Kärpät ovat kauden tärkeimmillä hetkillä kuohuntaotsikoiden kohteena. Ne otsikot ovat itseaiheutettuja.

Tuoreeltaan Petopodin juontaja kysyi Lauri Marjamäeltä Ville Leskisen kommenteista mainitsematta pelaajaa kuitenkaan nimeltä.

Jos peruutetaan vielä vähän, Leskinen oli sanonut Kalevalle, että ”kun vastustaja johtaa 2–3 maalilla, unohdetaan vähän juttuja ja annetaan mennä vaan. Meillä pitäisi olla enemmän tuota” ja ”kaikki alkaa näyttämään hitaalta, jos tuolla kentällä joutuu miettimään liikaa asioita”.

Marjamäki vastasi asiaan tiukkaan, jopa yllättävän tiukkaan, sävyyn.

Marjamäki totesi, että ”no en ole tuollaisesta kuullut. Tuo nyt on täyttä paskapuhetta” ja että ”aika ohut on kommentti, jos joku on noin sanonut. Joukkueen kanssa on juteltu ja töitä on tehty pienryhmissä. Kaikki sanovat, että nyt meininki on enemmän kuin hyvä.”

Lisäksi Marjamäki sanoi, että ”jos joku tuntee vielä sillä tavalla, niin on kyllä pihalla kuin lintulauta.”

Sillä tavalla.

Kohu oli viimeistään valmis, kun Leskinen siirrettiin kokoonpanosta sivuun Ilvestä vastaan pelattavassa tärkeässä ottelussa, jossa Kärpät taistelee tärkeistä sijoituksista runkosarjan kannalta. Esimerkiksi siitä, että alkaako sen pudotuspelit puolivälieristä vai ”säälipleijareista”.

Penkitys tuskin on sattumaa. Leskinen vahvistikin Iltalehdelle, että hän ei ole loukkaantunut. Kyse on siis jostain muusta eikä tarvita salapoliisia paikantaakseen todennäköisimmän syyn.

Marjamäki esitti Ylelle oman arvionsa, mutta niissä sanoissa lemahti voimakas meriselityksen haju.

Kiekkoväen keskuudessa pohditaankin nyt: Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella?

***

Missään joukkueessa – voittavissakaan – on absurdia olettaa, että jokainen pelaaja olisi onnellinen.

Näin ei ole edes mestaruuksia voittaneissa joukkueissa, vaikka julkisesti mitä maalailtaisiin.

Aina on joku tai joitain, joka ei koe saavansa tarpeeksi jääaikaa tai tule huomioiduksi oikealla tavalla. Villeleskisiä löytyy jokaisesta joukkueesta.

Kun joukkueessa on kymmeniä ihmisiä pelaajat ja taustahenkilöt mukaan lukien, yksilöiden itsekriittisyys ei keskimäärin vain riitä siihen, että mietitään ainoastaan joukkueen etua ohi oman edun.

Maailmalla joukkuehuippu-urheilussa tästä on nähty lukuisia esimerkkejä. Maailman huippuvalmentajat Bill Belichickiä, Pep Guardiolaa ja Phil Jacksonia myöten ovat saaneet julkistakin kritiikkiä pelaajilta.

Poikkeuksellista kuitenkin on aina se, kun tällaisia kommentteja joukkueen sisäisesti esitetään puolin ja toisin esitetään julkisuuteen kesken tärkeiden pelien. Poikkeuksellista se on siis myös nyt.

Leskinen ei myöskään ole kuka tahansa pelaaja, vaan joukkueen toiseksi paras pistemies.

Myös hänen esityksissään on silti ollut paljon toivomisen varaa, eikä vähiten puolustamisen suhteen.

Mutta Marjamäkikään ei puhtaita papereita saa.

Kärppien joukkueeseen on satsattu huomattavasti, mutta joukkue ei ole missään vaiheessa kautta noussut sellaiselle tasolle kun siltä odotettiin. Marjamäki saapui Ouluun pelastajan viitta harteillaan, mutta puheet eivät ole ainakaan vielä vastanneet tekoja.

Kärppien pistekeskiarvo tai sijoitus runkosarjassa ei ole oleellisesti muuttunut paremmaksi kuin heikommalla materiaalilla valmentanut edeltäjä Lauri Mikkola, joka sai potkut.

Tällä joukkueella pitäisi taistella kärkipaikoista, ei keskinkertaisuudesta.

***

Jos puhutaan liiasta ajattelemisesta pelaamisessa ja miten se vaikuttaa, se keskustelu on ymmärrettävää.

Jääkiekko on nopea millimetrien peli. Jos ajattelee kentällä liikaa, toiminta hidastuu. Mutta se kertoo myös siitä, että valmennustiimi ei ole saanut harjoituskentällä tiettyjä malleja automatisoitua. Peli menee tuskaiseksi, se hidastuu. Kun vielä tulosta ei ole tullut, se närästää.

Kun kentällä ajatellaan liikaa, silloin saatetaan pelata enemmän taktiikkaa kuin peliä. Ei tehdä sitä, mitä peli pyytää tekemään.

