Kuopiossa kokoontunut Palloliiton hallitus on erottanut päävalmentaja Markku Kanervan. Jukka, oikea vai väärä ratkaisu?

Tämän syksyn jälkeen ainoa oikea ratkaisu.

Huuhkajat hävisi kaikki kuusi Kansojen liigan otteluaan peräjälkeen eikä Huuhkajien pelaamisessa näkynyt yksittäisiä hetkellisiä välähdyksiä lukuun ottamatta signaaleita siitä, että Huuhkajien pelaaminen olisi kehittynyt oleellisesti parempaan suuntaan. Puheenjohtaja Ari Lahden mukaan tappioiden myötä myös joukkueen sisällä työskentelyilmapiiri oli muuttunut raskaaksi.

Kanervan erottaminen kaikkien näiden upeiden vuosien jälkeen on ikävä päätös kaikkien osapuolten kannalta, mutta tässä kohtaa oli pakko toimia.

Oliko jatkosopimuksen tekeminen kesällä Kanervan kanssa väärä päätös?

Siinä mielessä oli, että nyt Kanerva jouduttiin erottamaan. En kuitenkaan pidä asiaa aivan mustavalkoisena. Ensin pitäisi tietää, mitä vaihtoehtoja Kanervalle olisi ollut kesällä.

Valmentajaa vaihtaessa kysymys on aina kahdesta asiasta – yhden valmentajan erottamisesta ja uuden valmentajan palkkaamisesta.

Ymmärrän hyvin, että viimeisen vuoden aikana on vannottu milloin Jani Honkavaaran, milloin Toni Koskelan ja milloin Simo Valakarin nimeen. Kaikki ovat hyviä valmentajia, mutta olisivatko he olleet Kanervia parempia vaihtoehtoja Huuhkajien päävalmentajaksi? En ole lainkaan varma.

Vaikka esimerkiksi Huuhkajien ja St. Johnstonen tilanteiden vertaaminen toisiinsa ei olekaan yksiviivaista, fakta on kuitenkin se, että Saints on hävinnyt Skotlannin Valioliigassa Valakarin neljästä ottelusta kolme – ja tappioiden joukossa oli kotitappio sarjan silloiselle jumbojoukkueelle Heartsille.

Jos Valakari ei saa kolmen ottelun tappioputkea pikaisesti poikki, kello alkaa kilkattaa Valakarille vuorenvarmasti. Toivottavasti niin ei käy, mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei suomalaisissa valmentajavaihtoehdoissa ollut kesän alussa itsestään selvästi parempaa vaihtoehtoa Kanervalle.

Toki tilanne oli nyt sellainen, että jotain oli tehtävä – ja Palloliitto teki.

Olisiko Kanervan pitänyt itse erota?

Miksi olisi? Jos Kanerva on uskonut siihen, että hän pystyy valmennustiiminsä kanssa korjaamaan Huuhkajien pelaamisessa olevat ongelmat, silloin sivuun hyppääminen olisi ollut luovuttamista.

Tässä muistuu ensimmäisenä mieleen Kevin Keeganin dramaattinen eroaminen Englannin maajoukkueen päävalmentajan tehtävistä syksyllä 2000 sen jälkeen, kun Englanti oli hävinnyt ensimmäisen MM-karsintaottelunsa Saksalle Wembleylle.

Tarinan mukaan Keegan päätti erota vessassa käydessään. Erosiko Keegan siksi, että hän olisi tehnyt vessaan mennessään analyysin siitä, että maajoukkueen ja kansakunnan etu vaatii hänen eroamistaan vai röpsähtikö hänellä niin sanotusti housuun, koska ilman eroilmoitusta Keegan olisi joutunut raastavan ryöpytyksen kohteeksi? Nyt hän väisti luodin eroamalla.

Emme saa koskaan tietää, mitä Huuhkajien tarinassa olisi tapahtunut, jos Kanerva olisi saanut jatkaa puikoissa, mutta nostan hattua Kanervalle siitä, ettei hän paineiden keskellä juossut karkuun.

Ari Lahti ennakoi, että uusi päävalmentaja olisi tiedossa tammikuun puolivälissä. Mitä tästä ajankohdasta voidaan päätellä?

Kyllähän tämä on selkeä signaali, ettei kulisseissa ole tehty päätöstä sen suhteen, että Kanervan valmennustiimiin kuulunut ja suurta roolia pelitavan uudistamisessa ottanut Jani Honkavaara olisi automaattinen Kanervan seuraaja.

Toki kysymys voi olla myös siitä, että Honkavaaralle on mediatietojen mukaan tarjottu Djurgårdenin päävalmentajan paikkaa, ja Honkavaara haluaa katsoa ensin sen kortin.

Joka tapauksessa Palloliiton ratkaisu on siinä mielessä järkevä, että mitään kiirettä uuden päävalmentajan nimittämiseksi ei ollut. Nyt ehditään vetää kunnon hakuprosessi ja katsoa myös rauhassa joulukuun 13. päivä järjestettävä vuoden 2026 MM-kisojen karsintalohkojen arvonta.

