Joel Blomqvistin hyllyttämisen takana ei ollut se, mitä tapahtui vaan miten se tapahtui
Joel Blomqvist ei mahtunut Antti Pennasen Nuorten MM-kisojen joukkueeseen. Miksi ei? Se onkin hyvä kysymys.
@SSavolainen1
Nuoret Leijonat julkaisi joukkueensa Edmontonissa poikkeuksellisesti elokuussa järjestettäviin MM-kisoihin keskiviikkoiltana. Suomella on kasassa tasapainoinen joukkue, jossa laadukasta osaamista löytyy moneen eri rooliin.
Mutta kuten aina, huomiota kohdistuu paitsi niihin jotka valittiin, myös niihin joita ei valittu. Nuorten Leijonien tapauksessa kaikista eniten mielenkiintoa nähty poisjäänti nähtiin maalin suulla.
Kärppien ykkösvahdiksi noussut Joel Blomqvist jäi valinnoissa rannalle ja joukkueen maalivahtikolmikko on nyt muodossa Leevi Meriläinen, Juha Jatkola ja Jani Lampinen.
Asetelma on kiinnostava, sillä maalivahdeista Meriläinen on ennakkoon mahdollisesti ensi kaudella Blomqvistin kakkosvahti Kärpissä, Jatkolalla on seitsemän Liigan runkosarjapelin kokemus ja Lampinen puolestaan pelasi 14 runkosarjaottelua Mestistä.
Päävalmentaja Antti Pennanen on kuitenkin alleviivannut, että Meriläinen ja Jatkola ovat onnistuneet Blomqvistia paremmin Nuorten Leijonien tapahtumissa.
Harvemmin kuitenkaan Liigassa suurempien joukkoon kuuluvan Kärppien kaltaisen seuran ykkösmaalivahtia on liputettu valinnoissa varikolle. Nyt kuitenkin liputettiin.
***
Blomqvist torjui Kärpissä runkosarjassa 20 ottelua 94:n torjuntaprosentilla ja pudotuspeleissä Ilves-sarjassa 95 prosentin varmuudella.
Vaikka Nuorissa Leijonissa koppi ei ole tarttunut samaan malliin, selvää kuitenkin on, että jostain muustakin täytyy olla kyse.
Ja ElmoTV:n joukkueen sisältä tulleiden tietojen mukaan niin myös onkin.
Blomqvist on itse tuonut julkisuuteen, että jo jääminen Nuorten Leijonien MM-leiriltä pois harmitti häntä ja ettei ”täysin ymmärrä” poisjäänneistä johtuvia perusteluita, jotka hän on saanut valmennusjohdolta.
Kaikki tiivistyy siihen, että Blomqvist lähti ennen Nuorten Leijonien neljän maan turnausta Pittsburgh Penguinsin kutsumana Pohjois-Amerikkaan. Moni on nähnyt tapauksessa sen, että syy sille, että Blomqvist lähti NHL-retkelleen, hän on astunut päävalmentaja Pennasen varpaille.
Moni on myös ihmetellyt, että onko todella niin, että pelaaja ei voi priorisoida omaa tulevaisuuttaan maajoukkueen kustannuksella ja hinta on lopulta tämä?
Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että Blomqvist lähti NHL-reissulleen. Kyse on siitä, miten hän lähti matkaan. Nuorten Leijonien joukkueesta esimerkiksi Aatu Räty ja Samuel Helenius ovat viime keväänä käyneet NHL-leireillä, eikä valinnat siitä ole jääneet kiinni.
Julkisuuteenkin on kerrottu joukkueen GM Kimmo Oikarisen suulla, että tieto Blomqvistin lähdössä Pohjois-Amerikkaan tuli leirin ensimmäisenä päivänä, mikä jätti joukkueen vaikeaan asemaan. Tieto ei myöskään tullut vähin äänin lähteneeltä Blomqvistilta itseltään, vaan hänen agentiltaan.
ElmoTV:n tietojen mukaan Blomqvistin tapa ja tyyli hoitaa asia, ei herättänyt ihmetystä vain joukkueenjohdossa vaan myös joukkueen keskuudessa. On koettu, että asia olisi voitu hoitaa paljon paremmin ja ammattimaisemmin.
Siihen päävalmentaja Pennanen päätti vetää rajan.
***
Vaikka moni on vetänyt asiassa yhtäläisyysmerkkejä kuuluisaan Noora Räty -tapaukseen, asiassa on yksi merkittävä ero. Päävalmentaja Pennanen ei ole heittänyt bensaa orastavaan paloon lähtemällä möläyttelemään omituisia pasimustoslaisia sammakoita julkisuuteen. Niiden vuoksi Räty-tapaus sai aivan uudenlaiset mittasuhteet.
Julkisuudessa asiaa onkin pitänyt esillä lähinnä Blomqvist.
