Tappara otti kotiareenallaan komennon välieräsarjassa HIFK:ta vastaan ja voitti 5-2. Otteluvoitot ovat nyt Tapparalle 2-1. Samuel, nyt taisi Tappara löytää uuden vaihteen pelaamiseensa?

Nyt ei tarvita kummoista analyytikkoa kertomaan mitä tässä pelissä tapahtui. Tappara pyyhki kaksi erää IFK:lla jäätä siihen malliin, ettei hetkeen muistu Liigassa välierätasolla tällaista kylvetystä mieleen. IFK oli niin mankelissa kuin mankelissa voi olla.

Voi vielä sanoa, että numerot imartelivat IFK:ta. Vierailijoiden 2-1-kavennuskin tuli Casimir Jürgensin hieman kömpelöstä hahmottamisesta Aleksanteri Kaskimäen saadessa kiekon tarjottimella viimeisteltäväksi.

Oikeastaan jo heti porteista lähtiessä Tappara alkoi näyttää siltä Tapparalta kuin se parhaimmillaan on. Se vyörytti pitkiä hyökkäyksiä solkenaan ja teki maaleja. Pelihuumorikin alkoi löytyä, kun Tappara välillä suorastaan namutteli parempia ja parempia maalintekopaikkoja. Numerot olisivat voineet olla vielä paljon suolaisemmat.

Kaiken kaikkiaan nyt nähtiin erittäin myrskyisä varoitus siitä, että Tapparan Helsingin pelien epävarmuus ja haparointi on nyt nähty. Se oli jopa pelottavan ylivoimainen HIFK:n vinkkelistä.

Mistä Tapparan huippuvireen löytyminen kertoi?

Tietysti voidaan mennä sen taakse, että IFK:lta putosi pois Eetu Koivistoisen, Sebastian Dykin ja Ilari Melartin kaltaisia tärkeitä pelaajia pois, mutta ei sen pitäisi nyt noin paljoa vaikuttaa. Lisäksi, kun puhutaan nyt kahdesta sarjan suurseurasta, niin onhan se vähän IFK:n urheilujohdon häpeäksi, ettei reservissä ole ihan samanlaista laatua kuin naapurilla on.

Nyt nähtiin sitä Tapparaa, jota on nähty esimerkiksi CHL:n finaalissa. Kuvaavaa oli, että Tapparan maalissa Christian Heljangon piti lähes laittaa työttömyyspäivärahahakemus eteenpäin, kun hän joutui keräsi vain kolme torjuntaa kahden ensimmäisen erän aikana.

Tästä ottelusta voi myös nostaa hattua ilmaan päävalmentaja Jussi Tapolalle. Vaikka välipäiviä on tässä erikoisessa otteluohjelmassa välissä mennytkin, niin oikeita asioita on tehty. Nyt kysymysmerkit olivat muuttuneet huutomerkeiksi ja se on iso osoitus myös valmennuksen laadusta. Välipäivinä oli tehty tasan tarkkaan oikeat liikut. Nyt ei ollut havaittavissa repaleisia viisikoita, eikä pelin virtauksen kontrollointia jätetty piiruakaan sattuman varaan. Sen sijaan nähtiin suoranaista dominointia.

C Moren selostaja Antero Mertaranta kiitteli päätöserässä IFK:ta, että se teki ”ryhtiliikkeen” ja ”yritti” vielä päätöserässä ottelun käytännössä jo ratketessa. Onko se jotain minkä päälle voi vielä rakentaa?

Tuo nyt on ihan nollapuhetta. Pitääkö tässä oikeasti pisteitä alkaa jakelemaan jollekin, että Liigan välierissä joukkue ei vedä ihan läskiksi? Minusta ei.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin hälyttävä signaali IFK:n kannalta. Yksi niistä oli se, että vaikka Roope Taposta ei tästä voi syyttääkään, niin ei tämä silti hänen elämänsä paras ilta ollut. Kaukana siitä.

Toistaiseksi Taponen on pelannut erinomaisesti eikä pahempia notkahduksia ole tullut, nyt tuli. Miten nuori mies kasaa itsensä?

Nyt iso kysymys on, että saako IFK arvokkaita kärkipelaajiaan takaisin vai ei. Jos ei saa, voi tämän ottelun kaltainen ryöpytys vielä jatkua seuraavassakin ottelussa, sillä Tappara suorastaan huilasi kolmannen erän kauttaaltaan.

Nyt pallo on sitten IFK:n valmennuksella. Niin pitkä oli tänään matka Tapparan tasolle. Tällaisella esityksellä ei Helsinkiin palata enää pelaamaan, sillä kaksi seuraavaakin ottelua pelataan Tampereella.