Polttolinjan alkukauden komeetat

Severi Lassila

Tuomas Jussila on edelleen Suomen paras polttolinjan pelaaja, sen tietävät kaikki. Tällä kaudella hän on kuitenkin saanut rinnalleen täysin tasavertaisen kilpailijan, Vimpelin Severi Lassilan. Lassilan ulkopelitaidot on tiedetty jo vuosikausia, mutta tällä kaudella Lassilan ulkopelaaminen on hioutunut entisestään ja Lassila on ajanut kiinni sen pienen pienen eron, joka hänellä oli aiemmin Jussilaan. Siksi Lassila on myös tämän kauden ehdoton polttolinjan komeetta – ja alkukauden paras linjan pelaaja. Lassila pelaa Vimpelin hurjassa ulkopelikoosteessa etulukijana ja syvintä pussia. Sisällä rooli toki vaatimaton, mutta silti Lassilan jättäminen ulos Itä-Lännestä oli ratkaisuna käsittämätön. Jos kysymys ei ollut Lassilan omasta päätöksestä, silloin ratkaisu on yksi koko pesiskesän käsittämättömimmistä.

Niko Korhonen

Niko Korhonen on ollut tällä kaudella kuin Tuntemattoman Rokka. Kun Sotkamon ulkokentällä on tarvittu jossain oikein hyvää miestä, Korhonen on heitetty aina sinne – varsinkin, kun Joni Rytkösen ja Kalle Kuosmasen loukkaantumiset ovat sotkeneet Jymyn ulkopeliä. Korhosesta ajateltiin alun perin täksi kaudeksi kakkospuolen huippuvarmaa ja kovakätistä vartijaa, mutta kesän aikana hän on pelannut tarvittaessa vaihtotilanteissa kolmoskulmaa ja etulukijaa. Vedetyssä kentässä hän on pelannut alkuperäisellä paikallaan varmaotteisena kakkosvahtina. Korhonen on pelannut jälleen huippuvarman kauden.

Lue myös: LeoVegas tarjoaa 20 euron ilmaisvedon pesäpalloon ja baseballiin

Matti Saukko

Matti Saukko pelasi viime kaudella loistokauden, mutta tällä kaudella hän on nostanut tasoaan entisestään ja noussut ulkopelaajana aateliseksi. Saukko pelaa peruskuviossa vaihtotilanteissa takalukijana ja takatilanteissa tappia. Saukko on tappinakin erinomainen, mutta vielä suurempi tontti ja vastuu Saukolla on takatilanteissa niin sanotussa ”Käännetyssä Tahkossa”, jossa polttolinja kolme keskipelaajaa – Valtteri Luoma, Jasperi Luoma ja Patrik Vartama – pelaavat lähes rinnakkain todella syvällä, jolloin molemmille etukenttäpelaajille, Saukolle ja Arttu Ruuskalle, jää valtava tontti hoidettavaksi. Saukkokin on joutunut parhaimmillaan juoksemaan pitkiä näppejä ja varsia hakiessaan usein jopa lähes poikittain kentällä ja heittämään kierähtämällä pallon kotiin. Tontin hoitaminen vaatii loistavan pelinlukutaidon ja rohkeuden lisäksi täydellistä pallovarmuutta ja nopeaa heittoa, sillä minkäänlaiseen arpomiseen ei ole varaa. Saukon vahvuutta kuvaa se, että hänet on laitettu vastaamaan näin kriittisestä tontista.