Tappara löi tukevan luun Pelicansin kurkkuun – tuuli kääntyi Tapolan aikalisästä, Blood alkoi pudota kyydistä
Tappara voitti Pelicansin ensimmäisessä finaalissa murskaluvuin 5-1. Samuel Savolainen purkaa ensimmäisen finaalin annin.
Tappara aloitti finaalikevään vahvasti ja niittasi Pelicansin lattiaan 5-1 ja otti samalla avauskiinnityksen Suomen mestaruudesta. Samuel, mitä mietteitä avausottelu herätti?
Ensimmäinen erä oli Tapparan. Toisessa erässä Pelicansin tasoittaessa – suurilta osin siksi, että Iikka Kangasniemi imi taidokkaasti Tapparan pelaajia itseensä – ottelun toisen erän alussa, se eli pelissä pitkään hyvää vaihetta pelissä ja sai Tapparaa jopa hieman köysiin. Siinä oli Pelicansin hetki, mutta se valui lopulta hiekkaan.
Sanoisin, että sille oli myös syy. Toisen erän edetessä Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola näytti mitä penkkikoutsaaminen parhaimmillaan on. Kun Tapparan peli oli hieman sekavaa eikä kotijoukkueen pelin rakentelu palvellut pitkiä hyökkäyksiä, Tapola ei jäänyt ihmettelemään, että mitenkähän tässä käy – vaan otti aikalisän ja tuuli kääntyi Tapparan ilmansuuntaan pelissä hätkähdyttävän selkeästi. Se on valmentamista se.
Tappara otti pelin virtauksen itselleen kontrolloimalla kiekkoa ja pääsi pitkiin hyökkäyksiin – ja samalla alkoi näyttää että välieräsarjassa kehuttu Ben Blood alkoi pudota tämän pelin vaatimustason kyydistä pois ottamalla kaksi jäähyä, joista ensimmäisestä rokotettiin ja myös toisesta siirretyn rangaistuksen aikana. 4-1 -maali aloituksesta oli kyllä sitten vihoviimeinen märkä rätti lahtelaisten kasvoille.
Kolmas erä oli sitten johtoasemapelaamisen loistoa Tapparalta. Tappara hyökkäsi – ja puolusti – kiekolla, eikä antanut Pelicansille mitään yllätyssaumaa nousta peliin edes koputtelemaan ovelle. Ja kun Tappara onnistui Otto Rauhalan maalilla vielä pätkäisemään Pelicansin selkärangan lopullisesti halki, poikki ja pinoon, oli ottelu taputeltu. Jos nyt epäselvyyksiä ylipäätään siinä vaiheessa enää edes oli, sillä Tappara oli jo kolmen maalin johdossa eikä tämän tason joukkue siitä yhdessä erässä ilman ihmettä luovu.
Ottelussa puhutti myös Tapparan avausmaali. Sitä tarkastettiin videolta, sillä Veli-Matti Savinaisen maila näytti osuvan Pelicans-vahti Patrik Bartosakin maskiin. Pelicansin valmentaja Tommi Niemelä ainakin kävi tilanteessa todella hiilenä. Mitä mieltä olit tilanteesta?
En ole tuomari, mutta kysymys kaiketi oli siitä, että vaikuttiko mailan osuminen Bartosakin torjuntaan Tanusta vastaan. Oliko sillä videon perusteella vaikutusta siihen, että Bartosak ei sitä olisi voinut torjua? Jos veto olisi mennyt viivasta sisään suoraan, sitten tilanne olisi käsittääkseni jo hieman eri. Kaiken kaikkiaan tilanne oli haastava ja olisi sen sitten tuominnut suuntaan tai toiseen – olisi parranpärinä ollut taattu.
Ymmärrän, että yleensä hymyilevä Tommi Niemelä kävi tunteella tilanteessa. Mutta myös sen, että maali hyväksyttiin. Mutta kuten sanottua, en ole maalituomari.
Minkälaista osviittaa tämä antaa finaalisarjaan vastedes?
Tappara sai tietysti unelma-alun finaalisarjaan tällaisella voitolla. Nyt Pelicansin on vastattava siihen perjantaina kotikentällään. Nyt Pelicansin täytyy miettiä, miten he palaavat tähän sarjaan mukaan.
Se huomio täytyy nostaa esiin, että kun Pelicans on puhunut esimerkiksi päävalmentaja Niemelän suulla haluavansa olla vahva jatkopainejoukkue, niin ei siitä ole vielä sellaisia havaintoja nähty. Siitäkään huolimatta, että Pelicans ei mitenkään vain selviytynyt kentällä Suomi-kiekon dynastiaa vastaan, vaan oli ajoittain jopa pelin päälle. Tuon pelin päälle sen pitää rakentaa, sillä ajoittain Pelicans pystyi tuhoamaan Tapparan pelaamista. Yhtä lailla on sanottava, että pitkä on edelleen matka pitää paketti voittoon riittävällä tavalla kasassa koko ottelun mitassa.
Selvää on myös se, että Pelicans tarvitsee nyt maalivahdiltaan Bartosakiltakin tason nostoa. Se tarvitsee jumalmoodissa olevaa Bartosakia eikä tätä tavallista kuolevaista, joka tänään maalissa nähtiin.
Vaikeaa voittaminen silti todellakin Pelicansille tulee olemaan pelattiin sitten missä tahansa. Vastassa on jumalattoman kova joukkue – joka on laadukas viisikkopelijoukkue, jolla on hyvä maalivahti Christian Heljanko, jolla erinomainen hermokontrolli ja joka on vielä erityisen tyly erikoistilannejoukkue. Paljon pitää parantaa, että se voi ottaa edes avausvoittonsa saati edes haaveilla neljän voiton saavuttamisesta tässä sarjassa.
C Moren studiossa nähtiin sellainen stiplu, että Janne Pesoselta lurahti lopputekstien aikana lähetykseen sellaiset sanat, että ”en viitsinyt sanoa, että peli lässähti 4-1-maaliin”. Mitä mieltä olet tuosta?
Kiusallinen lurahdus tosiaan. Mutta sellaiset terveiset tässä voisi lähettää, että olisikohan kommentaattorin tehtävä sanoa lähetyksessä se, mitä mieltä hän oikeasti on? Minusta olisi.