HPK:n saippuapala ja HIFK:n ihmepoika tähdittävät Liigan korvaamattomimpien pelaajien listaa
Samuel Savolainen listaa pelaajat, jotka ovat hänen papereissaan Liigan korvaamattomimmat omille joukkueilleen.
@SSavolainen1
Lasse Oksanen -palkinto jaetaan vuosittain pelaajalle, joka ”merkittävimmällä tavalla omalla taidollaan ja tahdollaan on vaikuttanut joukkueensa menestykseen SM-liigan runkosarjassa.”
Liiga on täynnä erinomaisia pelaajia. Niitä löytyy esimerkiksi sarjan kärkipaikoilta löytyvistä Tapparasta ja Ilveksestä lukuisia aina Christian Heljangosta ja Marek Langhamerista Jori Lehterään ja Petri Kontiolaan. Näiden pelaajien arvoa ei missään nimessä edes voisi väheksyä, mutta jos puhutaan Tapparasta ja Ilveksestä, nämä joukkueet kestäisivät paremmin yksittäiset merkittävätkin poissaolot.
On monta tapaa pohtia ja arvioida ”merkittävintä tapaa” vaikuttaa joukkueensa menestykseen, mutta yksi tapa olisi ajatella sitä kautta, että miltä joukkue näyttäisi jos yksi pelaaja sattuisi vaikkapa loukkaantumaan.
Ja jos puhutaan korvaamattomimmista pelaajista, sille listalle kuuluu näkemykseni mukaan viisi pelaajaa ylitse muiden.
1. Michael Joly, HPK
Yhdeltä pelaajalta olisi vaikeaa pyytää yhtään enempää kuin mitä HPK on Michael Jolylta saanut. Paitsi, että Joly on viimeistellyt huimat 62 tehopistettä ja johtaa ylivoimaisesti Liigan pistepörssiä, hän on ollut joko viimeistelemässä tai tarjoilemassa yli 42 prosenttia Kerhon kaikista tehdyistä maaleista. Lukema on posketon.
HPK on kärsinyt kauden aikana massiivisesta määrästä loukkaantumisia, mutta Joly on niiltä pääosin välttynyt. Kanadalainen saippuapala on suurin syy sille, että HPK on edes mukana taistelussa pudotuspelipaikoista.
Vaikka Joly on selvästi jo otettu vastustajien erityishuomioon, hän ei ole hätkähtänyt saamastaan kohtelusta vaan löytää keinoja mitä hämmästyttävimmällä keinovalikomalla. Virtuoosimaisen Jolyn kyky tehdä maalipaikkoihin johtavia oivalluksia on maagista luokkaa. Vaikka HPK:ssa on sen historian aikana nähty lukuisia huikeita ulkomaalaisvahvistuksia, Joly on noussut ansaitusti keskusteluun siitä, onko hän jopa heistä kaikista kaikkien aikojen paras.
Jolya on oltu tarkkailemassa Hämeenlinnassa Pohjois-Amerikasta saakka, joten oletettavaa on että hän jatkaa matkaansa joko rahakkaammille Euroopan kentille tai NHL:ään. HPK:n puheenjohtaja Jouni Monto myönsi tosin jo julkisesti, ettei HPK:n nappuloilla ole käytännössä mahdollista edes olla keskusteluissa mukana.
Jolyn arvosta puhuttaessa vaikkapa Lasse Oksanen -palkinnon kannalta on kuitenkin yksi ristiriita. Palkinnon saamisessa on kyse myös vaikuttamisesta ”joukkueen menestykseen”. Jolyn kannalta HPK:n menestykseksi voisi laskea pääsyn pudotuspeleihin. Kauden päättyminen runkosarjaan kun ei menestystä edustaisi.
Yksi asia on kuitenkin varmaa: Ilman Jolya kausi olisi kuitenkin lipsahtanut jo aikoja sitten katastrofin puolelle.
2. Roope Taponen, HIFK
HIFK:n alkukauden räpellys oli rumaa katsottavaa. Joukkue on kuitenkin hiljalleen nostanut osakkeitaan sille tasolle, että se voi yltää kuuden parhaan joukkoon ja taistella jopa mitalipeleistä. Puolivälierissä sen täytyisi kuitenkin välttää tamperelaisseurat ja siksi selviytyminen esimerkiksi viiden joukkoon olisi näkymien kannalta tärkeää.
Olin itsekin äänekkäissä joukoissa ihmettelemässä, että eikö HIFK:ssa tule mitään seurauksia päävalmentaja Ville Peltoselle tai urheilujohtaja Tobias Salmelaiselle varsinkin kun alla oli heikko viime kausi. On kuitenkin myönnettävä – vaikka IFK:n keihäs myöhemmin keväällä vasta mitataan – että oli viisasta olla antamatta Peltoselle potkuja kesken kauden. Urheilujohdon näytöt sen sijaan eivät viime vuosien kokonaisuutta katsottuna Salmelaisen osalta vieläkään kauniilta näytä.
Katastrofin välttymisestä ja kurssin muutoksesta suurimmat kiitokset kuuluu kuitenkin maalin suulle. Kun HIFK käsittämättömällä tavalla lähti Niilo Halonen ykkösmaalivahtina kauteen, pelastajaksi löytyi tuntematon nuori mies nimeltään Roope Taponen.