Tuossa arvonnassa ratkeaa kaksi asiaa. Ensinnäkin se, alkavatko Huuhkajien MM-karsintaottelut maaliskuussa vai vasta syksyllä – ja toiseksi, kuinka realistinen MM-näkymä Suomella on.

Jos karsinnat alkavat vasta syksyllä, silloin esimerkiksi Mika Lehkosuon nimittämisessä Huuhkajien päävalmentajaksi ei olisi aikataulullista ongelmaa, sillä hän ehtisi hyvin vetää alle 21-vuotiaiden EM-kisat kesäkuussa. En tosin näe ylitsepääsemätöntä ongelmaa Lehkosuon nimittämisessä myöskään siinä tapauksessa, jos MM-karsintaottelut alkaisivat jo maaliskuussa.

MM-näkymä on monimutkaisempi kysymys. MM-karsinnoissa on 12 lohkoa, mikä silottaa siinä mielessä Suomen MM-tietä, että kaikista kovimman kategorian maita ei ole kahdessa ylimmässä korissa, vaan ne kaikki mahtuvat ykköskoriin.

Haasteena on se, että MM-kisoihin selviytyy vain 12 lohkovoittajaa ja lohkokakkoset karsivat neljästä viimeisestä paikasta yhdessä neljän Kansojen liigan kautta jatkokarsintaan tulevien maiden kanssa.

Kun kakkoskorissa olevat maat ovat Ukraina, Turkki, Ruotsi, Wales, Unkari, Serbia, Puola, Kreikka, Romania, Slovakia, Tšekki ja Norja, niin jokainen voi päässään pohtia, miten leveä tai kapea tie Huuhkajille on MM-kisoihin.

Siksi palaan taas siihen kysymykseen, että jos MM-arpa olisi julmasta päästä, pitäisikö silloin katseet kääntää suosiolla painokkaammin jo seuraavien EM-kisojen karsintoihin, sillä vuoden 2028 EM-kisoihin selviytyy 24 maata joko EM-karsintojen tai vuonna 2026 alkavien Kansojen liigan otteluiden kautta.

Tämän logiikan takana olisi se, että Suomi voisi painottaa MM-karsinnoissa edessä väistämättä olevaa Huuhkajien nuorennusleikkauksen tekemistä ja EM-kisapaikan lunastaneen U21-ikäluokan ja heidän perässään tulevan seuraavan sukupolven pelaajien sisäänajoa.

Tämä ei tarkoittaisi, etteikö MM-karsintoja pelattaisi tosissaan, mutta MM-karsinnoissa toimittaisiin kuten Ajax toimi suuruutensa vuosina. Jos tarjolla on suunnilleen kaksi tasavahvaa pelaajaa, silloin vaaka kallistuisi lähtökohtaisesti aina nuoren ja vielä kehittyvän pelaajan eduksi.

Sanoit jo aiemmin, että sinusta paras vaihtoehto Huuhkajien seuraavaksi päävalmentajaksi olisi Mika Lehkosuo ja Gert Remmel -kaksikko. Kantasi tuskin on viikossa muuttunut?

Pidän Lehkosuo ja Remmel -kaksikkoa selvästi parhaana kotimaisena vaihtoehtona johtamaan Huuhkajien nuorennusleikkausta ja U21-sukupolven sisään ajamista miesten maajoukkueeseen.

Se, miten Pikkuhuuhkajien pelaaminen ja pelitapa ovat kehittyneet heidän aikanaan, on vakuuttava näyttö kaksikon osaamisesta ja prosessinhallinnasta – ja mikä tärkeintä, myös tulokset ovat seuranneet prosessia.

Kaiken lisäksi heidän prosessinsa on jo käynnistynyt. U21-maajoukkueessa viimeisen kahden vuoden aikana pelanneet pelaajat ovat myös näitä Huuhkajissa jo pelanneita pelaajia myöten nähneet ja oppineet, mitä Lehkosuo haluaa ja miten hänen pelitapansa toimii ja mitä se vaatii pelaajilta.

En näe ongelmia myöskään siinä, etteikö vanhemmasta kaartista Huuhkajissa jatkavat pelaajat omaksuisi heidän oppinsa nopeasti.

Oikeastaan ainoa realistinen vaihtoehto Lehkosuolle voisi olla ulkomaalainen valmentaja, mutta löytyykö sieltäkään tässä kohtaa – sarjakausien ollessa Ruotsia ja Norjaa lukuun ottamatta vielä kesken – ja Palloliiton rahoilla huippuluokan vaihtoehtoa?

Riskin ottamalla voisi toki löytyä, mutta tässä kohtaa ei ole tarvetta hakea riskillä jotain vaihtoehtoa, vaan luottaa siihen, että Lehkosuo ja Remmel siirtävät Pikkuhuuhkajissa toimineet oppinsa Huuhkajiin.

Toki siinäkin on omat haasteensa ja riskinsä, mutta kuten Portugalin EM-valmentajan Fernando Santosin surkeat epäonnistumiset Puolan maajoukkueen ja Besiktasin kanssa osoittavat, kovienkin nimien kanssa voidaan ajaa hatelikkoon.

Kanervan seuraajaksi on ilmeinen vaihtoehto – tai tarkkaan ottaen kyse on jalkapallokaksosista