Lähtötilanne

Joensuussa tehtiin kaksi vuotta sitten päätös nuorentaa ja halventaa joukkuetta. Viime kausi meni kuitenkin pahasti alakanttiin, mikä johti pelinjohtaja Mikko Korhosen potkuihin kesken kauden. Petri Pennanen sai JoMan peliin uutta ryhtiä, mutta lopputuloksensa oli runkosarjan viides sija ja putoaminen puolivälierissä.

Pettymys näkyi syksyn korjausliikkeissä. Uuden pelinjohtajaksi käytiin puolihärskisti hakemassa Pesäpalloliitosta kehitysjohtaja Mikko Huotari. Myös joukkuetta vahvistettiin niin isolla kauhalla, että yksi syksyn hankinnoista, Kristian Malinkine, on ehtinyt siirtyä jo Kouvolan Ykköspesis-joukkueeseen, ja viime kaudella peliaikaa kärkkyneet ja sitä myös saaneet seuraavan aallon omat juniorit ovat entistä kauempana avauksen paikasta.

Kaiken lisäksi JoMalla on kaksi kovan luokan lukkaria, uransa viime syksynä muutamaksi viikoksi lopettanut Pattijoen legenda Topi Kosonen ja Sotkamosta vuotta aiemmin tullut Ville Väliaho. Myös valmennustiimiä on vahvistettu ja laajennettu.

Muutokset kertovat siitä, mikä ero on suunnitella ja puhua nuorennusleikkauksesta ja siitä, ettei JoMan tarvitse joka vuosi taistella mestaruudesta kuin kohdata päätöksistä seuraava arki.

Muutokset

Viime kauden joukkueesta lopetti kaksi JoMa-ikonia, Aleksi Rautiainen ja Mikko Kemppainen. Loppukaudesta vastuuta saanut Konsta Saarnilehto siirtyi puolestaan talven aikana Haminaan.

Hankinnoista kohutuin ja nimekkäin oli Topi Kososen kaappaaminen JoMa-paitaa. Lisäksi Elmeri Lieto tuli Seinäjoelta, Juho Toivola Imatralta ja Ville Lantiainen Siilinjärveltä. Kristian Malikine tuli Hyvinkäältä, mutta meni jo ennen lumien sulamista Kouvolaan.

Kausi 2022

Joensuu on yksi kesän mielenkiintoisimmista joukkueista. Materiaali on kiistatta laadukas ja leveä, vaikkei JoMa olekaan pystynyt korvaamaan mestaruuskausien tärkeimpien pelaajien, Juha Puhtimäen ja Tuomas Jussilan, lähtöjä. Myös pelinjohtaja Mikko Huotarilla on edessään näytönpaikka. Huotari tietää ja tuntee pelin läpikotaisin, mutta hänen viimeisestä pelinjohtajapestistään Kiteellä on jo kuusi vuotta eikä sekään projekti ollut mikään menestystarina.

Kysymyksistä mielenkiintoisin ja arvoituksellisin on kuitenkin lukkaritilanne. Joukkueissa on useinkin ykköslukkarin takana jonkintasoinen varavaihtoehto, mutta Joensuussa on kaksi tasavahvaa huippulukkaria taistelemassa samasta pelipaikasta, Topi Kosonen ja Ville Väliaho.

Historia on osoittanut, että kahden lukkarin yhtälöä on äärimmäisen vaikea saada toimimaan. Kaiken lisäksi JoMa on pelannut halli- ja harjoituspeleissä siten, että Kosonen ja Väliaho ovat pelanneet ottelut puoliksi. Huotari saa olla varsinainen velho, jos hän aikoo saada jakomallin toimimaan myös sarjassa.

Kosonen ja Väliaho ovat erilaisia lukkareita ja molemmilla ovat omat vahvuutensa. Kososen vahvuus on aina perustunut kokonaisvaltaiseen lukkaripeliin. Väliaho on epätasaisempi eri osa-alueiden vertailussa, mutta hänen perussyöttönsä vaihtotilanteissa on vaikeampi ja lisäksi Väliaho pystyy nopealla rytmillään sotkemaan paremmin vastustajan peliä. Väliaho on myös yksi sarjan parhaista kärpästen poimijoista.

