Nuorten Leijonien turnaus on päättynyt. Ruotsi tuli puolivälierissä ja nousi kylmäävällä tavalla voittoon viimeistelemällä alivoimalla aivan kolmannen erän lopussa 3-2-voittomaalin. Samuel, mitä sanot tuosta tilanteesta, joka johti lopulta Suomen tappioon?

Suomelle pedattiin paikkaa välieriin, kun se sai johto-osuman kolmannessa erässä ja vielä mahdollisuuden aivan lopussa ylivoimalla pistää peli pakettiin. Siitä kuitenkin sitten saatiin tunaroitua ottelu ruotsalainen läpiajoon ratkaisemaan peli. Jo ennen sitä Ruotsi pyöritti Suomen päässä ja tasoitti ottelun. Suomalaisessa jääkiekossa on jo päästy kaikenlaisten Ruotsi-peikkojen ohi ja yli, ne olivat jo eilistä päivää, mutta eivät tänään.

Voidaan spekuloida toki, että pomppu sinne tai pomppu tänne, mutta kuten Lennart Petrell nosti hyvin studiosta, niin Aleksi Heimosalmi oli tuoreeltaan pelannut jo pitkän vaihdon omissa pyörien, eikä hänellä ollut ilmeisesti riittävästi energiaa luistella karannutta Victor Stjernborgia kiinni vaan jäi täysin telineisiin. Ehkä tuossa tilanteessa näkyi myös ykköspakkiparin erityisen kova kuormitus turnauksessa.

Pienet yksityiskohdat hoidettiin ylipäätään turnauksessa heikosti. Ja jos katsotaan kaiken kaikkiaan tätä turnausta läpi, ja sanon tämä nyt erityisellä painokkuudella, ei tämä turnaus ollut missään vaiheessa sitä, mihin Suomi-kiekon rima on viime vuosina nostettu myös Nuorten Leijonien osalta vaikkapa Jukka Jalosen ja Antti Pennasen johdolla.

Suomi pelasi kuitenkin aika mukiinmenevän ottelun?

Kyllä ja ei. Suomi prässäsi ensimmäisessä erässä pidäkkeettä päälle ja hallitsi ottelun tapahtumia. Mutta oliko se, että lopulta Suomi valui ottelun ratkaisuhetkillä Ruotsin – jolla ei ollut mitään tunnistettavaa pelitapaa – kaaoslätkän tasolle sitä Suomi-kiekon vaivoin rakennettua identiteettiä, siitä olisi mielenkiintoista kuulla vaikkapa Jääkiekkoliiton toiselta huippu-urheilujohtajalta Jukka Jaloselta.

Suomi sai ottelun ensimmäisellä puoliskolla prässillään paikkoja hyökkäysalueen riistoista, mutta jos ollaan rehellisiä, Nuorten Leijonien avauspelaaminen oli halki turnauksen todella puutteellista. Sitä ei saatu missään vaiheessa kisoja kuntoon, vaan pakit olivat alituisesti liisterissä omalla alueella. Siitä yhtenä esimerkkinä esimerkiksi Ruotsin ensimmäinen maali.

Suoraan sanottuna täysin vailla pelikirjaa pelannutta Ruotsia vastaan olisi ehdottomasti pitänyt marssia jatkoon, mutta mitä pidemmälle ottelu jatkui, sitä enemmän Suomen peli levisi. Siksi en nyt jaksa ilakoida siitä että ensimmäisen ja toisen erän alut olivat Suomelta ottelutapahtumilla mitattuna paljon parempaa kuin tällä Ruotsilla.

Päävalmentaja Tomi Lämsäkin puhui paljon ennen turnausta kaikenlaista pelitavallisista asioista ja eduista ja muista, mutta kun koko turnausta katsottiin, niin ei sellaista pelitavallista etua ollut toisteisesti missään vaiheessa. Peli lipsahti kahdessa viimeisessä ottelussa pystysuunnan jääkiekoksi, ja sitä on vaikeaa ymmärtää.

Miten sanot päävalmentaja Tomi Lämsän ja hänen valmennustiiminsä onnistuneen tässä turnauksessa? Mietiskelit Lämsän tullessa valituksi, että saiko Suomi kuvainnollisesti 80 vai 90 metrin keihäsmiehen?

Taisin olla liian armelias. Kyllä tämä keihäskaari nyt lässähti vain 75 metriin. Tässä turnauksessa voitot tulivat vain Slovakiasta ja Latviasta ja turpaan tuli Sveitsiltä, USA:lta ja Ruotsilta. Kun lopputuloksista pelataan ja puolivälierissä lähdetään tällä tavalla laulukuoroon, niin ei tässä voi antaa kuin heikon arvosanan.

Turnaus alkoi ihmeellisellä sekoilulla, jossa Joakim Kemell löysi itsensä 13. hyökkääjänä ja sitä hyviteltiin vielä saman ottelun aikana. Jo siinä tilattiin itselleen kaaosta paikalle. Kun katsoi muutamien Suomen pakkien operointia, olisi voinut pohtia, olisiko Aron Kiviharjunkin kisapassi pitänyt leimata, vaikka 16-vuotias Kiviharju ei tässä iässä vielä olisi varmastikaan ollut mikään pelastaja. Lisäksi maalivahtipelin kanssa Jani Lampisen olisi suoraan sanottuna pitänyt pelata jo USA-ottelussa, joten maalivahtienkaan peluutus ei lopulta onnistunut.

Ja sitten Lämsästä täytyy muistaa, että vaikka KHL-vuosia on mahtunut tähän väliin, ei hän lopulta ole valmentajana oikeastaan voittanut mitään. Mahdollisuuksia on kyllä tarjottu kaikenlaisten kummisetien avulla, mutta ei sitä voittoa tullut vieläkään. Ja kun miettii, miten tämä näpeissä ollut peli lopulta karkasi sormenpäiden ulottuvilta, niin kisat päättyivät samalla tavalla kuin se alkoi: Sähläten.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Tomi Lämsän jatkoa Nuorten Leijonien peräsimessä pitäisi ainakin harkita vakavasti. Suomi-kiekon rima on ansaitusti noussut sellaiseen korkeuteen, että ei tällaisen esityksen pitäisi riittää kenellekään. Asetettu rima putosi pahemman kerran, eikä päästy edes totutuista korkeuksista hyppäämään.

Mitä sanot Discoveryn studiosta?

Pehmeäksi meni analyysi sillä hetkellä, kun piti lopulta kertoa, miksi näin kävi. Mutta ei siinä, vielä enemmän ihmettelin sitä, miten studiossa peli paketoitiin nopeasti ja sitten siirryttiin johonkin ihmeellisiin aiemmin kuvattuihin katsojakysymyksiin ja viime kevään olympiaturnauksen parhaisiin paloihin.

Eikö todella peli antanut enempää puhuttavaa? Olisi antanut, jos olisi edes yritetty! Olen menettänyt toivoni, että näillä tuottajilla Discovery koskaan yltää pelien vaatimalle tasolle studio- ja lähetystoiminnaltaan. Tämä oli todella heikko esitys, sillä kansa jäi janoamaan nyt lisää vastauksia ja uskon, että näillä asiantuntijoilla olisi enemmän annettavaa. Miksi asiantuntijoita pitää edes olla näin paljon, jos heitä ei päästetä h-hetkellä kunnolla ääneen?

Valitettavasti on vain sanottava, että Discoverylta tämä meni näin jälleen kerran.