Pesäpallotaivaalle on alkukauden aikana noussut mielenkiintoiset uudet kasvot. Kiteen Pallon 22-vuotias lyöjäjokeri Jiri Pippola on lyönyt 14 ottelussa 31 juoksua ja on jo lyöjätilastossa kuudes. Hänen edellään on vain viisi kaikille tuttua lyöjähirmua – Roope Korhonen, Juha Niemi, Jukka-Pekka Vainionpää, Juho Toivola ja Perttu Ruuska.

Pippolan tekee mielenkiintoiseksi hänen tarinansa. Muistan aikoinaan yhden junioriottelun, jossa Joensuun Mailan pelinjohtajana oli Mikko Varonen ja lukkarina Samu-Kalle Varonen – ja Kiteen pelinjohtajana Jari Pippola ja lukkarina Jiri Pippola. Kaksi isää ja kaksi poikaa. Kummastakaan pojasta ei tullut huippulukkaria, mutta molemmista on tullut Kiteen Pallon kantavia pelaajia – ja Mikko Varosesta Kiteen nykyinen seurajohtaja.

Pippola debytoi Kiteen Superin miehistössä jo kaudella 2017, mutta peliaika ja luotto olivat kortilla. Hän pelasi KiPassa vain 20 Superin ottelua ja löi niissä 6 juoksua, kunnes siirtyi viime kaudeksi Siilinjärvelle.

Siellä tapahtui ensimmäinen läpimurto. Pippola sai paljon vastuuta ja löi 26 ottelussa 42 juoksua, ja hänen onnistumisprosenttinsa SiiPessä oli 35.

***

Toinen läpimurto on tapahtunut tällä kaudella Kiteellä.

Pippola on lyönyt nyt keskimäärin 2,2 juoksua ottelua kohden, mikä lupaa tasaisella vauhdilla 66 juoksun kautta. Toinen merkittävä asia on Pippolan onnistumisprosentin nouseminen 52:een. Se on kova lukema, sillä Roope Korhosella vastaava lukema on 51, Perttu Ruuskalla 50 ja Juha Niemellä 53. 50 prosentin rajaa on pidetty lyöjäjokereilla mestaritason rajapyykkinä – olkoonkin, että lyöjäjokereiden onnistumisprosentit ovat koko ajan nousseet.

Pippolan lähtötilanne kauteen ei ollut helppo, sillä Kiteellä on erittäin vahva keskipalkki, josta löytyy myös hyviä numeroilla lyöviä kotiuttaja. Pippola onnistumiset kauden avauspeleissä nostivat kuitenkin hänen statustaan ja pelinjohtaja Juho Kaikolle on annettava tunnustus siitä, että hän haistoi Pippolan kiihtyvän vauhdin. Nyt Pippola tulee ajolähdössä aina lyömään tilanteesta riippuen joko ensimmäisenä tai toisena.

***

Mielenkiintoisin asia Pippolassa on kuitenkin hänen potentiaalinsa. Hän on 22-vuotias ja edelleen vasta pitkän tien alkupäässä.

Pippola pelasi pitkään jääkiekkoa, kunnes keskittyi muutama vuosi sitten yksinomaan pesäpallon ja aloitti samalla systemaattisemman treenaamisen – ja treenaamisen nimenomaan lyöjäjokeriksi. Pippola ei haikaile enää räpylää käteen, vaan hän on päättänyt tehdä uran lyöjäjokerina, mikä on häneltä rohkea, mutta myös erinomainen ratkaisu.

Lyöjäjokereista on tullut yhä selvemmin erikoismiehiä, jotka keskittyvät vain lyömiseen ja sen harjoitteluun. Monet nuoret pelaajat eivät kuitenkaan helpolla luovu ulkopeliin liittyvistä unelmistaan ja siksi nuoret ja lupaavat lyöjäjokerit ovat harvassa. Perttu Ruuska on oma lukunsa, mutta Ruuskan ja Pippolan lisäksi taivaanrannalla on tyhjempää. Pattijoen Martti Viitasalo on yksi potentiaalinen nuori lyöjäjokeri, mutta hän on vielä raakileempi versio Pippolasta.

***

Pippolan potentiaali ei liity pelkästään ikää. Se liittyy siihen, mitä hän nyt osaa – ja mitä hän voi vielä oppia.

Pippolan vahvin ase kotiutuksissa on keskikumura, jonka variaatiolyöntinä on yleensä kakkossaumaan suuntautuva maalyönti. Keskiviikkona Koskenkorvaa vastaan Pippola löi neljän juoksun arvoisen kunnarin kakkosluukusta, mitä hän on harjoitellut Kiteen harjoituksissa. Pippola tekee paljon töitä myös erilaisten lyhyiden lyöntien kanssa aina yhdellä kädellä lyötäviä lyöntejä myöten.

Ja juuri tässä on se Pippolan potentiaali ja mahdollisuus. Jos hän jaksaa tehdä töitä harjoituskentällä ja tutkia peliä ja erilaisia lyöntiratkaisuja yhtä innokkaasti kuin tähänkin saakka, Pippola rahkeissa on vielä paljon kehittymisvaraa.

Lyöjäjokeri ei voi elää vain yhdellä tai edes kahdella bravuurilyönnillä, sillä ne opitaan ottamaan kiinni. Pelotteen pitää olla samanlainen kuin Roope Korhosella, jonka kohdalla ulkokenttä ei koskaan tiedä eikä osaa lyöntiasennosta myöskään lukea, millainen lyönti ja mihin se Roopen mailasta lähtee. Hyvän lyöjäjokeri on pystyttävä lyömään vaarallisesti ympäri kenttää ja lyömään lyönnit vielä samasta asennosta ja samoilla vauhdeille.

Pippolalla tie huippuluokan lyöjäjokeriksi on auki. Nyt kysymys on vain siitä, miten kovasti hän on valmis tekemään töitä uransa eteen. Ilmaiseksi pesäpallossa ei saa tänä päivänä kuin raitista ilmaa.