Pesäpallokausi on paketoitu. On palkittu parhaat ja kukitettu voittajat – mutta yksi asia on täydellisesti hukattu.

Pesäpalloliitolla ja pesäpalloliikkeellä oli käsissään ainutlaatuinen historiallinen mahdollisuus: pesäpallo, Suomen kansallispeli, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Vuodet tulevat kyllä täyteen, mutta sen tuomasta ainutlaatuisesta mahdollisuudesta ei ole jäämässä käteen kuin hienojen suunnitelmien ja mielikuvituksellisten toimikuntien savuavat muistot.

Pesäpallon 100-vuotisjuhlavuoden täydellinen hukkaaminen tuntuu erityisen oudolta siksi, että Pesäpalloliitto on perinteisesti ollut erilaisten bakkanaalien järjestäjänä ja mitaleiden jakajana maan ehdotonta kermaa. On osattu juhlia komeasti ja näyttävästi, vaikka siihen ei aina olisi ollut niin suurta aihettakaan.

Mutta nyt kun kerrankin olisi ollut aihetta juhlia ja hyödyntää juhlat markkinoinnillisesti ja taloudellisesti, Pesäpalloliitto on täysin lamaantunut. Pesäpalloliiton viimeisten vuosien toiminnasta on sanottu, että liiton toiminta on ollut paikoin yhtä ja samaa kaaosta. Nyt kaaoskin tuntuisi jo paremmalta kuin tällainen horroksen tila, johon Pesäpalloliitto on valunut.

***

Pesäpalloliitossa ymmärrettiin kyllä, että 100-vuotiasjuhlavuosi on tulossa. Toisaalta olisihan se ollutkin kaikkien aikojen ennätys, ellei olisi ymmärretty.

Kaikki näytti aluksi hyvältä. Oli erilaisia toimikunttia ja oli erilaisia suunnitelmia. Oltiin aidosti ja oikeasti suunnittelemassa historiallista juhlavuotta.

Mutta sitten jotakin tapahtui.

Näkyvin asia oli Jonne Kemppaisen ideoima juhlavuoden suurtapahtuma Olympiastadionille. Pesäpallon epäonneksi Kemppainen tuli remmiin mukaan niin myöhään, ettei alkuperäisen suunnitelman kruununjalokiveä, Olympiastadionilla keskikesällä järjestettävää Itä-Länttä ja sen ympärille rakennettavaa massiivista juhlavuoden näkyvyyttä Helsingissä, voitu järjestää suunnitellussa muodossa. Olympiastadion oli varattu jo muita tapahtumia varten ja Itä-Länsi oli myönnetty vuodeksi 2022 Sotkamoon.

Kemppainen ei antanut periksi. Hän ideoi uuden suurtapahtuman Olympiastadionille – lokakuun alussa pelattavat miesten ja naisten finaaliottelut, joissa Suomen mestaruus olisi ratkaistu Superbowl-tyyppisesti jopa yhdessä ainoassa ottelussa.

Kemppainen tiesi, että lokakuun alku ja hänen suunnitelmansa malli eivät olleet ideaalisia, mutta se oli paras mahdollinen vaihtoehto. Senkin ympärille olisi voitu rakentaa koko vuoden Helsingin katukuvassa näkyvä massiivinen markkinointikampajana, ja mikä pesäpallon kannalta myös tärkeää, Kemppainen arvioi, että paketti olisi tuonut pesäpalloliikkeelle jopa 500 000 euron lisätulot, josta olisi riittänyt jaettavaa myös seuroille.

Kun Pesäpalloliiton puheenjohtaja Ossi Savolainen ja toiminnanjohtaja Petri Pitkäranta Kemppaiselle kertomatta päättivät taipua suunnitelmista nousseen kritiikin alla ja kuopata suunnitelmat, Kemppainen ymmärsi, että hän oli kulkenut yhden tien loppuun.

Kemppainen jätti tehtävänsä, mutta niin ovat tehneet eri syistä johtuen käytännössä lähes kaikki ne, jotka alun perin olivat suunnittelemassa juhlavuotta. Keneltä loppui into, keneltä meni terveys, kuka vain muuten hyppäsi kelkasta.

***

Viimeiset vuodet ovat olleet Pesäpalloliitossa ja juhlavuoden suunnittelutoimikunnassa turbulenttisia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Pesäpalloliitto on hukannut sen mahdollisuuden, joka 100-vuotisjuhlavuoteen liittyi.

Toki se ei tarkoita, etteikö jotain olisi tehty. Pesäpalloliiton sivuilta löytyy tasavallan presidentin Sauli Niinistön tervehdys, erilaisista tapahtumista täyttynyt pesäpallon tapahtumakalenteri ja löytyy sieltä sekin, ketä juhlavuoden eri komiteoissa vielä istuu ja vaikuttaa.

Myös monet seurat ovat järjestäneet erilaisia juhlavuoteen liittyviä tapahtumia, mutta tässä kohtaa pitää katsoa isoa kuvaa ja sitä, mitä siinä kuvassa näkyy.

Lyhyesti sanottuna – ei juuri mitään.

Ei ole Suomea pysäyttävää suurtapahtumaa, ei pesäpallon juhlaviikkoja, ei Olympiastadionin täyttävää kansallispelin juhlapäivää – eikä niitä 500 000 euroa, joista Jonne Kemppainen oli ehtinyt pitkälle sopia.

Jotkut toivoivat, että perinteinen kauden päätösristeily olisi noussut jotenkin esille, mutta jopa pesäpalloihmiset joutuivat kyselemään, järjestetäänkö sellaista risteilyä lainkaan. Risteily järjestettiin viime viikonloppuna, mutta kysymys kuuluu, ketä siellä loppujen lopuksi oli ja miten paljon se näkyi missään, edes kesällä hyvää työtä tehneessä Ruudussa?

Monet ovatkin pitäneet Pesäpalloliitolta juhlavuoden parhaana antina juttusarjaa ”100 tarinaa pesäpallosta”.

Pesäpalloliitto voi selittää juhlavuoden hukkaamista lukuisilla henkilövaihdoksilla, mutta jos tahtoa ja osaamista olisi ollut, tässä ajassa olisi ehtinyt tehdä vielä paljon. On myös ymmärrettävää, ettei koronaepidemia helpottanut juhlavuoden suunnittelua, vaikka koronan ote olikin kesällä 2022 on jo ratkaisevasti hellittänyt.

On myös turha vedota Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan.  Vaikka tämä seuraava asia saattaa särähtää korvaan, nykyinen maailmantilanne olisi vain alleviivannut sitä, mikä rooli pesäpallolla on ollut Suomen historiassa ja maanpuolustustahdon nostattamisessa.

***

Pesäpallo on edelleen hieno laji ja siinä on tapahtunut viime vuosina paljon hyviä asioita. Se, että 100-vuotisjuhlavuosi hukataan, on toki surullista ja häpeällistä, mutta onneksi iso juna kulkee seurojen ansiosta ja Pesäpalloliitosta huolimatta hyvää vauhtia oikeaan suuntaan.

Ja aina voi lohduttautua sillä, että juhlavuosia tulee jatkossakin. Seuraava 100-vuotisjuhlavuoteen verrattavissa oleva merkkipaluu on glamouriltaan pesäpallon 150-vuotisjuhlavuosi. Toivottavasti Olympiastadion ehditään silloin varata ajoissa ja pitää huoli, että Itä-Länsi pelataan sinä vuonna Olympiastadionilla – tai mikä kansallisstadiomimme silloin onkaan.