Chelsea on siirtomarkkinoilla kuin lohi, joka iskee paniikissa kaikkeen vähänkin kiiltävään
Chelsea on ollut kesän siirtomarkkinoiden hurjin kuluttaja. Jukka Rönkä ei ihmettele niinkään Chelsean rahankäyttöä, ainoastaan tapaa toimia.
Chelsea osti Brightonin puolustajan Marc Cucurellan 55 miljoonalla punnalla ja on käyttänyt kesän siirtoikkunassa nyt 176 miljoonaa puntaa, mikä on ylivoimaisesti eniten kaikista Valioliigan seuroista. Jukka, miten kommentoit Chelsean hurjia liikkeitä siirtomarkkinoilla?
Jos tässä käyttäisi 70-lukulaista puheenpartta, niin kyllähän tämä Chelsean toiminta täyttää kapitalistisen kerskakulutuksen kaikki määritelmät.
Jos seuralla ja sen omistajilla on rahaa ja reilun pelin säännöstössä limiittiä, niin siitä vaan. Se on jokaisen jalkapalloseuran oikeus. Mutta se mitä Chelsean kohdalla joutuu pakostakin miettimään, on, miten järkevää ja harkittua sen toiminta tämän kesän siirtoikkunassa on ollut?
Lyö vetoa Valioliigan mestarista – saat LeoVegasilta nyt erikoisbonukset!
Chelsean tilanne on varmasti ollut kaiken myllerryksen ja omistajanvaihdoksen jälkeen haastava, mutta ei tämä kesä silti anna kovin ammattimaista kuvaa Chelsean tämänhetkisestä toiminnasta.
Jos seura toimii järkevästi, se laatii selkeän suunnitelman, jota lähdetään sitten pelaaja pelaajalta toteuttamaan. Tänä kesänä muut seurat ovat olleet liikkeellä jo heti kesän alussa, koska tänä vuonna ei pelattu jalkapallon arvokisoja.
Chelsean kulisseissa on varmasti tapahtunut paljon sellaista, mitä ei julkisuudessa tiedetä, mutta Chelsean saa sellaisen vaikutelman, että se on kuin lohi, joka reagoi jokaiseen näkemäänsä ärsykkeeseen ja iskee kiinni paniikinomaisesti kaikkeen vähäänkin kiiltävään. Milloin se yrittää napata jo muiden seurojen koukussa kiinni olevan Robert Lewandowskin tai Gabriel Jesusin tai milloin se aloittaakin paniikissa neuvottelut Pierre Emerick Aubameyangin kanssa.
Lisäksi Chelsea maksaa pelaajista roimia ylihintoja. Marc Cucurella on tästä hyvä esimerkki. Manchester City arvioi Cucurellan 30 miljoonan punnan arvoiseksi pelaajaksi eikä suostunut korottamaan tarjoustaan – ja paria viikkoa myöhemmin Chelsea maksoi hänestä 55 miljoonaa puntaa.
Oli mielenkiintoista lukea Thomas Tuchelin kommentteja eilisessä tiedotustilaisuudessa. Hän kiisti, että Chelsea olisi tehnyt paniikkiostoja, mutta kuvasi seuran uuden omistajan Todd Boehlyn tekemää työtä ”opetteluksi uudessa tehtävässä”. En nyt ala mesota, oliko kyseessä freudilainen lipsahdus, mutta kyllähän noihin sanoihin mahtui ainakin jonkinlainen tilannekuva.
Eikö tämä ole kuitenkin toisaalta ymmärrettävää, että jalkapallon ulkopuolelta tulevilla Chelsean uusilla omistajilla vie oman aikansa päästä kiinni kupletin juoneen?
On, mutta silloin voidaan kysyä, miksi siirroista aiemmin vastannut Marina Granovskaia piti pistää pihalle Boehlyn tultua taloon, vaikka hän oli vakuuttanut aiemmin keväällä, ettei mitään muutoksia tule. Jos Granovskaiasta haluttiin sitten syystä tai toisesta eroon, miksi hänen tilalleen ei hankittu jo valmiiksi tasonsa osoittanutta kokenutta osaajaa?
