Superpesis-kauden superyllättäjät löytyvät syöttölautasen ääreltä
Ville Väliaho on yllättänyt tällä kaudella kaikki. Mutta niin on tehnyt myös kaksi muuta lukkaria, Topi Still ja Teemu Kinnunen.
Superpesis-kauden lukkarikomeetat
Ville Väliaho
On makuasia, mikä tai kuka on pesäpallokauden suurin yllättäjä, mutta Joensuun Mailan lukkari Ville Väliaho on kiistatta yksi kauden suurimmista positiivisista yllättäjistä.
Väliahon pelaamisessa näkyi jo viime kaudella nousujohteisia signaaleita hänen siirryttyään edellissyksynä suuren kohun saattelemana Sotkamosta. Harva kuitenkin näki, mitä Joensuussa tapahtuisi tällä kaudella, kun JoMa teki viime syksynä sopimuksen lukkarilegenda Topi Kososen kanssa.
Kun JoMa pelasi harjoituskaudella kahdella lukkarilla ja vaihtoi lukkaria jopa kesken jakson, asialle hymähdeltiin. Oltiin sitä mieltä, että kahden lukkarin malli haudattaisiin kauden aikana ja Kosonen ottaisi ykköslukkarin paikan kauden aikana omakseen.
Todellisuudessa on käynyt kuitenkin juuri päinvastoin. Väliaho on pelannut loistokauden ja noussut Joensuun ykköslukkariksi ohi Kososen.
Väliahon vahvuudet on tiedetty jo aiemmin. Hänen syöttönsä on todella hankala. Se liikkuu matalan rajamailla ja nyppäävä syöttöliike mittaa aina syöttötuomarin ja kaaren rohkeutta huutaa vääriä. Väliaho on pystynyt vahvistamaan vahvuuksiaan entisestään, mutta kriittistä on ollut se, että hän on pystynyt korjaamaan myös heikkouksiaan. Toki hän ei ole vieläkään mitenkään hyvä hakemaan lyhyitä, mutta yhdessä JoMan etukentän kanssa ongelma on pystytty peittämään.
Väliaho on ollut keskeinen kapellimestari Joensuun ulkopelin pitämisessä kuosissa. Väliaholle ei ole juurikaan tullut heikkoja otteluita, mutta vastaavasti muutamissa otteluissa hän on ollut täysin pitelemätön. Esimerkiksi JoMan vierasvoitto Kouvolasta oli Väliajon näytöstä ja hänen ansiotaan.
Vaikka otteluiden voittaminen ja häviämien onkin monien syiden summa, tilastoissa on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: Väliaho on pelannut tällä kaudella lukkarina kahdeksan ottelua, joista JoMa on voittanut seitsemän. Kososen voittotili lukkarina on JoMassa vielä avaamatta.
Väliaholle on muutenkin nostettava hattua. Moni heikompipäinen nuori lukkari olisi murtunut Väliahon lukkariuran ristiaallokoissa, mutta Väliaho on 25-vuotiaana elämänsä iskusta ja noussut kiistatta Superin kirkkaimpaan lukkarieliittiin.
Topi Still
Topi Stilliä pidettiin ennen kauden alkua lupaavana lukkarina, joka saisi varmasti peliaikaa Lauri Vuollon tuuraajana Pattijoella. Kausi alkoikin juuri tässä asetelmassa, mutta viime otteluissa Pattijoella on tapahtunut yksi kauden suurista yllätyksistä: 18-vuotias Still on muutamien huikeiden pelin ansiosta noussut ohi Vuollon ja on matkalla Pattijoen ykköslukkariksi – ellei hän ole sitä jo nyt.
Stillillä on kaikki huippulukkarin ominaisuudet jo nyt kasassa. Toki hänen jalkavoimansa ja fyysisyytensä ovat vielä kypsymisvaiheessa, mutta muuten hänen kokonaisvaltainen lukkarityöskentelynsä on jo nyt sitä tasoa, että Stillille on vain taivas rajana lukkarina, jos hän vain kestää ja vastaa pitkän ja menestyksekkään lukkariuran haasteisiin.
Stillin tolppa on jo nyt varma ja hän osaa rytmittää peliä. Still on myös hyvä hakemaan lyhyitä, mutta ehkä kovin piirre Stillissä on kuitenkin se, kuinka kovapäinen hän on syöttölautaselle jo 18-vuotiaana ja näin vähäisellä Superin kokemukselle. Syöttöliikettä on vaikea lukea ja vielä vaikeampi huutaa vääräksi, ja jos Stillin jo muutenkin härskin matala syöttö huudetaan vääräksi, seuraava syöttö on vähintään yhtä matala. Matalan huutamista vääräksi hankaloittaa se, että Still on lukkariksi normaalia pidempi.
Still olisi kuulunut taitojensa ja näyttöjensä puolesta valita poikien Itä-Länteen, mutta Pesäpalloliitto tarttui erikoiseen pykälän, jonka mukaan Still kuulumiseen Itään tai Länteen ratkaisi Stillin Poikien Superin seuran, Napapiirin Pesiksen, kuuluminen Itään. Jos joukkue olisi määräytynyt Pattijoen mukaan, Still olisi mennyt heittämällä Lännen lukkariksi, mutta Idän puolella lukkarijonossa olivat Aapo Komulainen, Elias Pitkänen ja Haminan Elias Lahti.
Teemu Kinnunen
Kun Vimpeli ilmoitti palkanneensa viime syksynä Teemu Kinnusen uudeksi lukkarikseen, monet olivat ihmeissään, aikooko Vimpelin tosissaan voittaa mestaruuden Kinnusen lukkaroinnilla. Nyt asiaa ei tarvitse enää kenellekään perustella. Kinnunen on ollut yksi kauden sensaatioista – ja samalla yksi Superin parhaista lukkareista.
Kinnunen osoitti jo Siilinjärvellä pelatessaan olevansa taktinen ja kovaan tempoon pystyvä lukkari, jonka erikoisominaisuutena oli irrotella etenkin ykkösellä kärkkyvistä etenijöistä kärpäsiä. Kun Kinnunen on päässyt 30-vuotiaana viimeinkin pelaamaan huippujoukkueessa, myös hänen vahvuutensa ovat tulleet paremmin ja näkyvämmin esille. Toki Kinnusen heikkoutena on edelleen lyhyiden hakeminen, mutta Aleksi Lassilan huima läpimurto Vimpelin etukentälle on tehnyt siitä vähintään samantasoisen kuin Kouvolan etukentästä, eikä Kinnuselta ole vaadittukaan lyhyiden hakemista.
Samalla myös Kinnusen maine – mikä on yksi lukkaripelin osatekijä – on noussut kohinalle ja kynnys huutaa Kinnusen syöttöjä vääräksi on noussut niin vastustajan kaarella kuin syöttötuomareillakin.
Kinnusen loistopelien myötä puheet Vimpelin heikosta kohdasta voidaan unohtaa. Vimpelin ulkopeli on ollut tällä kaudella kauttaaltaan erinomaista ja Kinnunen on ollut siinä yksi keskeinen tekijä.
