Manchester City varmisti kolmannen peräkkäisen Valioliigan mestaruuden, kun Arsenal hävisi lauantaina Nottinghamille vieraskentällä 0-1. Jukka, voittiko City vai hävisikö Arsenal liigamestaruuden?

Liigamestaruus voitetaan aina, niin nytkin. Siitä ei ole kahta sanaa.

City oli toki kauden aikana parhaimmillaan kahdeksan pisteen päässä Arsenalista, mutta se tuli kevään lentämällä. Hävittyään Tottenhamille helmikuun alussa, City on voittanut 14 liigaottelustaan 13 ja pelannut kerran tasan. Ja jos City voittaa viimeiset kolme liigaotteluaan, se voittaa mestaruuden silloin 94 pisteellä. Cityn historiasta löytyy kovempiakin pistemääriä, mutta 94 pistettä on silti jäätävä pistemäärä.

Arsenalin leirissä mestaruuden menettäminen maistuu varmasti katkeralta, mutta sarjataulukko ei valehtele. Arsenal pelasi loistokauden, mutta se ei ollut vielä tarpeeksi hyvä voittaakseen mestaruutta. Varsinkin helmikuussa Manchester Citylle kotona kärsitty 1-3 ja huhtikuussa Etihadilla kärsitty 1-4-tappio osoittivat kylmästi sen, että Arsenalin on vielä matkaa huippuvireisen Cityn tasolle.

Sen lisäksi Arsenal ei selkeästi kestänyt pitkän kauden rasitusta fyysisesti. Koneesta alkoi yksinkertaista bensa loppua, etenkin tietyillä avainpelaajilla.

Purit jo Cityn menestymistarinan juuret Cityn voitettua keskiviikkona Real Madridin 4-0 ja edettyä Mestarien liigan finaaliin, mutta miten korkealla noteeraat tämän liigamestaruuden?

Vierastan hieman tai itse asiassa aika paljon eri vuosien mestaruuksien vertaamista toisiinsa. City keräsi kaudella 2017-18 peräti 100 pistettä voittaessaan Valioliigan mestaruuden, mutta yhden kauden pistemäärä pitää suhteuttaa aina sen kauden koko sarjan tasoon.

Toinen pointti on se, että City ei pelannut vielä alkukaudesta yhtä jäätävää jalkapalloa, mutta viimeisten kuukausien aikana City on ainakin minun silmissäni ollut parempi kuin kertaakaan aikaisemmin Pep Guardiolan tai oikeastaan kenen muunkaan managerin alaisuudessa. Tällaista joukkuetta Valioliigassa ja englantilaisilla jalkapallokentillä ei ole vielä nähty, millainen City on ollut viimeisinä kuukausina – niin Valioliigassa kuin Mestarien liigassa.

Tässä mielessä nostan tämän Cityn kaikkien aikojen Cityksi riippumatta siitä, millä pistemäärällä se on aiempina vuosina mestaruuksia voittanut.

Entä sitten Arsenal. Eikö henkinen kantti kestänyt vai mitä?

Olen väsynyt näihin puheisiin Arsenalin pehmeästä kantista. Pehmeän kantin myytti syntyi Arsene Wengerin aikana, mutta se aikakausi on ollut ja mennyttä. Nyt Arsenalissa puhaltavat uudet tuulet.

Se, miksi Arsenal hyytyi kevään aikana, on monen asian summa. Itse nostaisin keskeisimmäksi asiaksi sen, että vaikka Arsenal ei pelannut eurocupeissa, avainpelaajien kuormitus nousi kauden aikana liian suureksi.

Mikel Arteta peluutti ottelusta toiseen käytännössä samaa vakiokokoonpanoa eikä hän lepuuttanut tai kierrättänyt pelaajia edes ennakolta helpommissa otteluissa.

En usko, että Arteta olisi ollut niin sokea, etteikö hän olisi ymmärtänyt asiaan liittyviä riskejä. Kysymys oli pikemminkin siitä, ettei hän luottanut, että penkiltä ei löytynyt riittävästi leveyttä, jotta esimerkiksi Bukayo Sakaa tai Martin Ødegaardia olisi voitu lepuuttaa.

Arteta otti riskin ja se riski löi näpeillä. Artetan ratkaisua voidaan toki arvostella, mutta toisaalta tähtipelaajien ylikuormittaminen – joka alkoi näkyä varsinkin kevätkaudella – oli myös merkki siitä, ettei Arsenalin materiaali ollut riittävän leveä vetämään pitkää kautta sellaisella tahdilla, että se olisi riittänyt mestaruuteen.

On selvää, että Arsenalin on käytettävä kesällä rahaa raskaalla kädellä sekä vahvistettava avauskokoonpanoa mutta samalla levennettävä myös materiaalia. En olisi yllättänyt, jos Arsenal käyttäisi kesällä jopa yli 200 miljoonaa puntaa joukkueen vahvistamiseen. Napeilla tämän Arsenalin tasoa ei enää tästä nosteta. Nyt on ostettava Harrodsilta premium-tuotteita.

Minkä painoarvon panet William Saliban loukkaantumiselle?

Näin juuri tilaston ennen Nottingham peliä, jonka mukaan Saliban pelatessa Arsenalin voittoprosentti oli 77.8 ja Saliban ollessa sivussa 44,4.

Se on totta kai ainakin tilastollinen fakta, mutta pidän silti suurempana syynä sitä, ettei Arsenalin materiaalin leveys kestänyt riittävästi pelaajien kierrättämistä ja avainpelaajien lepuuttamista – tai ainakaan se ei kestänyt sitä Artetan mielestä.

En näe miten se, että Saliba poti selkävaivojaan, olisi vaikuttanut siihen, että kevään viimeisillä metreillä esimerkiksi juuri Saka ja Ødegaard olivat useimmissa otteluissa kalpeita varjoja siitä, mitä he ovat parhaimmillaan olleet tällä kaudella.

Siksi Arsenalin on katsottava totuutta silmiin ja analysoitava kylmästi ja tunteettomasti, missä ero Manchester Cityyn syntyi ja mitä sen pitää tehdä, jotta ero saadaan kiinni. Jos eron kuromiseksi on tehtävä kipeitä päätöksiä, silloin niitä on tehtävä – ja jos se vaatii jättiläismäisiä investointeja joukkueeseen, silloin ne on tehtävä.