Nyt sitten ollaan tilanteessa, että Chelsea ei vain poukkoile siirtomarkkinoilla sinne tänne, vaan se tumpeloi myös selvien tapausten kohdalla. Nostin jo aiemmin esille Jules Koundén siirron. Kaikki oli jo hyväksytty ja sovittu ja pelaaja päättänyt siirtyä The Bridgelle, kunnes Chelsea ilmoittikin täysin yllättäen vielä miettivänsä asiaa, minkä seurauksena Barcelona otti Koundéen yhteyttä ja seuraavana päivänä hän oli sopinut siirtyvänsä Barcelonaan. Eikä nyt puhuta mistä tahansa pelaajasta, vaan pelaajasta, joka oli Chelsean kesän ostolistan ykkösnimi jo keväästä lähtien. Olisi todella mielenkiintoista tietää, miksi siirrossa piti ottaa aikalisä?
Olet perännyt myös sitä, kuka ostettavista pelaajista päättää, mutta eikö manageri Thomas Tuchel ole joka tapauksessa yksi heistä?
Tuchelia ilman muuta kuunnellaan siirroissa ja kuunnellaan ilmeisen tarkkaan, mutta varsinaisia siirtoneuvotteluja hoitaa kaksi amerikkalaista liikemiestä, Boehly ja Behdad Eghbali. On ymmärrettävää, että heillä kestää aikansa ennen kuin he pääsevät sisälle eurooppalaiseen jalkapallomarkkinaan.
Nyt muutamien seurojen puheenjohtajat ovat kehuneet Boehlya, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miksi he ovat häntä kehuneet. Siksikö, että hän on rento ja hyväkäytöksinen ja maksaa hövelisti mitä pyydetään?
Yksi vihatuimpia puheenjohtajia huippujalkapallon markkinassa on Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy, koska hän on armoton, tyly ja tinkimätön neuvottelija – ja siksi niin vihattu, että jotkut seurat ovat jopa päättäneet, etteivät he tee kauppoja Levyn kanssa. Toki Levy ei välttämättä ole seuran etujen kannalta paras neuvottelija, mutta en tiedä, onko avokätinen seurajohtaja yhtään sen parempi vaihtoehto.
Myös managereiden osaamiseen siirtomarkkinoilla kannattaa suhtautua varauksellisesti. Toki managereilla on silmää arvioida pelaajia, mutta se on vasta toinen puoli asiasta. Arsène Wengeriä pidettiin jumaloituna kykyjentunnistajana, mutta hän kaatoi omalla jahkaamisellaan, epävarmuudellaan ja päättämättömyydellään monta potentiaalista huippusiirtoa Cristiano Ronaldosta ja Zlatan Ibrahimovićista alkaen.
Näetkö mitään hyvää Chelsean toiminnassa tämän kesän siirtoikkunassa?
Totta kai näen. Chelsea on käyttänyt todella aggressiivisesti rahaa joukkueen vahvistamiseen ja käyttää sitä edelleenkin – ja näissä jo nyt hankituissa pelaajissa on valtavasti taitoa ja potentiaalia.
Myös se on teoriassa erinomainen strategia, että Chelsea on alkanut rakentaa myös tulevaisuuttaan hankkimalla kesän aikana Carney Chukwuemekan, Omari Hutchinsonin, Eddie Beachin ja Gabriel Sloninan kaltaisia nuoria pelaajia. Sekin oli kova temppu, että Chelsea sai väännettyä lähtökuopissa olleen César Azpilicuetan kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.
Mutta teoria on yksi asia ja käytäntö toinen. Thomas Tuchelilla on edessään nyt valtava haaste ja työmaa saada rakennettua jo hankituista ja vielä siirtoikkunan aikana hankittavista pelaajista yhtenäinen ja tulosta tekevä joukkue.
On hyvä muistaa, että viime kaudella Tuchel ei saanut 97,5 miljoonaa puntaa maksaneesta Romelu Lukakusta käytännössä mitään irti. Kahdeksan Valioliiga-osumaa pelaajalta, joka oli tehnyt edellisellä kaudella Antonio Conten Interissä 24 liigamaalia, oli surkea epäonnistuminen niin Lukakulta kuin Tuchelilta.
Siksi Chelsean kaudessa on paljon kysymysmerkkejä ja olisin todella yllättänyt, jos kaikkiin kysymysmerkkeihin saataisiin positiivinen vastaus ja kaikki kesällä hankittavat pelaajat pelaisivat sellaisen kauden kuin heiltä nyt odotetaan.
Chelsea avaa kautensa lauantaina kello 19.30 alkavalla vierasottelulla Evertonia vastaan.
