Tappara juhli torstaina huikeaa Suomen mestaruutta, mutta monet ovat Ilta-Sanomien Sasha Huttusen tavoin nostaneet esille Jukka Rautakorven puuttumisen juhlista. Samuel, olisiko Rautakorven kuulunut olla eilen juhlittavana?

Rautakorpi on jo aloittanut JYPin päävalmentajana, joten siinä mielessä Rautakorvelta oli ymmärrettävä ja korrekti päätös jättää juhlat väliin, mutta se, että häntä ei mitenkään mainittu tai huomioitu mitalien jakamisen yhteydessä, oli selkeä tyylivirhe.

Tappara voi puolustautua sillä, että Rautakorpi ei ole enää virallisesti töissä seurassa ja uutena urheilujohtajana on aloittanut toinen legendaarinen tapparalalainen taustavaikuttaja, Mikko Leinonen, ja siksi oli loogista, että Leinonen oli palkittavien riveissä eikä Rautakorpi. Teknisesti juuri näin, mutta nyt ei puhuta siitä, ketä siellä rivissä seisoi, vaan siitä, olisiko tunnustus pitänyt antaa sille, jolle se kuuluu. Leinonen on ollut monessa Tapparan mestaruudessa merkittävä tekijä, mutta tämä mestaruus oli Leinosen mestaruuksista kaikista vähimmin hänen mestaruutensa.

Rautakorpi on sen sijaan tässä mestarijoukkueessa laivan suunnittelija ja sen rakentaja. Hän on muutenkin ollut 25 vuoden aikana keskeinen tekijä koko tapparalaisen ideologian ja identiteetin luomisessa. Sen lisäksi Rautakorpi on ollut se, joka on ollut Tapparassa juniorivalmentajien tuki ja turva. Hän on ottanut Jussi Tapolan siipiensä suojaan ja ollut Tapolalle enemmän kuin oppi-isä. Ja hän on ollut se, joka on määritellyt tapparalaisen vaatimustason ja rakentanut tapparalaisen työntekemisen kulttuurin ja nykyisen pelaamisen identiteetin. Rautakorpi on ollut lyhyesti sanottuna Tapparan historian tärkeimpiä voimia yhdessä Kalevi Nummisen ja Rauno Korven lisäksi.

Ja kun kaiken tämän lasken yhteen ja lisää siihen sen, että Rautakorpi ei ole mies historiasta, vaan hän on tämän mestarijoukkueen kokoaja, rakentaja ja tärkein taustavoima, niin kysymys kuuluu, olisiko häntä pitänyt jollakin tavalla kaikesta tästä työstä muistaa. Sanoa mitalienjaon jatkeeksi muutama kiittävä sana, koska ilman Rautakorpea eilen ei välttämättä olisi juhlittu Suomen mestaruutta.

Se ei olisi ollut keneltäkään pois – ja siksi pidän sitä tyylirikkona, varsinkin, jos se on tehty vielä tietoisesti. Siihen en kuitenkaan haluaisi uskoa.

Rautakorpi lähtee nyt Jyväskylään. Onko hänen lähtönsä riski Tapparalle?

Näin vahvan osaajan ja tekijän lähtö on aina riski ja jos katsomme historiaa, niin historian opetukset eivät ainakaan pienennä tätä riskiä.

Rautakorven roolin ja merkityksen voi nähdä esimerkiksi pelissä, jota hän on valmentanut tai joukkueissa jotka hän on kasannut. Se on kuitenkin vain osa totuutta. Maailmaa syleilevää nallekarhua häntä ei kauniisti sanoen saa millään, mutta sen ei pidä sokaista siltä, että hänen merkityksensä esimerkiksi juniorivalmentajien tukijana on asia, joka on suurelle yleisölle näkymätöntä.

Tapparalla on ollut aina vaikeampaa Rautakorven ollessa muualla. Toisaalta Tapparalle on rakentunut – pitkälti juuri Rautakorven ansiosta – erittäin vahva toiminallinen kulttuuri ja pelillinen identiteetti, enkä usko, että se kovin helpolla murenee.

Mikko Leinonen on itse ikitapparalalainen ja ollut itsekin merkittävässä roolissa Tapparan menestystarinan luomisessa, mutta sanoisin silti, että Jussi Tapola menettää Rautakorven lähdön myötä läheisimmän ja tärkeimmän tukijansa. Siinä mielessä tämä on testi myös Tapolalle, miten kovaa tekoa hän on silloin, kun mestari ei olekaan vierellä tukemassa.

Mihinkään Tapparan romahtamiseen en usko, mutta kyllä tässä riski on, että jos asiat eivät mene odotetulla tavalla, Tappara ei ole yhtä vahva kohtaamaan takaiskuja ja myrskyjä kuin Rautakorven aikana. Olkoon tästä hyvä esimerkki vaikka tämän kauden kapteenikohu ja heikko kauden alku. Nyt Tapolalla ei ollut hätää, sillä hän tiesi, kuka hänen takanaan oli tukena, mutta mikä on tilanne, jos ensi kaudella iskee samanlaiset myrskyt?