Vaikka IFK:lle voi antaa kiitoksen siitä, että se on uskaltanut luottaa nuoriin kotimaisiin maalivahteihinsa, kyse on myös ammattilaisurheilusta. Taponen on kuitenkin hädän hetkellä ollut kaiken saamansa luottamuksen arvoinen ja ollut nostamassa IFK:ta pohjamudista jo kasvojen pelastamiseen. Se on jo itsessään melkoinen tarina, että isolla rahalla koottu ja kesken kaudenkin vahvistettu joukkue on noussut uskottavasti kevättä kohti ja että sen takaa löytyy 21-vuotias maalivahti, josta harva oli ennen kautta kuullut hölkäsen pöläystä.
Parhaiten Taposen arvo on nähty silloin, kun hän ei ole pelannut IFK:n maalissa. Silloin joukkueen verkko on vuotanut pahemman kerran. On stadilaisten onni, että Taposen tuore loukkaantuminen ei osoittautunut pahemmaksi, sillä kun Taponen oli sivussa HIFK:n maalimäärät omiin levisivät rumasti.
Vaikka IFK ei ole Tapparan veroinen mestarisuosikki, Taposen kanssa joukkue voi vielä yltää katastrofista viime kautta parempaan suoritukseen. Se olisikin suotavaa, sillä jääminen puolivälieriin kaksi kautta putkeen olisi fiasko seuralle, jonka pitäisi tavoitella joka vuosi mestaruutta.
3. Artem Zagidulin, Lukko
Rauman Lukkoa vastaan on tehty ainakin tässä vaiheessa keskiarvoltaan vähiten maaleja tämän kauden Liigassa.
Suurin yksittäinen syy siihen on Artem Zagidulin. Yksikään maalivahti ei myöskään ole torjunut yhtä paljon kiekkoja tai pelannut yhtä paljon minuutteja tämän kauden Liigassa kuin Zagidulin.
Vaikka Zagidulinin paras mahtivire on aavistuksen verran haihtunut häikäisevästä syyskaudesta, Lukolla ei ole maalivahtiongelmaa niin kauan kun Zagidulin säilyy terveenä.
Sen vuoksi Lukko-fanit joutuvatkin ristimään kätensä, että hän säilyy terveenä. On nimittäin selvää, että hänen veroistaan varamiestä Lukolla ei ole heittää, mikäli Zagidulin sattuisi loukkaantumaan.
Zagidulinin varassa on Raumalla kevättä ajatellen paljon – ehkä jopa kaikki.
4. Niklas Rubin, Ässät
Ässät on joukkue, joka on noussut pahimmista kadotuksen vuosista takaisin uskottavaksi liigajoukkueeksi. Paljosta voidaan kiittää myös onnistunutta maalivahtirekrytointia – Niklas Rubinia.
Ässien joukkueen tehot jakautuvat jopa hämmentävän tasapaksusti. Omaa kieltään siitä kertoo se tosiasia, että joukkueen korkeimmasta yhden kenttäpelaajan tehopistemäärästä vastaa Roope Talaja 29 tehopisteellään, millä sijoitutaan Liigan pistepörssissä jaetulle sijalle 52. Ässät ei ole tähtien joukkue, mutta suurin niistä tuikkii tolppien välissä.
Ässät on tehnyt tällä kaudella 123 maalia. Sen takana KooKoo on tehnyt 20 maalia enemmän (143) ja HPK sekä Jukurit 147 maalia. Omaa kieltään Rubinin arvosta kertoo myös se, että Ässiä vähemmän maaleja tämän kauden Liigassa ovat tehneet vain joukkueensa tyhjentäneet Sport ja SaiPa.
Tällaisella määrällä tehtyjä maaleja (noin 2,16 ottelua kohden) ei yleensä mentäisi pudotuspeleihin, mutta pitkälti myös Rubinin loisto-otteiden vuoksi siitä tuli totta.
5. Jaakko Rissanen, KalPa
Olin viime kauden KalPa-katastrofin jälkeen jo menettänyt uskoni KalPaan ja päävalmentaja Tommi Miettiseen. Kun ennen kautta piti veikata kuka päävalmentaja saisi ensimmäisenä potkut, valintani kohdistui Miettiseen. Niin ruma sulaminen viime loppukaudella nähtiin kaudella, jolloin KalPan olisi pitänyt saada sarjassa enemmän etua pidemmästä prosessistaan uuden päävalmentajan kanssa kun Liigassa nähtiin valtava määrä uusia päävalmentajia.
Nyt prosessi on alkanut vihdoin kantaa toivottua hedelmää ja on myönnettävä, että KalPa on ollut Pelicansin ohella yksi kauden suurimpia positiivisia yllättäjiä ja ylisuorittajia. Se on hatun noston arvoinen suoritus.
Paljosta on kiittäminen myös Jaakko Rissasta, joka on latonut joukkueelleen jo 49 tehopistettä. Rissanen on myös ollut joukkueensa kokonaisvaltaisin hyökkääjä ja hänellä on joukkueensa selvästi paras plusmiinus-tilasto (+17). Hän on myös yksi sarjan paremmista aloittajista, joten heikkoa lenkkiä Rissasen pelistä ei tällä hetkellä löydä.