KooKoo tyrmäsi Jukurit 5-1-numeroin joukkueiden viidennessä puolivälieräottelussa Mikkelissä. Samuel, kyteekö Savon radalla kevään sensaatio?

Se on kytenyt jo oikeastaan joukkueiden ensimmäisestä ottelusta lähtien – ja nyt ollaan enää askeleen päässä tämän kauden suurimmasta paukusta pudotuspeleissä. Harva uskoi loistavasti menneen runkosarjan jälkeen, että KooKoolla olisi saumaa Jukureita vastaan, mutta tämä ottelusarja on näyttänyt, että jääkiekko on myös pelikirja- ja taktiikkapeli.

Jukurit on pelannut koko kauden samalla kaavalla. Se on prässännyt erittäin aggressiivisesti ja pelannut nopeaa kääntöpeliä. Runkosarjassa Jukureiden pelitapa vielä toimi, mutta tämä ottelusarja nostaa pintaan väkisin sen kysymyksen, kuinka optimaalinen Jukureiden pelitapa on pudotuspeleihin ja pitkiin ottelusarjoihin. Onko 60 minuutin prässi miten fiksu tapaa yrittää selvitä tällaisessa otteluruuhkassa?

Olin näkevinäni joukkueiden kolmannessa ottelussa, että KooKoolla alkaisi loppua bensa, mutta kyllähän nyt kysymys kuuluu, onko se bensa sittenkin loppumassa Jukureilta. KooKoo on pelannut tässä mielessä selvästi viisaammin, sillä se on antanut kiekon tehdä töitä – ja kiekollahan ei tunnetusti ole keuhkoja. Jukurit on sen sijaan yrittänyt painaa jalalla ja nyt se alkaa näkyä.

Kun KooKoo meni tänään johtoon, Jukureiden pelaaminen muuttui jälleen kiireelliseksi sähläämiseksi, mikä teki KooKoolle pelaamisen melko helpoksi. Tuska näkyi muutenkin Jukureiden pelaamisessa. Varsinkin joukkueen ykköshyökkääjän Petrus Palmun kuuppa alkaa selvästi kuumeta.

KooKoolle ja sen valmennukselle on pakko nostaa hattua. He ovat selvästi miettineet, millä aseilla he iskevät Jukureihin ja kaikki se, mitä heillä on ollut suunnittelupöydälle tätä sarjaa varten, on saatu vietyä kaukaloon – jopa näiden Jukureiden kärkipelaajien turhautumista myöten.

Jukureilla on sen sijaan vaikeaa. Jukurit oli tänään aika aseeton KooKoon otteessa ja oikeastaan yksikään ketju ei onnistunut odotetulla tavalla. Myös maalivahti Oskari Salminen hävisi maalivahtien taistelun selvästi KooKoon maalille palanneelle Nick Malikille.

Eli miten tiukassa paikassa Jukurit on tiistaina Kouvolassa?

Se on selvää, että tämänpäiväisellä esityksellä Jukureiden kausi loppuu tiistaina. Nyt kysymys kuuluu, miten paljon Jukurit pystyy parantamaan pelaamistaan ja löytävätkö he taktisesti vastalääkkeitä näihin myrkkyihin, joita Olli Salo ja KooKoo ovat Jukureille syöttäneet. Tämä on todella iso haaste valmentajana Olli Jokiselle ja totta kai koko joukkueelle. Jukurit jättää varmasti kaikkensa jäälle tiistaina, mutta kuten jo sanoin, jääkiekko on myös pelikirja- ja taktiikkapeli, joten pelkkä tahto ei vielä riitä.

Toinen iso ottelu tiistaina pelataan Helsingissä ja siellä asetelma on samanhenkinen: suursuosikki HIFK:n kausi on vaarassa katketa sunnuntaisen 1-2-tappion seurauksena. Mihin sunnuntainen Turun ottelu ratkesi?

HIFK:n kannalta oli kaksi isoa kysymystä.

Sen hyökkäyspelaaminen oli sunnuntaina joukkueen huippumateriaalilta varsin vaatimaton esitys. Jere Innalan ja Roni Hirvosen poissaolot olivat toki takaiskuja, mutta HIFK:n kaltaisen tähtinipun olisi pitänyt pystyä kestämään ne. Tietenkin TPS:lle on annettava tunnustus, että TPS sumputti tosin hyvin keskialuetta ja HIFK joutui tekemään alueelle viennit vaikeimman kautta. Se, miten TPS tukki aukot taka- ja sivupaineen kautta ja miten he saivat katkaistua IFK:n pelinrakentelun keskialueella, oli kova suoritus turkulaisilta.

Sitten on pakko nostaa tikun nokkaan jälleen myös maalivahtipeli. Tällaisessa ottelusarjassa kysymys on usein pienistä marginaaleista ja kyllähän kylmä totuus on, että huippuvireessä oleva huippumaalivahti olisi torjunut molemmat TPS:n maalit. Ensimmäisessä maalissa Niilo Halonen sähläsi kiekon osuttua tolppaan ja toinen maali oli suora laukaus, joka hänen olisi pitänyt torjua.

Nyt sitten ollaan tilanteessa, että yhden Liiga-historian kalleimman joukkueen kausi on todellisessa vaarassa katketa – ja katketa siihen seikkaan, josta tässä on koko ajan puhuttu. Halonen on todella kovassa paikassa tiistaina, jos hänet heitetään maalitolppien väliin. Hän on pakko pelata sarjan paras ottelunsa tai sitten ollaan raa’an totuuden edessä. Mutta ei päätetä vielä tätä ottelusarjaa. HIFK:lla on edelleen mahdollisuutensa, mutta katastrofi on todella lähellä.

Tappara meni yhdeksännen kerran peräkkäin välieriin kaatamalla Lukon sunnuntaina 4-1. Odotettu lopputulos, vaikka Lukko roikkuikin tuloksellisesti hyvin Tapparan kyydissä tässä ottelusarjassa?

Tuloksellisesti ottelut olivat toki tiukkoja, mutta kyllähän näiden joukkueiden tasoero oli selvä. Tapparalla on huippumateriaali ja prosessi kunnossa, joten lopputuloksessa ei ole mitään muuta kuin logiikkaa.

Lukon kausi on nyt paketissa ja vaikka tässäkin ottelusarjassa Lukolla oli hetkensä, kausi oli kokonaisuudessaan varsin sekava eikä se mennyt missään tapauksessa sillä tavalla kuin hallitsevalta mestarijoukkueelta olisi voitu odottaa. Vaikka Lukolla oli se 12 ottelun voittoputkensa ja peli näytti silloin hyvältä, niin jos joukkue on 60 ottelun runkosarjassa kymmenes, turha siinä on silloin määräänsä enempää selitellä. Lieventäviä seikkoja toki on, mutta kyllähän Lukko on tullut pelillisesti kauaksi siitä, millaista sen pelaaminen oli Pekka Virran aikana.