Nyt se on virallista. Columbus Blue Jackets solmi kaksivuotisen sopimuksen Mike Babcockin kanssa. Mennään heti asiaan. Samuel, onko Babcock oikea mies viemään Columbus takaisin pudotuspelijoukkueeksi?

Tämä on mielenkiintoinen kysymys moneltakin kulmalta. Totta kai Babcock on valmentajana tullut tunnetuksi voittamisesta ja juuri tuloksentekijänä. Sitä Columbus – ja myös Jarmo Kekäläinen – nyt myös tarvitsevat. Vailla suuntaa ja identiteettiä ajelehtinut Columbus tarvitsee nyt isoja kehitysloikkia ja Kekäläinen pudotuspeleihin yltävän kauden. Muuten Kekäläisen päivät alkavat olla luetut Columbuksessa.

Kun katsomme Babcockin saavutuksia, lista on tietysti hengästyttävän komeaa luettavaa. Hän on ainoa valmentaja, joka on voittanut niin Stanley Cupin, olympiakultaa, MM-kultaa kuin alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruudenkin.

Mutta sitten on se toinen puoli. Babcock on toki pärjännyt runkosarjassa viimeisinä kausinaan NHL:ssä hyvin ja päässyt järjestelmällisesti joukkueineen pudotuspeleihin, mutta viimeksi kun hän on voittanut ottelusarjan NHL:ssä on keväällä 2013. Siitä on jo peräti kymmenen vuotta!

Lisäksi Babcock ei ole valmentanut NHL:ssä sitten marraskuun 2019, kun hän sai potkut Torontosta. Eivät tällaiset seikat varsinaisesti ainakaan puolla hänen menestymistään Blue Jacketsissa, joka oli viime kaudella todellinen surkimus.

Se etu Babcockilla kuitenkin on, että näin seisovassa vedessä näkyy pienikin läikähdys. Niin karmeaan jamaan Kekäläinen ja hänen katastrofaalinen valmentajavalintansa Brad Larsen Columbus Blue Jacketsin ajoivat.

Toisen puolen ikävänä sivujuonteena Babcockin mukana Columbukseen tulee vielä päälle kaikki kohut ja hälinä. Näiden kohujen osalta kana onkin syytä kyniä perinpohjaisesti.

Babcock on ollut julkisuudessa kovissa myrskyissä valmennusotteensa vuoksi. Esimerkiksi Johan Franzen ja Chris Chelios ovat kertoneet Babcockin pimeämmästä puolesta. Mitä se tarkoittaa?

Esimerkiksi Franzen ja Chelios ovat kertoneet miten Babcock ajoi silkalla kiusaamisellaan ruotsalaishyökkääjän murtumispisteeseen. Franzen, joka sanoi pelänneensä Babcockia, kuvasi Expressenille Babcockia seuraavalla tavalla: ”Hän on hirveä ihminen. Hirvein jonka olen tavannut. Hän on kiusaaja, joka hyökkäsi ihmisten kimppuun.”

Chelios on vahvistanut Franzenin kertomuksen. Lisäksi entinen NHL-konkaripakki Mike Commodore kutsui Babcockia ”kiusaaja-Babsiksi”.

Commodore sanoi, ettei usko Babcockin muuttuneen ihmisenä. Commodore luonnehti vanhaa valmentajaansa näin: ”Olen varma, että hän käveli Columbuksen toimistoon ja jauhoi johdolle kaiken sen mitä he halusivat kuulla. Olen muuttunut ja blaa blaa blaa. Kiusaaja-Babs ei muutu.”

Lisäksi Torontossa oli omat kohunsa, jotka ovat seuranneet Babcockia ja vahvistaneet kuvaa miehestä, jolla todella on pimeä puoli.

Jarmo Kekäläinen kuitenkin totesi, että hänellä on ”laaja verkosto” ihmisiä joiden kanssa hän on puhunut Babcockista. Ja kuulemma kaikki palaute oli vain positiivista. Mitäs tähän sanot?

Tietenkin Kekäläisen puhuu tällaista, eihän hän voi negatiivisista asioistakaan puhua, kun tämä tie on valittu. Se on moraalisesti vähintäänkin arveluttava tie, mutta kuten pohjoisamerikkalaisessakin mediassa on kuvailtu, Kekäläinen on tällä hetkellä epätoivoinen GM. Hänen pitää alkaa voittaa, tai hän on entinen GM. Nyt hänen lähettämänsä viesti on, että pitää voittaa hinnalla millä hyvänsä.

Ilmeisesti Kekäläisen verkostoon ei kuulu kaikki entiset Detroitin ja Toronton pelaajat. Käytän nyt Kekäläisen käyttämää omaa sanaa, mutta on vähintään kornia ylistää kirkkain silmin medialle miten ”todella upea ihminen” Babcock on. Aivan kuin Babcock-kohuja ei olisi koskaan ollutkaan.

En tarkoita, että valmentajan pitäisi olla mikään halinalle, mutta eihän Babcockin historia poistu sillä, että likimain kiistetään aiempin tekojen olemassaolo. Kyse on kuitenkin niin laajamittaisesta kohusta ja kohuista, että tällainen käsittely päävalmentajan osalta on kuitenkin todella harvinaista.

Toinen asia on, että Babcock tulee väistämättä olemaan tilanteessa, jossa hänen on muututtava.

Häntä tullaan seuraamaan suurennuslasin alla. Se voi johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että Babcock ei voi olla kuka on. Hän joutuu olemaan väkisin miellyttävämpi. Mitä siitäkin seuraa?

Jos valmentaja ei voi olla se, mitä paljaimmillaan oikeasti on, ei sekään varsinaisesti puolla menestystä. Ihmisen muuttuminen täysin toisenlaiseksi on kuitenkin epätodennäköisempää kuin todennäköistä.

Voidaanko Columbukselta odottaa menestystä jo ensi kaudella?

Sitä pitää voida odottaa, sillä nyt kymmenen vuoden GM-pestin aikana Kekäläisen Blue Jackets ei ole noussut koskaan kurkottamaan NHL:n kärkeä. Kerran on päästy toiselle kierrokselle pudotuspeleissä, mutta kokonaisuutena tässä ei voi patsasta kyllä alkaa Kekäläiselle rakentamaan.

Kekäläinen on satsannut kovalla kädellä joukkueeseen palkkaamalla viime kesänä esimerkiksi Johnny Gaudreaun ja tehnyt muitakin liikkuja. Vaikka kuinka yritettäisiin sumuttaa jollain uudelleenrakennuspuheilla, tämän joukkueen on päästävä pudotuspeleihin. Se oli viime kaudellakin tavoitteena, mutta siitä jäätiin niin raskaasti takamatkalle, että se olisi jo jonkun toisen GM:n kohdalla tarkoittanut potkuja.

Asetelma on raaka. Viime kaudesta pitäisi kuitenkin parantaa niin paljon, että helppoa noin kova nousu ei ainakaan tule olemaan, vaikka joukkue tuskin samanlaista loukkaantumissumaa kokee kuin edellisen sesongin aikana.

Nyt Kekäläinen palkkasi eilisen huippuvalmentajan,  jolla on kyseenalainen maine. Suurin kysymys kuuluu, että onko Babcock vielä huippuvalmentaja tämän päivän NHL:ssä?

Onko hän mies, joka pystyy luomaan sellaista rakennetta joukkueeseensa kuin vuosikymmen tai kaksi sitten?

Siitä ei ole takeita, mutta sellaisessa rulettipöydässä Kekäläinen nyt kuitenkin istuu. Panoskin on suurempi kuin koskaan tähän saakka – hänen työpaikkansa.