Jalkapallomaailmassa pamahti todellinen shokkiuutinen, kun suomalainen liikemies Thomas Zilliacus kertoi tehneensä XXI Century Capital -sijoitusyhtiön nimissä ostotarjouksen Manchester Unitedista. Jukka, kuinka kommentoit yllätysuutista?

Ensinnäkin täytyy nostaa Zilliacukselle hattua, sillä onhan näin massiivisen ostotarjouksen tekeminen Manchester Unitedin kokoluokassa olevasta urheiluseurasta täysin ennenkuulumatonta suomalaisen urheilusijoittamisen historiassa.

Zilliacus ilmoittaa tiedotteessaan Manchester Unitedin markkina-arvoksi hieman vajaat 3,9 miljardia dollaria eli vajaat 3,7 miljardia euroa. Vaikka mahdollinen kauppahinta tuosta todennäköisesti tulee nousemaan, niin kysymys on joka tapauksessa megaluokan tarjouksessa.

Miten vakavasti tämä tarjous pitää ottaa?

Zilliacus ja XXI Century Capital ovat varmasti täysin vakavissaan, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, etten näe tällä tarjouksella juurikaan menestymisen mahdollisuuksia.

Zilliacuksen tarjouksessa on paljon jalolta kuulostavia ulottavuuksia, mutta ne tuskin lämmittävät suuresti myyjäpuolta eli Glazereita. Jos he todellakin myyvät Manchester Unitedin – mikä ei vielä ole satavarmaa – he tulevat todennäköisesti katsomaan ensisijaisesti rahaa ja 3,9 miljardia dollaria on tässä katsonnassa ja tällä rahoitusmallilla liian vähän.

Jos Glazerit myyvät United, todennäköisimmät ostajat ovat edelleen Sheikki Jassim tai Sir Jim Ratcliffe. Peli menisi uusiksi vasta sitten, jos nämä johtavat tahot jostain syystä vetäytyisivät kisasta tai deadlineen mennessä tarjouksen jättäneiden joukosta paljastuisi joku todellinen yllätyskortti.

Zilliacus puhuu fanien ottamisesta mukaan Manchester Unitedin omistajaksi. Miten suurena valttina pidät tätä näissä neuvotteluissa?

En juuri minkään arvoisena. Kuten sanoin, Glazerit kumartavat rahaa, eivät kannattajia. Kaiken lisäksi Zilliacus ilmoittaa tiedotteessa, että hänen yhtiönsä rahoittaisi 3,9 miljardin kauppahinnasta vain puolet eli 1,95 miljardia dollaria ja toinen puoli rahoista kerättäisiin kannattajilta. Tällaisen rahoituskuvion tuominen pöytään ei todennäköisesti menisi Glazereiden mankelista läpi. Koko kauppasumma pitäisi iskeä tiskiin heti ja Zilliacuksen yhtiön vastuulla olisi sitten siitä osakekuormasta osakkeiden myyminen kannattajille.

En usko myöskään kannattajien syttyvän Zilliacuksen mallille, vaikka se kuulostaakin kauniilta. Kannattajia kiinnostaa paljon enemmän se, miten paljon rahaa uudet omistajat olisivat valmiit laittamaan joukkueen vahvistamiseen ja millaisia tähtipelaajia Old Traffordille alkaisi virrata.

Vaikka kulutusjuhlia hillitseekin nyt taloudellisen reilun pelin säännöstöt, Unitedin kannattajat ovat joutuneet katsomaan vierestä, miten naapuriseura Manchester City on voinut ostaa Erling Braut Hålandista alkaen maailman halutuimpia tähtipelaajia Etihadille ja kuinka City on voittanut liigamestaruuksia liigamestaruuksien perään.

Se, että ostaa itse kolmella tai kuudella dollarilla yhden osakkeen, kuulostaa hienolta, mutta kysymys on pelkästä tikkukaramellista.

En myöskään hirveästi innostu ajatuksesta, että kannattajat pääsisivät jonkun apin kautta vaikuttamaan myös jalkapalloilullisiin päätöksiin, kuten Zilliacus maalailee. Jalkapalloseuran hoitaminen ja jalkapalloilullisten päätösten tekeminen vaatii tänä päivänä rankkaa ammattitaitoa eivätkä kannattajien huutoäänestykset edusta tätä ammattitaitoa pienimmässäkään määrin.

En epäile, etteikö Zilliacus ja hänen taustayhtiönsä olisi jättänyt tarjousta tosimielellä, mutta pidän tätä tarjousta kuitenkin enemmän puheenvuorona jalkapallon nykykehitystä ja etenkin sheikki- ja oligarkkiomistusta vastaan. Tässä asiassa Zilliacus on täysin oikeassa, mutta tästä on vielä utopistisen pitkän matka siihen, että hän olisi Manchester Unitedin seuraava puheenjohtaja ja pääomistaja. Tämä tarjous on enemmänkin käärepaperiin kääritty kaunis ajatus ja puheenvuoro paremman jalkapallohuomisen puolesta.