Valioliigan avauksen suurin yllätys oli Chelsean pelaamisessa nähty järjen määrä
Chelsea oli Valioliigan avausviikonlopun suurin positiivinen yllätys - ja Tottenham ja Aston Villa suurimmat pettymykset, arvioi Jukka Rönkä.
Valioliigan avauskierros on pelattu Manchester Unitedin ja Wolverhamptonin maanantaista ottelua lukuun ottamatta. Jukka, tiedän kyllä mitä vastaat, mutta kysyn silti: mitä johtopäätöksiä avauskierroksen perusteella voidaan tehdä?
Suurten johtopäätösten tekeminen on ymmärrettävästi liian aikaista. Voimasuhteet alkavat asettua kohdilleen vasta syys-lokakuussa. Sitä paitsi kesän siirtoikkuna on vielä auki ja sen aikana ehtii tapahtua todella suuria ja merkittäviä asioita, jotka myös saattavat heilauttaa voimasuhteita puoleen ja toiseen.
Ylivoimaisesti mielenkiintoisia asia avausviikonlopussa oli se, miten vahvasti Mauricio Pochettinon kädenjälki näkyi Chelsean pelaamisessa sunnuntaina 1-1-tasapeliin päättyneessä kotiottelussa Liverpoolia vastaan.
Viime kauden joukkueesta on ehditty myydä tai lainata jo 8-9 pelaajaa ja heidän tilalleen on ostettu lähes saman verran uusia pelaajia, ja virta myrskyää edelleen molempiin suuntiin. Tässä tilanteessa olisi voinut kuvitella, että Pochettinolta menee oma aikansa omien ajatustensa ja ideologiansa sisään ajamisessa, mutta mitä vielä. Chelsean esityksessä oli selvästi näkyvissä pochettinolaisen jalkapallon tunnusmerkit.
Chelsea pyrki kontrolloimaan pelinvirtausta ja pelaajat malttoivat pitää järjen mukana tekemisessään. Chelsea voitti myös pallonhallinnan selvin numeroin 65-35.
Chelsean puolustuspelaaminen ei ollut mitenkään jäätävää ja siksi pelissä syntyi tilanteita kumpaankin päähän. Chelsealla oli maalin lisäksi neljä huippupaikkaa, kun Liverpoolilla niitä oli maalin lisäksi kaksi.
Liverpoolin pelissä näkyi toki tuttuja ja entisestään hiottuja kloppilaisia elementtejä, mutta tämän kauden osalta Jürgen Kloppin prosessi on selvästi vielä vaiheessa. Tilanteissa hätäiltiin turhaan ja joskus jopa päättömästi, mikä toki on ennenkin ollut tyypillistä Kloppin hurjassa vauhtijalkapallossa.
Ymmärrän hyvin, miksi Kloppia syö se, jos Moises Caicedo menee Chelseaan eikä tule Anfieldille. Liverpool tarvitsisi keskikentälle juuri Caicedon kaltaista fyysistä ravihevosta, jolla pystyisi omalla liikkumisellaan ja omalla toiminnallaan kontrolloimaan keskikenttää, rahoittamaan pelaamista ja tuomaan malttia ja turvaa puolustuspelaamiseen.
Jos Pochettino kädenjälki näkyy jo nyt näin hyvin Chelsean pelaamisessa, miten se näkyy 2-3 kuukauden päästä. Liverpool on myös selvästi terävämmällä jalalla ja paremmalla fokuksella liikkeellä kuin viime kaudella, joten ei silläkään mitään hätää ole.
Miltä Manchester Cityn ja Arsenalin tilanne näyttää?
Se ei varmasti yllätä ketään, että hyvältä. Tosin Manchester Citylle tuli iso kysymysmerkki Kevin de Bruynen loukkaantumisen myötä ja pidän selvänä, että City vie Lucas Paquetan järjettömän hintaisen kaupan maaliin vaikka väkisin.
Mutta siellä se City on missä sen pitääkin olla. Jos joukkue haluaa juhlia mestaruutta, sen ensimmäisenä mittatikkuna on juuri City.
Myös Arsenalilla kaikki tienviivat näyttävät oikeaan suuntaan. Kesän hankinnat ovat selvästi vahvistaneet Arsenalia entisestään. Jurrien Timberin loukkaantuminen on huolestuttava asia, mutta odotetaan ensin, miten vakavasta vammasta loukkaantumisessa on kysymyksessä.
Timberistä on hyvä hypätä yhteen mielenkiintoiseen asiaan Arsenalissa, pelaajavalintoihin, ja siihen, mitä ne kertovat Mikel Artetan taktiikasta.
