Arsenalin tämän kauden hurjalle lennolle Valioliigassa on etsitty kuumeisesti syitä ja selityksiä. Mikel Artetan suojatit ovat ottaneet 19 ensimmäistä liigaottelustaan 50 pistettä eli tasaisen vauhdin taulukolla Arsenal päätyisi kauden päätteeksi 100 pisteeseen.

Viime kaudella Arsenal sijoittui Valioliigassa viidenneksi ja keräsi 38 ottelussa 69 pistettä. Pistekeskiarvo on siis noussut 1,8 pisteestä 2,6 pisteeseen.

Mikä sen selittää?

Arsenalin japanilaispuolustaja Takehiro Tomiyasu antaa Goalin haastattelussa kysymykseen mielenkiintoisen vastauksen:

”Meillä on enemmän syvyyttä ja uusia pelaajia, mutta tärkein tekijä on, että ymmärrämme Mikelin jalkapalloa paremmin kuin viime kaudella. Ymmärsimme viime toki kaudellakin, mutta emme pystyneet toteuttamaan sitä. Tällä kaudella me ymmärrämme ja pystymme pelaamaan siten kuin hän haluaa meidän pelaavan. Se on se iso ero”, Tomiyasu sanoo.

***

Tomiyasun näkemyksen ydin konkretisoi yhden kriittisen asian merkityksen – prosessin.

Kun Arsenal aloitti viime kauden kolmella peräkkäisellä tappiolla, Artetan päätä vaadittiin vadille. Artetan puolustajat hokivat kuitenkin hokemasta päästyään yhtä lausetta:

Trust the process, luottakaa prosessiin!

Arsenalin tämän kauden menestyksen takana on monta muutakin muuttujaan, mutta tärkein niistä on juuri prosessi.

Prosessi ei tarkoita tässä kohtaa vain yhtä tai kahta osa-aluetta, vaan kokonaisvaltaista prosessia.

Kun Arteta nimitettiin Arsenalin manageriksi joulukuussa 2019, se oli hänen ensimmäinen pestinsä managerina. Siksi myös Arteta kompuroi ratkaisuissaan ja joukkueensa pelaamisen organisoimisessa.

Hänen harjoituspankkinsa oli edistyksellinen, mutta Artetalla oli – kuten Tomiyasunkin lausunto paljastaa – vaikeuksia siirtää ajatuksiaan kentälle. Tomiyasu puhuu siitä, etteivät pelaajat ymmärtäneet Artetan ajatuksia, mutta kysymys on ollut yhtä lailla siitä, että Artetalla itsellään oli pelin opettamisessa vielä opeteltavaa.

Artetan silmä ei osannut aluksi synkronisoida myöskään pelaajia ja hänen omaa jalkapalloaan toisiinsa.

Vaikka siirroista vastaakin virallisesti urheilujohtaja Edu, Artetalla on sanavalta jokaiseen siirtoon. Kesällä 2020 hankittu Willian osoittautui täydeksi susihankinnaksi eivätkä Artetan aikana hankitut Pablo Mari, Cedric Soares, Nuno Tavares ja Albert Sambi Lokonga ole olleet sen ihmeellisempiä hankintoja.

On myös hyvä kysymys, miksi kaksikko Bukayo Saka ja Emile Smith Rowe nousi pysyvästi Arsenalin avaukseen vasta sen jälkeen, kun Arsenal oli marras-joulukuussa 2020 pelannut seitsemän liigaottelua peräkkäin ilman voittoa – tai miksi William Saliba pääsi pelaamaan Arsenalissa vasta tällä kaudella.

***

Artetan vahvuus on ollut siinä, että hän on ymmärtänyt, mitä hän on tehnyt väärin ja hän on osannut korjata tekemiänsä virheitä. Sitä voisi kutsua Artetan omaksi prosessiksi.

Artetan oma kehittyminen on heijastunut myös koko Arsenalin tekemiseen.

Kaikki ylistävät esimerkiksi Arsenalin hankintoja viimeisten puolentoista vuoden aikana. On totta, että useat hankinnat ovat olleet loistavia, mutta kysymys ei ole ollut vain lahjakkuuden tunnistamisesta. Vieläkin tärkeämpää on ollut se, että Arteta ja hänen esikuntansa ovat osanneet istuttaa pelaajat Arsenalin pelitapaan siten, että se on ulosmitannut heidän potentiaalinsa maksimaalisesti.

Roolituksen – ja samalla pelaajan henkilöjohtamisen – tärkeydestä paras esimerkki on ollut Granit Xhaka.

Xhaka oli jo pakannut matkalaukkunsa ja sopinut perheensä kanssa muuttavan muualle. Hän oli joutunut surkeiden peliesitystensä ja oman käytöksensä vuoksi Arsenalin kannattajien hampaisiin, eikä kukaan nähnyt hänellä tulevaisuutta Pohjois-Lontoossa – paitsi Arteta.

Hän puhui Xhakan ympäri ja sveitsiläinen on ollut tällä kaudella yksi Arsenalin suurimmista onnistujista.

***

Englantilaisessa jalkapallossa oli ennen vallalla oppi, jonka mukaan voittavan joukkueen rakentaminen vie uudelta managerilta vähintään kolme vuotta. Esimerkiksi Alex Ferguson voitti ensimmäisen 13:sta liigamestaruudestaan Manchester Unitedissa luotsattuaan joukkuetta viisi ja puoli vuotta.

Tasoerojen kasvettua ja jalkapallovallan keskittyminen harvojen seurojen käsiin muutti logiikkaa siten, että menestyminen saattoi seurata manageria jopa saman tien – varsinkin, jos manageri oli José Mourinhon tai Antonio Conten kaltainen muutosvalmentaja.

Nopeiden tulosten lisäksi muutosvalmentajille on ominaista hurman lyhyt kesto. Jos he itse eivät ole lähteneet, heidät on potkaistu lähtemään. Esimerkiksi Mourinho sai ensimmäisen kerran potkut reilu vuosi kahden voitetun liigamestaruuden jälkeen ja toisella kerralla puoli vuotta voitetun liigamestaruuden jälkeen.

Sitten on olemassa toinen koulukunta – prosessivalmentajat.

Seurat ja niissä vallinneet tilanteet eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa, mutta esimerkiksi Jürgen Kloppilta meni neljä ja puoli kautta Liverpoolin nostamiseksi liigamestariksi – ja Pep Guardiola luotsasi Manchester Cityn juuri ja juuri Mestarien liigaan avauskaudellaan Etihadilla.

Klopp ja Guardiola olivat molemmat kokeneita ja jo menestyneitä valmentajia, joten siinä mielessä on ymmärrettävää, että myös Artetalla on mennyt oma aikansa saadakseen Arsenalin pelaamisen sille tasolle, että se tuonut oikeasti myös tuloksia.

***

Monet epäilivät vielä syksyllä, että Arsenalin lento tulee jossain vaiheessa kautta hyytymään. Epäilijöiden määrä on harventunut samassa tahdissa kuin kausi on edennyt ja Arsenal on jatkanut samanlaista menoaan.

Toki kaikki on edelleen mahdollista – myös se, että Arsenalin meno hyytyy ja liigamestaruus luiskahtaa sen käsistä tällä kaudella.

Oleellista on kuitenkin katsoa tärkeintä asiaa – sitä, missä Arsenalin prosessi tällä hetkellä menee.

Missä se menee pelillisesti ja missä se menee joukkueen rakentamisen osalta?

Jos muuttujat laskee yhteen, ainakin suunta on oikea.