Suomi pelasi 1-1-tasapelin Pohjois-Makedonian kanssa Skopjessa. Joel, millaisen maun tasapeli jätti?

Ottelussa oli paljon positiivisia asioita. Oli paljon debytantteja tai vähällä maajoukkuekokemuksella pelanneita pelaaja ja he onnistuivat kokonaisuudessaan hyvin. Sen lisäksi myös muutamat pelaajatason onnistumiset olivat näitä positiivisia asioita.

Ehkä merkittävin asia oli kuitenkin taktinen. Olen kritisoinut pitkään Markku Kanervan 5-3-2-pelitapaa. Tänään Kanerva oli jälleen pistänyt 5-3-2:n hyllylle ja siirtynyt 4-4-2 kautta 4-5-1-muotoon. Ja vaikka Kanerva toikin kentällä kolmannen topparin, muoto oli silloin 5-4-1 eikä se huonosti toiminut 5-3.2

Toivottavasti Huuhkajat jatkaa nyt tällä linjalla ja laittaa pelin perusasioita kuntoon – ja jos Kanerva haluaa palata 5-3-2:een, siihen palattaisiin vasta sitten, kun perusasiat on kunnossa ja muoto toimii. Ongelmahan ei ole itse muodossa, vaan siinä, mikä sopii Huuhkajille ja Huuhkajien käytössä oleville pelaajille parhaimmin. 5-3-2 ei ole ollut pitkään aikaa enää  toimivin muoto.

Itse pelistä sen verran, että kyseessähän oli ystävyysottelu, joten varsinkin Pohjois-Makedonia antoi mennä aikaa vapaalla koko ottelun. Oliver Antmanin tehtyä Suomen johtomaalin 37. minuutilla, Pohjois-Makedonia hyökkäsi suurella riskillä ja Suomella olisi ollut toisella jaksolla hyvä mahdollisuus ratkaista ottelu. Varsinkin Antmanilla, Joel Pohjanpalolla ja Mikael Soisasalolla oli hyvät saumat iskeä maalia.

Vaikka maaleja ei tullut, Suomi sai kuitenkin luotua hyviä vastaiskuja ja niistä maalipaikkoja, joten jos jommallekummalle joukkueelle jäi tasapelistä jossiteltavaa, se oli Suomi.

Kokonaisuudessaan joka tapauksessa positiivinen esitys Huuhkajilta.

Ottelussa oli tosiaankin useita uusia tai lähes uusia kasvoja. Sanoit jo, että myös pelaajapuolella oli paljon positiivista?

Oli. Aloitetaan ensin Oliver Antmanista, joka jatkoi siitä, mihin edellisessä pelissä jäi. Hän pelasi jälleen vasemmalla laidalla hyvän ottelun ja on selvästi ajamassa itseään vakioavauksen mieheksi Huuhkajissa.

Anssi Suhonen teki hyvän debyytin keskikentän keskellä. Hän pelasi omilla vahvuuksillaan ja antoi näyttöjä siitä, millainen pelaaja hän on. Toki hänellä on myös kehityksen kohteita. Ehkä selvin kehityskohde on se, että hän tekee omilla ratkaisuillaan pelaamisensa usein vaikeasti ja juoksee usein niin sanotusti seinää päin. Tällä tasolla liian vaikeat ja umpikujaan johtavat ratkaisut tarkoittavat lähes 100-prosenttisella varmuudella pallonmenetystä, joten siinä mielessä asian korjaaminen on tärkeää. Kokonaisuudessaan kuitenkin energinen esitys Suhoselta ja plussaa nimen perään.

Nostaisin esille myös kaksi topparia. Robert Ivanovia olen kehunut jo tähänkin asti, mutta pakko hänen aktiivista pallollista pelaamista ja puolustusvelvollisuuksien hoitamista on kehua edelleenkin. Viaplayn selostaja Ville Kuusinen sanoi, että Ivanov on ottamassa Paulus Arajuuren paikan puolustuksen liiderinä. Minä sanoisin, että Ivanovista on  kolminkertainen lisäarvo Arajuureen verrattuna. Arajuuren saappaita ei olla ottamassa. vaan Ivanov on tuonut omat ja isommat saappaat Huuhkajien alakertaan.

Ivanov lukee myös hyvin peliä. Hän osaa ja uskaltaa liikkua tilanteen mukaan eikä vain makaa passiivisesti alhaalla. Nytkin hän jahtasi yhdessä tilanteessa Makedonian hyökkääjää 25 metrin päähän Makedonian maalista. Joku voi ajatella, että se oli riskialtis nousu, mutta ei sieltä asti palloja lauota Suomen linjan taakse.

Tässä mielessä myös ottelun lopussa kentälle tulleen Diogo Tomasin esitys oli lupauksia antava. Myös hän osasi pitää Ivanovin tavoin muodon tiiviinä ja nousta aktiivisemmin ylöspäin. Tomasin pelaamisessa näkyi se, että häntä on KuPSissa valmennettu pelaamaan juuri näin. Muutenkin hänellä oli upinissismäinen debyytti. Tomas tiesi, mitä hän osaa ja pelasi vahvuuksillaan hyvällä itseluottamuksella. Kaiken lisäksi hän osoitti lyhyessä ajassa olevansa vahva alaspäin pelatessa ja käyttökelpoinen ase erikoistilanteissa.

Hyvä vertailukohta toppareiden aktiivisuudesta oli ottelun toisena topparina aloittanut Arttu Hoskonen. Hän pelasi juuri siten, miten HJK pelasi päättyneellä kaudella. Hoskonen makasi alhaalla liian passiivisena eikä osallistunut peliin samalla tavalla aktiivisesti kuin Ivanov ja Tomas.

Tuomas Ollilan debyytti vasempana pakkina oli myös lupaava. Toki hänelle tuli lunta myös tupaa, mutta ylöspäin pelatessa Ollila pelasi pääosin hyvin ja boksin sisällähän hän selvitti muutaman todella vaikean tilanteen omalla pelaamisellaan.

Jesse Joronen on toki pelannut pitkään Huuhkajissa, mutta hän kuului myös ottelun onnistujiin Huuhkajissa.