Se ei missään määrin ole hyökkäys pelitapa-ajattelua vastaan, päinvastoin.

On myös otettava huomioon se tosiasia, että vielä enemmän pelaaja joutuisi kentällä jos mitään malleja ei olisi.

Ilman rakennetta peli olisi vain pihapeliä. Ja silloin pelaaja vasta joutuisikin miettimään kentällä liikaa, kun ei olisi hajuaakaan mitä muut pelaajat ympärillä tekevät.

***

Kärpillä on myös ollut vaikea kausi. Ulkopuolisiin odotuksiin nähden Kärpät on suorittanut alle kaikkien odotusten.

Sellaista se huippu-urheilussa voi olla. Ja kun näin käy, on ulkopuolisten silmin lapsellista, mutta sittenkin inhimillistä, että syitä aletaan etsiä kaikkialta muualta kuin peilistä.

Tuore EM-kultamitalistiaituri Reetta Hurske kiteytti kuitenkin huippu-urheilun tuoreeltaan upeasti.

Hurske sanoi, että urheilu on pääsääntöisesti pettymysten hallintaa. Hurske jatkoi siitä, että onnistumisia tulee loppujen lopuksi aika vähän siihen työhön nähden, jota joka päivä tehdään.

Pettymykset syövät aina.

Ne pitää kuitenkin kanavoida oikein. Pahinta on, jos käy kuten Kärpissä käy, että joukkueessa alkaa syttyä tämänkaltaista julkista sanasotaa sisäisesti. Energia menee välienselvittelyihin kuin mihin sen pitäisi mennä – kehittymiseen.

Jos ongelmakohdaksi Kärppien kohdalla on nostettu vapauksien puuttuminen, on selvää, että pelaaja käytti niitä liikaakin. Niin toki teki myös Marjamäki.

Se kertoi omaa kieltään joukkueen sisäisestä kurinalaisuudesta ja kulttuurista. Kaikilla on oikeutensa sanoa julkisesti sanottavansa, mutta tällaiset selkkaukset eivät palvele yhteisen päämäärän saavuttamista ja lopputulosta. Kun näin käy, jotain on kokonaisuuden hallinnassa epäonnistunut.

***

Oliko Marjamäki sitten liian ankara Leskisen kommentointia kohtaan?

Asiaa voi katsoa kahdella tapaa, sillä myös tapoja reagoida on oikeastaan kaksi.

Valmentajana hän joko puuttuu asiaan tai on tekemättä mitään.

Molemmissa vaihtoehdoissa on riskinsä.

Menemättä sen enempää kenenkään pään sisään, on mahdollista ainakin teoriassa, että joukkue voi nähdä, että Marjamäki on lapanen, jos hän ei tee mitään. Jos hän tekee kuten hän teki vetämällä tämän nimen yli Ilvestä vastaan kokoonpanosta, hänet voidaan joukkueessa nähdä diktaattorina.

Tämänkaltaisesta toiminnasta on tunnettu esimerkki.

Manchester United hävisi viime ottelunsa Liverpoolia vastaan toki rumasti 7-0, mutta ennen sitä joukkue oli suorittanut paremmin kuin vuosiin.

Ennen sitä Cristiano Ronaldo oli kuuluisasti lyttäsi Piers Morganin haastattelussa käytännössä koko seuran. Erik ten Hag ja seura päätyi laittamaan Ronaldon pihalle. Sen jälkeen joukkueen pelaaminen on isossa kuvassa parantunut.

Leskinen ei ole Ronaldo, eikä Marjamäki ten Hag. Mutta sama lainalaisuus tässä on.

Voittajina tästä farssista voi tulla ulos vain yhdellä tavalla. Voittamalla toivottuun tapaan pelejä.

***

On vielä yksi sivujuonne.

Marjamäki on itse kauden aikana valittanut monesta asiasta.

Hän on valittanut niin monesta asiasta kauden aikana, että kaikkia selityksiä on jo vaikeaa muistaa.

Ainakin Marjamäki on valittanut tappion hetkellä bussimatkasta Mikkeliin vaikka se on arkea liigaseuroille ja myös vastustaja oli saapunut peliin linja-autolla.

Marjamäki on myös marmattanut Liigan pelaamisesta maajoukkuepelien aikana ja myös siitä, että tyhjennysmyyntien jälkeen sarjaohjelma ei ole täysin tasapäinen.

On ollut valitusta tuomareista ja nyt valitusta on sitten jo peräti omista pelaajista.

Marjamäki on ammattivalmentaja, jonka ei tulisi keskittyä mihinkään muuhun kuin oman joukkueen toiminnan kehittämiseen. Samalla hän on kuitenkin esiintynyt kuin mikäkin inisevä ammattiselittelijä.

Siksi herääkin kysymys, että onko Leskisen kommentti osoitus yksittäisestä puheenvuorosta vai oireesta suuremmasta ongelmasta.

Varsinkin jos ajattelee sen lauseen olevan totta, että joukkue on aina johtajansa näköinen.