Miesten Superpesis-joukkueet lähtivät juhannustauolle harvinaislaatuisesta tilanteesta. Vimpelin ja Sotkamon viimeaikaisten tappioiden seurauksena sarjan seitsemän kärkiseuraa mahtuvat tällä hetkellä viiden pisteen sisään. Tällaista tilannetta ei ole ihan eilen pesäpallon pääsarjassa nähty.

Kysymys kuuluu, onko sarja oikeasti näin tasainen vai onko tasaisuus optinen harha?

Numerot eivät valehtele ja tulevien viikkojen sarjaohjelma huomioon ottaen on todennäköistä, että sarjan kärki pysyy tasaisena ainakin heinäkuun loppupuolelle saakka.

Myös muilta osin asetelmat alkavat hahmottua. Kärjen jälkeen tulee kahden seuran ylempi keskikasti, johon kuuluvat Kitee ja Pattijoki. Jos niiden otteissa ei tapahdu mitään yllättävää, molemmat menevät säälipleijareihin eli viralliselta nimeltään pudotuspelikarsintoihin. Tuskin sitä ylemmäksi.

Neljännestä säälipleijaripaikasta taistelevat Koskenkorva, Imatra ja JymyJussit eikö Alajärvikään ole vailla mahdollisuuksia, vaikka sarjanousija on voittanut 12 ottelustaan vasta yhden. Alajärven pelissä on kuitenkin ollut näkyvissä lupaavia valonpisaroita, joiden varaan on hyvä rakentaa.

***

Suurin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin sarjan kärkitaisteluun – ja siihen, vastaako tämänhetkinen sarjataulukko joukkueiden todellisia voimasuhteita.

Pidän jakoa edelleen selvänä siltä osin, että Vimpeli ja Sotkamo ovat pelillisesti sarjan kaksi parasta joukkuetta.

Vimpelin vahvin ase on edelleen sen sisäpelimateriaali. Joukkue saa kaksi erinomaista ja tasavahvaa kärkeä ja sillä on sarjan vahvin jokeriosasto, jonka kruunaavat lyöjätilastossa kakkosena ja kolmosena olevat Jukka-Pekka Vainionpää ja Janne Mäkelä.

Vimpelillä on ollut edelleen vaikeuksia merkkipelinsä kanssa, eivätkö viivelähdöt ole toimineet yhtä sulavasti kuin viime kaudella. Myöskään Mikko Kanala ei ollut vielä parhaimmillaan ja Elmeri Anttila ei ole ollut yhtä konemaisen varma kuin viime kaudella. Lisäksi Matias Rinta-aho on ollut sivussa viime otteluista.

Vimpelin kohdalla kysymys on kuitenkin enää vain säädöistä. Merkkipelinsä ja viivelähdöt se saa kuntoon ja sen jälkeen on vain ratkaistava optimaalinen lyöntijärjestys ja siinä lähinnä Tommi Kinnusen paikka. Kinnunen on yllättänyt tällä kaudella kotiuttajana ja saattaa hyvinkin ottaa pysyvämmin viitosen hihaansa.

***

Vimpelin ja Sotkamon välinen ero tiivistyy pitkälti Vimpelin sisäpelin ja Sotkamon ulkopelin väliseen vääntöön. Sotkamo on ollut viime otteluiden hapuilusta huolimatta erinomaista kautta pelaavan lukkari Aapo Komulaisen johdolla sarjan paras ulkopelijoukkue, mutta sisäpelissä se jää selvästi Vimpeliä jälkeen.

Sotkamo ei vieläkään ole saanut ratkaistua kotiuttajaongelmaansa. Roope Korhonen hoitaa kyllä oman ruutunsa, mutta Sotkamo on ollut tälläkin kaudella pelottavan riippuvainen Roopesta.

Sotkamolla on myös yllättävä pähkinä sen suhteen, mikä olisi kesken kauden hankitun Jere Vikströmin paras paikka ja rooli joukkueessa. Vikström on edelleen ykköskorin pelaaja, mutta nyt hän on pudottanut jokeriosastolta joko lyöjäjokeri Lauri Rönkön tai Niilo Piiponniemen, joka myös on potentiaalinen kotiuttaja.

Ymmärrän Mikko Kuosmasen ajatuksen etenemis- ja vaihtamisvoiman painottamista, mutta Kuosmaselta on uskalias veto, jos hän uhraa siihen kotiutusosaston leveyttä, sillä kotiutusosaston kapeus on tällä hetkellä Sotkamon suurin heikkous.

***

Vimpelin ja Sotkamon jälkeen tulevan tasaisen haastajaryhmä. Vahvimmat haastajat ovat Joensuu, Kempele ja Kouvola, mutta myös Hyvinkää ja varsinkin Manse, jota suosii vielä helpohko jatko-ohjelma, voivat nousta hyvinkin korkealle runkosarjan lopullisessa sarjataulukossa. Oman jännityskohteensa on se, kuka haastajista joutuu tai pääsee pelaamaan  säälipleijereissa neläjäntenä joukkueena.

