanoisin, että Rangnickin haasteena olivat ja ovat edelleen kohtuuttomat odotukset ja kovat paineet nostaa Manchester United takaisin huipulle. Myös pelaajat ovat samassa tilanteessa ja kuten olen aiemminkin tästä puhunut, yhtälö ei ole helppo.

Manchester United oli pelannut ennen City-tappiota Valioliigassa kahdeksan ottelua tappioitta. Ei siis huono saldo, mutta ManU:a ovat rasittaneet turhat tasapelit, joita tuli näihin kahdeksaan peliin peräti neljä.

Kirjoitin aiemmin Ronaldosta ja hänen heikosta maalikonversiostaan. Se on vain heikentynyt kevään aikana. Itseasiassa lähes kaikki hyökkäyspään pelaajat ovat punaisella, kun verrataan pelaajien maaliodottamia ja tehtyjä maaleja. Ronaldo on pelaajista eniten punaisella, 4,32 maalia.

Heikko viimeistely on kärjistynyt juuri näissä tasapeleissä. Maaliodotteet ovat olleet riittäviä, jopa isoja, mutta verkko ei ole heilunut. Tuntuu hölmöltä todeta kliseisesti studiotyyliin, että ’’laitetaan paikoista sisään, niin voitetaan’’, mutta kyllä se useammassa pelissä niin on Manulla ollut.

Näissä neljässä tasapelissä ManU teki neljä maalia 8.58 maaliodottamalla. Voidaan siis puhua vakavasta ja kalliista viimeistelyongelmasta. Itse en keksi muuta syytä kuin henkisen puolen asiat.

Ronaldo ei pelannut Citya vastaan, joten nyt olisi ollut suuruutta tarjolla, mutta eipä siihen kukaan tarttunut.

Toinen keskeinen ongelma liittyy keskuspuolustukseen. Maguire on saanut lokaa jo pitempään ja vaikka kritiikki on mennyt hiukan ylikin, hän on selvä heikko lenkki jokaisessa pelin vaiheessa. Jos Maguirella ei ole pallollisessa vaiheessa riittävästi aikaa, on hän heti vaikeuksissa. Alaspäin hän vaikuttaa olevan vaikeuksissa vähän kaikessa. On uskomatonta, että hän on avauksen pelaaja edelleen.

Tosin asia ei ole vain Maguiren vika. Hänelle olisi yksinkertaisesti löydyttävä laadukkaampi korvaaja. Myös Lindelöf ja Raphael Varane ovat pelanneet ailahtelevasti. Lindelöfin kohdalla se ei ole yllätys, mutta Varanesta piti tulla puolustuslinjan johtaja. Sitä hän ei kuitenkaan ole ollut. Toki on vaikea pelata hyvin puolustuslinjassa, jossa topparipari saattaa tehdä mitä tahansa.

Lisäksi on mainittava vielä heikko erikoistilannepelaaminen – kuten sunnuntainakin nähtiin.