On muistettava, että kun yksilö lähtee julkisuudessa nostamaan asiaa omasta näkökulmastaan esiin, päävalmentajat, seurat ja liitot ovat usein ahtaalla, sillä heidän kommentointimahdollisuutensa ovat huomattavasti asemassaan rajallisemmat.
Urheilussa on nähty kuitenkin monia tapauksia, joissa yksilöt nostavat pettymyksen hetkellä asioita kärkkäästikin julkisuuteen, mutta niissä hetkissä saattaa unohtua myös oma vastuu asioiden kulussa.
Kun esimerkiksi Tapparassa pelannut Jiri Smejkal kyseli viitaten käsittämättömiä koronaväitteitään esittäneeseen Dominik Hrachovinaan julkisesti, että mitähän Tapparan päävalmentajalla Jussi Tapolalla on tshekkipelaajia vastaan? Mitä mahdollisuuksia Tapolalla oli PR-taistelussa puolustautua, vaikka uskallan väittää, että asioissa tuskin on ollut mitään tekoa kansallisuuden kanssa?
Muistiko Smejkal vuodatuksessaan sen, että olisikohan ollut mahdollista, että pelaajilla itsellään olisi ollut joku vastuu toiminnassaan? Voiko esimerkiksi Hrachovina kirjoitella aivan mitä sattuu ja seuran pitäisi katsoa vierestä ja vain hyväksyä se? Ja onko viime kausien Liigan kestomenestyjä Tappara se, joka on väärässä edellyttäessään tiettyä tasoa, joka on tuonut Liigan kovinta tulosta viime vuosina vai olisiko kuitenkin se, joka päättää olla sitoutumatta siihen jonkun verukkeen perusteella?
Samalla ei pidä unohtaa, että päävalmentajien tehtäviin kuuluu tehdä myös kovia päätöksiä.
Ja kun niitä tehdään, ne eivät kaikkia koskaan tule miellyttämään. Eikä yksikään päävalmentaja tahallaan tee vääriä päätöksiä, sillä päävalmentaja on aina asemassa, joka ensimmäisenä kohtalokkaan vääristä päätöksistä hinnan työpaikallaan maksaa.
Siitä huolimatta aina ne päätökset eivät silti ole oikeita.
***
Suomalaisessa urheilussa usein seurat ja liitot julkistavat usein juhlavasti arvojaan. Niitä kirjoitellaan joskus laveallakin mahdollisimman suuria massoja syleilevällä pensselillä. Se johtaa toisinaan siihen, että arvoihin tullaan kirjanneeksi juurikin niitä asioita, jotka käytännön ja arjen arvoista oikeasti juuri puuttuvat.
Pennanenkin on aina puhunut arvojen merkityksestä. Ja ilmeisesti tässä kohtaa ne eivät olleet kaupan.
Menemättä kenenkään pään sisään, Pennasta tarkkaan HPK-aikoina seuranneena tiedän, että hänen kohdallaan luottamuskysymykset eivät voi jättää mitään epäselväksi. Jos ei voi olla puoliksi raskaanakaan, ei Pennasen maailmassa myöskään voi vain puoliksi luottaa. Joku voi pitää sitä ehdottomuutena, joku toinen johdonmukaisuutena.
Pennanen piti Blomqvist-tapauksessa arvoistaan kiinni. Sitäkin voi jossain määrin arvostaa, vaikka arvoista kiinnipitämisessä ja jääräpäisyydessä voi toisinaan olla välissä vain veteen piirretty viiva.
Toinen jäljelle jäävä kysymys asiassa on se, olisiko asiassa kuitenkin voitu löytää sopuratkaisu ja Blomqvist ottaa keskustelujen jälkeen mukaan kisoihin, sillä potentiaaliltaan ja tasoltaan hän sinne epäilemättä olisi kuulunut. Lopulta vain asianomaiset tietävät tähän vastauksen.
Pennanen on kuitenkin ratkaisunsa tehnyt ja MM-joukkue on nyt valittu.
Nyt päädyttiin tähän ratkaisuun ja siihen päävalmentajalla tulee olla aina oikeutensa. Muilla joukkueen ympärillä on puolestaan oma oikeutensa pohtia, miksi näin on toimittu ja onko päätös ollut oikea.
Joka tapauksessa tilanne vaikuttaa myös muihin. Asetelma on lopulta hyvin paljon sama kuin Naisleijonien osalta olympialaisissa Rädyn tapauksessa. Sellainen on pelin henki joukkueen ulkopuolella.
Jos maalivahdit suorittavat erinomaisesti ja joukkue voittaa, mitään ongelmaa tuskin nostetaan esiin.
Mutta mikäli Nuorten Leijonien maalivahtien koppi ei tartu ja tappioita tulee, ensimmäinen kysymys tulee olemaan: Olisiko Blomqvist sittenkin pitänyt valita mukaan?