Joensuu hyllytti häirintäkohun seurauksena tähtihankintansa Joni Rytkösen, mutta se on selvinnyt yllättävänkin hyvin Rytkösen poissaolosta. Mikko Huotari on löytänyt toimivan kokoonpanon siirrettyään Juho Hacklinin vaihtajajokeriksi, jossa roolissa Hacklin on ollut Joensuun kannalta elintärkeä.

Toinen suuri onnistuja on ollut Elmeri Lieto, joka on vaihtajan ja kotiuttajan roolissaan nostanut entisestään tasoaan. Lieto on tällä hetkellä 27 lyödyllä juoksullaan sarjan paras numerolla lyövä kotiuttaja. Myös Topi Kosonen on löytänyt uuden kevään lyöjäjokerina. Joensuulla on myös hyvä kärki ja Ville Väliahon johtama ulkopeli on tuttua JoMaa.

Kempele on ollut sarjan suurin positiivinen yllättäjä yhdessä Pattijoen kanssa.

Onni Määttä on ollut joukkueen paras pelaaja tähän mennessä, mutta mitä lähemmäksi syksy tulee, sitä suuremmilla kierroksilla myös Tuomas Jussila alkaa pelata. Erityisen plussan Määtän lisäksi ansaitsevat Antti ja Matti Korhonen, jotka ovat olleet joukkueen kantavia kotiuttajia.

Kempeleellä on kaikki edellytykset pysyä kärkiryhmässä mukana, vaikka sen peliesitysten taso vielä heitteleekin. Huippujoukkueita vastaan Kempele kyllä syttyy, mutta heikompien kanssa puristus ei jokaiseen vuoropariin ole riittänyt.

Kouvolalla on ollut omat haasteensa, joista se on osan ratkaissut, mutta osaan ei ole helppoja ratkaisuja. Vielä viime kaudella Ykköspesiksessä pelanneen Aapo Kinnusen ajaminen vaativaan rooliin kolmosena on ollut hieno veto Kouvolalta. Myös molemmat lyöjäjokerit, Patrik Wahlsten ja Teemu Nikkanen, ovat olleet hyvässä vedossa.

Lukkari Elias Pitkäsen joutuminen käsileikkaukseen oli Kouvolalle odottamaton takaisku. Vaikka Aleksi Vainio onkin odotuksiin nähden paikannut hyvin, viime otteluissa on alkanut näkyä se, että vastustajat ovat oppineet pelaamaan paremmin Vainiota vastaan.

***

Kauden suurin pettymys on toistaiseksi ollut Manse. Tilanne näytti tuloksellisesti jo huolestuttavalta, kunnes viime viikkojen voitot ovat nostaneet Mansen mukaan tasaiseen kärkiryhmään.

Manse ei kuitenkaan vieläkään vakuuta pelillisesti ja Jani Komulaisella on kova haaste Mansen nostamisessa mitalijoukkueeksi.

Positiivista joukkueessa on ollut lyöjäjokeri Perttu Ruuskan hurja vire sekä Tomi Lehtosen ja Leevi Lehdon kehittyminen ulkopelissä. Myös Severi Tikkakoski on viimeotteluissa onnistunut viimeinkin Mansen kärkenä.

Lehdon ja Tikkakosken parantuneet peliesitykset ovat Manselle plussaa, mutta Komulaiselle ne ovat myös tervetullut päänvaiva. Jos ulkopeli vaatii Lehdon peluuttamista ja sisäpeli myös Tikkakosken pelaamista ulkona, ketkä avausyhdeksiköstä pitää silloin pudottaa – Konsta Hyötyläinen, Severi Piispanen vai Hyvinkäältä loppukaudeksi kiskaistu Kalle-Tapio Huusko?

Tikkakosken ja Lehdon pelatessa polttolinjassa on paikka vain yhdelle.

***

Hyvinkää on pelannut odotuksiin nähden yllättävän hyvin. Monet epäilivät Raimo Braggen pelinjohtoa, mutta Bragge on yllättänyt minut ja muut epäilijät.

Hyvinkää on saanut rauhoitettua myös kulisseissa vellonneen turbulenttisen tilanteen, mutta vaikka Huusko ei olekaan loistanut Mansessa, hänen lähtönsä Tampereelle on Tahkolle kuitenkin pelillisesti menetys.

Hyvinkään pelillisiä haasteita kuvaa hyvin se, että sillä on seitsemästä kärkiseurasta ainoan negatiivinen juoksusuhde, kun viime kaudella Hyvinkään juoksusuhde oli 65 juoksua plussalla.

Hyvinkää ei ole Petteri Alasen hyvistä otteista huolimatta kovimpien kärkiseurojen tasoinen ulkopeli, mutta ero viime kauteen verrattuna tulee kuitenkin sisäpelin kautta. Teemu Nurmio pelaa huippukautta kärkimiehenä, mutta Hyvinkää on tehnyt tähän mennessä keskimäärin kaksi juoksua vähemmän ottelua eli yhden juoksun jaksoa kohden kuin viime kaudella.

Mitään ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Jos Hyvinkää saa hyvän putken päälle, sekin voi nostaa vielä reippaasti sarjasijoitustaan ja välttää säälipleijarit siinä missä muutkin kärkiseurat. Ja joka tapauksessa todellinen punnitus kaikille kärkiseuroilla on edessään vasta syksyllä.