Tulevan viikonlopun Halli-SM-lopputurnauksessa nähdään Tampereen, Sotkamon ja Joensuun lisäksi todellinen yllätysjoukkue – JymyJussit. Pekka, pidit syksyn siirtojen jälkeen JymyJusseja yhdessä Pattijoen kanssa tulevan kauden suurimpana putoajaehdokkaana. Pitääkö prognoosia muuttaa?

JymyJussien finaalipaikasta ei kannata tehdä suuria päätelmiä. Finaalipaikan ratkaissut voitto Vimpelistä oli toki arvokas, mutta se ratkesi kotiutuslyöntikisassa ja vaikka JymyJussit voitti ensimmäisen jakson 3-1, niin Vimpeli takoi toisella jaksolla hurjat 13-2-lukemat. Ei mitään pois JymyJussien voitosta – kuten ei varamiehisen Kossunkaan kaatamisessa– mutta ei JymyJussien oma tilanne ole syksystä radikaalisti muuttunut.

Se, mikä sen sijaan on muuttunut, on, että sarjan heikoimmassa ryhmässä on tällä hetkellä JymyJussien ja Pattijoen lisäksi kolme muutakin seuraa – Imatra, Kankaanpää ja Koskenkorva. Tilanne voi ja varmasti tulee vielä elämään, mutta tyvitaistelusta voi tulla tiukempi kuin mitä syksyn siirtojen jälkeen näytti.

JymyJussit sai myös ison edun kabinettipäätöksellä, sillä se kohtaa lisäotteluissaan muun muassa Pattijoen, Koskenkorvan ja Kankaanpään, kun esimerkiksi Imatra saa vastaansa Mansen, Hyvinkään, Kouvolan, Kiteen, Joensuun ja Sotkamon.

Eli sarjan tyvestä tulee tasaisempi ja jos muistetaan Imatran viime kausi, yksi iso ratkaisutekijä voi olla se, kuka saa pelinsä käyntiin ja jopa lentoon, kuten IPV viime kaudella. Tässä mielessä halli-SM:n finaalipaikka lisää varmasti JymyJussien uskoa omaan tekemiseensä ja voi kantaa jopa kauteenkin saakka, mutta kävipä hallissa miten tahansa, JymyJussit tulee ilman muuta olemaan kesällä sarjan heikoimmassa ryhmässä ja sijojen 12 ja 13 välttäminen on sille ainoa realistinen tavoite.

JymyJussit muuttui varsin voimakkaasti viime syksynä. Miten paljon joukkue heikkeni viime kauteen verrattuna?

Pääluvullisesti muutokset olivat suuria ja totta kai Jukka-Pekka Vainionpään ja Elmeri Liedon menetykset olivat isoja takaiskuja. Ville Viitakin oli menetys, vaikka viime kaudella hänen merkityksensä oli selvästi pienempi kuin edellisellä kaudella, jolloin hän muun muassa voitti kärkilyöntien onnistumisprosenttitilaston koko Superissa.

Toisaalta joukkueesta lähti vanhempaa puustoa ja nyt jo pidempään vastuuta kärkkyneet pelaajat saavat tilaisuutensa näyttää. Muutenkin ilmapiiri vaikuttaa olevan JymyJusseissa tällä hetkellä vapautuneempi kuin viime kaudella, mikä on aina hyvä merkki.

Jos muutoksia katsotaan tarkemmin, ulkopeli pysyi jotakuinkin viimevuotisella tasolla. Liedon lähtö tekee toki loven, mutta Vuoden tulokkaaksi valittu Veeti Kettunen kehittyy varmasti vuosi vuodelta ja ottaa selkeästi johtavan linjanpelaajan roolin. Tero Tyynelä ja Joona Kettunen hoitavat kolmospuolen ja kakkosvahdin paikasta taistelevat Oulusta tullut Oskari Salmela ja Alajärveltä napattu Antton Peltomäki. Linja on ihan ok. Lukkari Joona Lehtinen on verkkaisen koulukunnan lukkari, mutta takatilanteissa erittäin paha.

Toni Marjamäki ja Atte Kontio hoitavat kyllä etukentän, mutta suurin haaste on takakenttä. Tuomas Raunio on ilman muuta toinen koppari ja toiseksi koppariksi ovat ehdolla Viljo Sillanpää ja Oskari Salmela. Takakenttä on ulkona JymyJussien heikko kohta.

Sisällä JymyJussit saa Rauniosta, Tyynelästä ja Kontiosta kohtalaisen kärjen ja Marjamäki on potentiaalinen saranapelaaja, joka pystyy vaihtamaan ja kotiuttamaan. Marjamäki on JymyJussien tärkein pelaaja tulevalla kaudella, kun mukaan lasketaan sekä sisä- että ulkopeli.

Mutta sitten tullaankin siihen suurimpaan kysymykseen. Kuka korvaa J-P Vainionpään? Hän löi viime kesänä lähes puolet JymyJussien juoksuista, kun tilastosta poistetaan harhat ja vapaat.

Oulusta tullut Markus Hallasuo saa varmasti paljon vastuuta, mutta eihän kukaan voi vaatia häneltä missään mielessä samanlaisia lukemia kuin Vainionpäältä.  Marjamäki pystyy myös kotiuttamaan, mutta ketkä muut – varsinkin, jos Vähäkyröstä syksyllä tullut lyöjäjokeri Riku Utanen ei pysty lunastamaan häneen asetettuja toiveita.

Varmasti JymyJussien sisäpeli tulee hieman monipuolistumaan, sillä Vainionpään aikana kaava oli selvä. Vainionpäälle tehtiin tilanne tai hänen teki sen itse purkamalla kakkosvaihdon ja sitten jännitettiin, lyökö hän yhden vai kaksi juoksua.

Tässä vaiheessa on turha mennä pudottamaan tai pelastamaan vielä yhtään seuraa, mutta Seinäjoella on edessään joka tapauksessa haastava kausi.