Kososen peluuttamista lukkarina puoltaa se, että hänellä on enemmän käyttöä sisäpelissä, jossa Väliaho on rooliton. Kososen pelatessa JoMa saisi jokeriosastolle entistäänkin lisää nopeutta nuorista haastajista, sillä jos Väliaho ei pelaa lukkarina, hän on kokonaan katsomossa. Jos taas Väliaho syöttää, Kosonen ottaisi kolmannen jokeripaidan.

JoMan etukenttäpelaajista  Iiro Kuosa on valtakunnan eliittiä ja Ville Lantiaisesta on kehittynyt myös hyvä etumies.

Linja on myös vahvaa tekoa. Elmeri Lieto on loistohankinta ja on jo nyt yksi Superin parhaista ulkopelaajista. Hän pystyy pelaamaan monipuolisuutensa ansiosta useissa rooleissa.

Ykkösvaihdossa Konsta Kettunen on etulukija ja Samuel Tirkkonen takalukija. Henri Litmanen ottaa kakkosvahdin paikan ja kakkoskulman hoitaakseen ja Lieto on vastaavissa tehtävissä kolmospuolella. Kakkosvaihdossa kuvio elää ja takatilanteessa Lieto menee kakkospussiin ja Litmanen vanhalle paikalleen kolmospolttajaksi.

Lisäksi linjaan ovat ehdolla Erkka Gröhn ja Kasperi Hämäläinen. Heitä saatetaan tarvita myös kauden aikana, sillä Kettunen on kärsinyt urallaan erilaisista vammoista, jotka ovat haitanneet hänen pelaamistaan ja kehittymistään.

Takakenttä on JoMan suurin kysymysmerkki. Konsta Piirosesta on kasvanut varma hakeva koppari, mutta Topi Hurskainen ei ole löytänyt Joensuussa samanlaista varmuutta kopparipeliinsä kuin Kiteellä. Justus Niemeläinen on varavaihtoehto, jos Hurskaisen räpylä alkaa pahemmin vuotaa tai jos Hurskaista tarvitaan esimerkiksi loukkaantumisten vuoksi linjassa, jossa hän on harjoituspeleissä pelannut.

Sisällä JoMalla on vahva ja leveä materiaali ja se saa heittämällä vahvemman kakkoskärjen kuin monen joukkueen ykköskärki. Ykköskärjen muodostavat optimaalisessa tilanteessa erinomaiseksi kärkimieheksi kypsynyt Piironen, varma ja nopea kakkonen, Kettunen, ja Lieto kolmosena.

Litmanen on hyvä saranapelaaja ja jos Kosonen pelaa lukkarina, hän on automaattinen valinta viitoseksi. Kakkoskärjen avaa Lantiainen, jota vaihtavat eteenpäin mailassa taitavat Tirkkonen ja Hurskainen.

JoMalla on pelannut pitkään kahdella lyöjäjokerilla. Juha Niemen ja Aleksi Rautiaisen mentyä vastuu on siirtynyt Patrik Wahlstenille ja Imatralta syksyllä hankitulle Juho Toivolalle.

Kaksikko on kesällä haastavassa paikassa. Wahlsten löi viime kaudella 57 juoksua, mutta hänen onnistumisprosenttinsa oli vain 42. Wahlstenin on pakko nostaa prosentti päälle 50:n, jos hän aikoo nousta ykköskorin jokeriksi ja jos JoMa haluaa tosissaan haastaa Mansen ja Kouvolan Superin kärkitaistelussa. Myös Toivolan olisi mielellään pystyttävä hinaamaan juoksumääräänsä viime kauden 49 juoksusta ylöspäin.

Arvio

Joensuu taistelee Vimpelin ja Sotkamon kanssa runkosarjan sijoista 3-5. Vaikka lukkaritilanteen kanssa alkaisikin kipinöidä, sähköt voidaan aina kytkeä pois päältä päättämällä tehdä jommastakummasta lukkarista päälukkari. Myös ulkopelin mahdolliset kysymysmerkit ovat laajan materiaalin kautta korvattavissa.

Joensuu on yksi seuroista, joka on kärsinyt koronan kiroista, mutta mikäli tilanne ei äidy ihan mahdottomaksi, ehkä suurin kysymysmerkki kauden suhteen tulee kuitenkin pelinjohdon kautta. Miten kovaa tekoa Huotari on pelinjohtajana ja miten hän pystyy luovimaan haastavan lukkaritilanteen kanssa? Lampaat taipuvat mihin tahansa, mutta Superin huipulla syöttävät lukkarit ovat kaikki susia.