Mitä ottelu kertoi Vimpelistä?

Vimpeliin ei tässä vaiheessa kautta kannata vielä juuriaan myöten tarttua. Sen peli on hieman hakenut itseään alkukauden aikana, mutta Mansen epäonneksi viime kauden ylivoimainen mestarijoukkue näytti, mistä päin tälläkin kaudella tuulee.

Vimpelin sisäpelin hurjasta voimasta kertoi 15 lyödyn juoksun lisäksi se, että se teki seitsemässä pelaamassaan sisävuorossa jokaisessa ajolähdön joko palottomana tai yhdellä palolla.

Kolmostilanteita Vimpeli kirjasi illan aikana 26. Etenkin sen ykköskärki – Olli Heikkala, Mikko Kanala ja Elmeri Anttila – oli pitelemättömässä vedossa. Heikkala löi kuusi kärkilyöntiä, Kanala ja Anttila kumpikin yhdeksän.

Kotiuttajina juhlivat etenkin seitsemän naulaa lyönyt Janne Mäkelä ja Anttila, joka silpaisi toisen jakson pakettiin kahdella vakuuttavalla läpilyönnillään. Anttilan saldo oli yhteensä neljä lyötyä juoksua.

Ulkona Vimpelin pelasi perushyvän ottelun, vaikka ulkokentälle sattuikin muutama lipsahdus. Mitään sen syvällisempää ongelmaa Vimpelin ulkopelissä ei ole, varsinkin, kun siltä puuttui keskiviikkona normaali ykkösvahti Aleksi Lassila ja kakkoskoppari Mikko Vihriälä. He tuovat myös sisäpeliin yhden naksun lisää etenemis- ja pelintekovoimaa, kunhan herrat palaavat kotiruotuunsa.

Vimpeli on tulossa ja ennen kaikkea menossa. Osoitteen tietävät kaikki.

Mitä ottelu kertoi Mansesta?

Manse on selkeästi tekemisen vaiheessa. Vaikka se pantiinkin Saarikentällä tylysti selälleen, joukkueessa on edelleen potentiaalia – etenkin sisäpelissä.

Mansen sisäpelin suurin ongelma on huippuvarman kärkimiehen puuttuminen. Torstaina kärkenä pelasi Simo Vainikaista paikannut Severi Tikkakoski, joka pääsi kuudella yrittämällään kentälle vain kerran. Mansen onneksi etenijäjokeri Timo Torppa pelasi alkukauden parhaan ottelunsa.

Mansen kannalta kriittinen kysymys on, saako se kärkimiesongelmansa ratkaistua, sillä Juuso Myllyniemi ja hieman vielä kohmeessa ollut Kalle-Tapio Huusko saavat kyllä kesän aikana konehuoneen käyntiin. Henri Puputti on jo nyt erinomaisessa iskussa, mutta viitosena pelaava Juha Puhtimäki hakee vielä itseään. Kuvaavaa on, että Puhtimäki on torstain yksi juoksu mukaan lukien lyönyt tällä kaudella vasta kolme juoksua.

Manse saa hyvän kakkoskärjen, joka sekin parantanee otteitaan kesän aikana.

Mansen alkukauden suurin ilonaihe sisäpelissä on ollut kuitenkin lyöjäjokeri Perttu Ruuskan paluu vanhaan loistoonsa. Manse huutaa Ruuskalta yli sadan juoksun kautta ja siihen huutoon Ruuskalla on nykyiskussaan kaikki saumat vastata.

Ruuskaa täydentää jokeriosastolla hyvin Lauri Kivinen. Hän on edelleen parhaimmillaan vaihtajana, mutta Kivinen on myös hyvä kotiuttaja. Torstainakin hän sivalsi ensimmäisen jakson neljännen tasoittavalla pallon maisemiin kunnarin ja kahden tavallisen arvoisasti.

Mansen suurin huolenaihe tällä hetkellä on kuitenkin ulkopeli. Manse kehutusta ulkokentästä on lyöty kuudessa ottelussa jo käsittämättömät 49 juoksua, mikä on saman verran kuin Alajärvellä.

Mikä sitten Mansen ulkopelissä mättää?

Puhtimäki on osoittanut alkukauden aikana olevansa edelleenkin valtakunnan ykköslukkari ja Mansen takakenttä, Puputti ja Topias Lilja, on Superin ehdotonta parhaimmista. Ongelma jää näiden kahden vahvan kulmakiven väliin – etukentälle ja linjaan.

Mansella on etukentällä – Vainikainen mukaan lukien – ja linjassa hyviä Superin tasoisia pelaajia, mutta ongelmana on, ettei etukentällä ja linjassa ole yhtään kaikista kovimman kategorian pelaajaa eikä ennen kaikkea Tuomas Jussilan kaltaista johtavaa ulkopelaajaa.

On selvää, että Mansen etukenttää ja linjaa voidaan kesän aikana ruuvata paremmaksi, mutta oleellinen kysymys kuuluu, miten paljon ruuvissa on vääntövaraa?

On myös vaikea nähdä, mistä tai kenestä Manse taikoisi kesän aikana Jussilan tai edes lähes Jussilan tasoisen johtavan ulkopelaajan.

Mansen etukentän ja linjan taso riittää kyllä useimpia Superin seuroja vastaan, mutta kuten torstai osoitti, rajat tulevat vastaan silloin, kun kehään nousee Vimpelin tasoinen sisäpelijoukkue.