Sarja-avauksessa Nottinghamia vastaan oikeana puolustajana pelasi Thomas Partey, vaikka oikeana pakkina toissa kaudella vakiona pelannut Takehiro Tomiyasu oli täydessä pelikunnossa. Viime kaudella kaikki ihmettelivät Oleksandr Zintšenkon hankintaa, vaikka joukkueessa oli jo Kieran Tierney, jota pidettiin jopa Valioliigan parhaana vasempana pakkina. Ja nyt monet olivat yllättyneitä, että Timber hankittiin oikeaksi puolustajaksi eikä toppariksi.
Nämä valinnat kertovat siitä, että Arteta on lyönyt rahansa tähän jo 2-3 vuotta käytössä olleeseen 3-1-6-muotoon hyökkäysvaiheen aikana. Tässä mallissa laitapakit nousevat keskikentän keskelle tekemään peliä ja siksi laitapakkien on oltava ominaisuuksiltaan, liikkumiseltaan ja mieleltään enemmän keskikenttäpelaajia kuin laitapuolustajia.
Tierney on puolustajana parempi ja varmempi kuin Zintšenko ja Ben White pelasi loistavan kauden oikeana laitapuolustajana viime kaudella, mutta Arteta haluaa pakeikseen enemmän keskikenttäpelaajan kaltaisen pelaajan – ja siksi hän hankki Zintšenkon ja Timberin ja siksi hän peluutti lauantaina Parteyta oikeana pakkina eikä Tomiyasua.
Uskon, että myös muut joukkueet tulevat tällä kaudella käyttämään samanlaista 3-1-6-muotoa yhä enemmän. Manchester City on tehnyt niin jo sen 2-3 kautta Erik ten Hag haluaa Manchester Unitedin pelaavan samalla tavalla – ja varmasti näin ajattelevia managereita tulee koko ajan lisää.
Oliko avausviikonlopussa jotain pettymyksiä?
Unai Emery on tunnetusti loistava muutosvalmentaja, mutta pidempiaikaisissa prosesseissa hänen osaamisensa rajat tulevat vastaan. Sen Emeryn historia on meille opettanut. Siksi olen ollut eri mieltä niiden kanssa, jotka ovat veikanneet Aston Villasta kauden mustaa hevosta.
Täytyy kuitenkin myöntää, että 1-5-avaustappio Newcastlelle oli jotain, mitä tuskin kukaan näki. Olisi houkutus ennustaa Villalle surkeaa kautta, mutta yhden ottelun perusteella sitä ei kannata tehdä, vaikka lauantainen esitys ei antanutkaan Emeryn prosessin nykytilanteesta mitenkään imartelevaa kuvaa.
Newcastle näytti melkoista hauista, mutta kysymys lauantain ilotulituksessa oli silti vähintään yhtä paljon Aston Villan heikkoudesta kuin Newcastlen loistokkuudesta.
Toinen iso pettymys oli Tottenham. Vaikka Spurs paransikin esitystään toisella jaksolla Brentfordia vastaan, Tottenham oli kokonaisuudessaan vaisu.
Kaikki seurasivat Harry Kanen lähdön jälkeen Richarlisonin pelaamista Kanen paikalla piikissä. Ottelun jälkeen hänet oli helppo ottaa hampaisiin ja alkaa pohtia, kenet Tottenhamin pitäisi ostaa Kanen korvaajaksi.
Minusta avainkysymys oli kuitenkin se, miksi Richarlison jäi pimentoon? Siksikö, että hän oli huono omissa ratkaisuissaan – vai siksi, ettei hänelle saatu pelattua palloja?
Richarlisonilla oli koko ottelussa vain 34 kosketusta palloon, mikä on onneton lukema.
Varmasti Richarlison olisi voinut hakea aktiivisemmin palloja, mutta ongelma oli, ettei hänelle pelattu palloja – ja tästä päästään todelliseen ongelmaan, Tottenhamin pelintekemiseen.
Kesällä hankittu James Maddison on erittäin tekninen ja taitava pelaaja, mutta olen aina pitänyt häntä enemmän pitsinnyplääjänä kuin lakanantekijänä. Maddison vaatii ympärilleen selkeän pelaamisen konseptin ja koneiston, joka toteuttaa konseptin mukaisesta pelaamista. Silloin hän pystyy yhtenä koneen osana hyödyntämään oman lahjakkuutensa.
Maddison ei ole kuitenkaan pelaaja, joka voisi kontrolloida ja dominoida pelin virtausta, eikä siihen ole myöskään Oliver Skippistä tai Yves Bissoumasta. Tämän seurauksena Richarlison jäi sunnuntaina ilman palloja ja joutui syntipukiksi.
Paljon pitää Tottenhamissa tapahtua, jos Ange Postecoglou saa Spursin kurssin käännettyä. Paljon lähempänä on lokakuun viimeisen päivän lähdön skenaario.
