Englanti valmistautuu Kansojen liigan viimeiseen otteluun Saksaa vastaan kireissä tunnelmissa, sillä perjantainen tappio Italialle varmisti sen putoamisen B-tasolle eli samalle tasolle, jossa Suomi tällä hetkellä pelaa. Jukka, miten vakava tilanne Englannin maajoukkueella on?

Tietenkin putoaminen B-tasolle on noloa jalkapallon kotimaalle, mutta varsinainen tuska tulee sitä kautta, että Englannin tulokset ovat olleet järkyttävän huonoja ja MM-kisoihin on aikaa enää puolitoista kuukautta. Nyt Englannissa aidosti pelätään, että Qatarin MM-kisoissa on edessä katastrofi – ja tästä sitten revitään toinen toistaan suurempi otsikoita ja verisimpiä analyysejä.

Miten synkeissä vesissä Englanti ui tällä hetkellä?

Tuloksellisesti tilanne on kieltämättä synkeä. Joukkue, joka murtui vuosi sitten EM-kisoissa vasta loppuottelussa Italiaa vastaan ja siinäkin ratkaisu syntyi vasta rangaistuspotkukisassa, ei ole voittanut Kansojen liigassa yhtään ottelua. Se on hävinnyt Italian lisäksi Unkarille kotona 0-4 ja vieraissa 0-1. Englannilla on viidestä ottelusta koossa vain kaksi pistettä ja mikä jopa vähintään yhtä huolestuttavaa, Englanti on tehnyt Kansojen liigassa viidessä ottelussa vain yhden maalin – ja sekin syntyi Harry Kanen rankkarista. Ja tämä kaikki on tapahtunut neljän viimeisen kuukauden aikana.

Kun tähän lisätään vielä se, että Englanti on pelannut nyt 495 minuuttia tekemättä yhtään pelitilannemaalia, niin ymmärrän hyvin englantilaisten huolen ja kritiikin.

Mikä Englannilla mättää? Mikä sen on romahduttanut?

Ensin pitää määritellä, miltä tasolta Englanti on pudonnut. Jalkapallon arvokisoissa unohdetaan helposti kotikentän merkitys. Kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö Englanti pelannut hienoja kisoja ja oli hiuskarvan varassa Euroopan mestaruudesta, mutten kuinka hyvä Englanti oikeasti oli – ja väärensikö tätä kuvaa juuri tuo kotikenttäetu?

Toinen asia on, mitä taso eurooppalaisessa jalkapallossa tällä hetkellä tarkoittaa? Italia voitti vuosi sitten Euroopan mestaruuden, mutta jäi rannalle MM-kisoista hävittyään jatkokarsinnassa Pohjois-Makedonialle. Oliko siis Italian menestys EM-kisoissa kupla vai onko taso Euroopassa noussut niin paljon, että helppoja otteluita ei enää ole?

Näiden kahden kysymyksen vastaus on, että tänä päivänä kansainvälisessä jalkapallossa ei enää mennä kävellen minnekään. Marginaalit ovat pienentyneen ja siksi yksittäiset tulokset saattavat hyvinkin heilahdella, kuten me olemme nähneet Englannin, Italian, Saksan, Ranskan ja jopa Espanjan kohdalla. Tässä mielessä yksittäisistä tai edes muutamista peräkkäisistä otteluista ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Tämä ei tietenkään poista Englannin omaa tekemistä, mikä ei ole mitenkään vakuuttanut. Gareth Southgatea on kehuttu vuolaasti, mutta onko hän kuitenkaan taktisesti kaikista raskaimman sarjan valmentajana? Se on tällä hetkellä oleellisin kysymys Englannin kohdalla.

Southgate osaa varmasti organisoida joukkueen pelaamisen tiettyyn rajaan asti, mutta nykyjalkapallossa se, mikä riitti vuosi sitten, ei riitä enää tänä vuonna. Varsinkin Unkari oli skoutannut tosi tarkkaan Englannin pelaamiseen ja aiheutti nopeilla vastahyökkäyksillä jatkuvasti ongelmia Englannille.

Harry Maguire on saanut paljon rapaa niskaansa, mutta suurempi ongelma on siinä, että keskikentän keskusta ei pysty suojaamaan riittävästi linjan pelaamista. Siksi Englannin ryhmitys voidaan leikata pystysuunnassa kuin hollituvan ovet.

Myös Southgaten peluuttaminen on erikoista. Esimerkiksi Italiaa vastaan Bukayo Saka pelasi vasemmalla sivustalla wing-backina, kun Arsenalissa hän on pelannut viimeiset vuodet oikealla laidalla hyökkäävässä roolissa, – ja hänen yläpuolellaan juoksi laidalla Raheem Sterling. Molemmat pelasivat luokattomat ottelut – mutta miten paljon vika oli miehissä ja miten paljon systeemissä?

Nyt kysytään Southgaten todellista osaamista. Hän on selvästi alkanut panikoida paineiden ja huonojen tulosten alla, ja tässä näkyy hänen kokemattomuutensa päävalmentajana. Kokenut valmentaja ymmärtää, mihin ongelmiin kannattaa reagoida ja miten, mutta Southgaten poukkoilevat ratkaisut näyttäytyvät siten, että aina kun hän korjaa yhden asian, se rikkoo kaksi muuta asiaa. Hyvä esimerkki oli juuri Sakan heittäminen wing-backiksi. Ei toiminut vasemman laidan pelaaminen, mutta Sakan poissa ollessa ei toiminut myöskään oikean laidan pelaaminen.

Mitä Englannin maajoukkueessa seuraavaksi tapahtuu? Saako Southgate jatkaa MM-kisoihin ja mitä Qatarista on odotettavissa?

Southgate sai vuoden 2018 MM-välieräpaikan ja viime kesän EM-hopean seurauksena kansallissankarin viitan ja vaikka viitta on alkanut repeytyä, viime vuosien hyvä tulokset suojaavat häntä ilman muuta MM-kisoihin asti. Jos Englannin puikoissa olisi nyt joku Roy Hodsgsonin tai Sam Allardycen kaltainen valmentaja, hänet voitaisiin hyvinkin erottaa, mutta Southgatea ei.

Enkä ole varma, kannattaisiko sitä edes tässä saumassa tehdä. MM-kisoissa marginaalit alkulohkoon jäämisen ja MM-finaalin välissä ovat todella pienet ja Englannilla on edelleen mahdollisuus myös onnistua MM-areenalla. Nyt vain Southgaten olisi löydettävä paras ja toimivin miehitys ja pelitapa ja valittava oikeat pelaajat oikeille paikoille.

Tässä mielessä pallo on nyt Southgatella. Jos hän jatkaa tällaista puolipäätöntä valssaamista, Qatarissa odottaa katastrofi. Uskon kuitenkin siihen, että Southgate pystyy korjaamaan asioita sen verran, että Englannilla on sauma menestyä Qatarissa. Heillä on kuitenkin potentiaalinen materiaali, jonka kruunaavat Kanen ja Sakan kaltaiset muutamat extratason otteluiden voittajat. Ja pelasipa maalilla MM-kisoissa Jordan Pickford tai Aaron Ramsdale, Englannilla on myös voittava maalivahti.

Englanti ei ole vielä haudassa – ellei Southgate itse kaiva kaiva sitä hautaa.