Vimpeli oli toisessa finaalissa Sotkamoa parempi, mutta tulostaulu oli eri mieltä
Sotkamo siirtyi jo 2-0-johtoon finaalisarjassa Vimpeliä vastaan. Pekka Arffmanin mukaan sunnuntaina hävisi parempi joukkue.
Sotkamo otti jo toisen kiinnityksen mestaruuteen kaadettuaan Vimpelin sunnuntaina Hiukassa 1-0 (1-1, 3-2). Pekka, miltä toinen finaali näytti pelillisesti?
Pesäpallossa ei tunneta työvoittoja, mutta pelillisesti Vimpeli oli sunnuntaina parempi joukkue kentällä. Sen sisäpelissä oli nyt täysin erilainen ilme kuin lauantaina. Mikko Kanala ja Elmeri Anttila olivat eilen unessa, mutta tänään Kanala oli lähes pitelemätön, samoin Anttila alun kangertelun jälkeen.
Mutta pelin hallinta ei riitä, pitää myös lyödä enemmän juoksuja kuin vastustaja – ja siinä se ero lopulta tuli.
Vimpeli voitti kolmostilanteet 14-11, mutta sen pääkotiuttajat Jukka-Pekka Vainionpää ja Janne Mäkelä eivät saaneet puristettua tilanteista juoksuja. Vainionpää onnistui seitsemässä kotiutusyrityksessään vain kahdesti ja Mäkelä viidessä yrityksessään kerran. Jos kahden pääkotiuttajat yhteinen onnistumisprosentti kotiutusyrityksissä on 25, silloin ollaan ongelmissa.
En kuitenkaan hirveästi syyllistäisi Vainionpäätä ja Mäkelää, sillä suurin syy Vimpelin pieneen juoksumäärään oli Sotkamon ulkokenttä. Varsinkin Mäkelän kotiutusyritykset olivat todella hyviä, mutta Sotkamon ulkokenttä ja etenkin tappina pelannut Kalle Kuosmanen teki muutaman aivan maagisen palon. Kuosmasen polttoheitto toisen jakson lopussa Mäkelän näpistä oli yksi kauden häikäisevimmästä ulkopelisuorituksista.
Sotkamon ulkopeli oli käytännössä lähes virheetöntä ja sen kruunasi Aapo Komulaisen huippupeli. Vimpelin kotiuttajat joutuivat lyömään usein todella vaikeista syötöistä ja olivat Komulaisen kanssa suurissa vaikeuksissa.
Vimpeli pelasi myös erinomaista ulkopeliä. Teemu Kinnunen oli täysin eri tavalla pelissä kiinni kuin lauantaina, eikä hän jäänyt Komulaista käytännössä yhtään jälkeen. Myös Vimpelin ulkokenttä pelasi erinomaisesti lukuun ottamatta muutamaa ja lopulta varsin kalliiksi käynyttä virhettä.
En niinkään tarttuisi siihen Kanalan pallonpomputteluun ja sen seurauksena syntyneeseen kolmostilanteeseen, josta syntyi toisella jaksolla 1-2-kavennus. Sellaisia pesäpallossa peleissä tulee hyvillekin pelaajille.
Se oli sitten kokonaan oma tarinansa, miten Sotkamon 2-2-tasoitus hetkeä myöhemmin syntyi. Vimpelin ulkokenttä päästi ensin varsin halvalla Kuosmasen kakkospesälle, mutta varsinainen ihmetyksen aihe oli se, kuinka Niilo Piiponniemi pystyi viimeisenä lyöjänä ja viimeisellä lyönnillä lyömään Kuosmasen kakkoselta kotiin asti.
Kakkoskoppari Mikko Vihriälälle sattui toki kiinniottovirhe, mutta vaikka hän olisi saanut pallon kiinni, en ole lainkaan varma, olisiko hän silti pystynyt polttamaan Kuosmasta. Ensinnäkin Vihriälä varmisteli, mikä antoi Kuosmaselle lisää etenemisaikaa, mutta Kuosmasen ei myöskään tarvinnut enää kiihdyttää kotitaipaleella, vaan Kuosmanen sai painaa täydellä höyryllä kotiin kiihdytettyään itsensä täyteen vauhtiin jo kolmostaipaleella.
Ymmärrän toki, että kaikki joukkueet pelaavat tuollaisen tilanteen vetäytymällä rajoille, mutta onko se kuitenkaan paras tapa pelata tuollaista tilannetta, jos etenijä on jo kakkosella asti? Sopii ainakin kysyä.
Sotkamon ykköskärki Iivari Vihanto oli jalkavamman vuoksi jouduttu siirtämään ysiksi eikä pystynyt etenemään. Näkyikö se Sotkamon pelaamisessa?
Näkyi. Etenijäjokeri Elmeri Purmonen meni kärkenä kentälle seitsemällä yrityksellä neljästi, mikä on kohtalainen lukema, mutta Purmosen innokkuus etenijänä meni jälleen hieman yli. Siksi Sotkamo antoi tasoitusta, kun Vihanto ei pystynyt etenemään, mikä vain nostaa Sotkamon voiton arvoa.
Ehkä kovin asia Sotkamon voitossa sen jäätävän ulkopelin lisäksi oli se, kuinka sitkeästi Sotkamo jaksoi jauhaa omaa peliään ja uskoa siihen, että täältä tullaan vielä. Se on ollut ennenkin Sotkamon tavaramerkki ja se tuntuu olevan myös tämän joukkueen tavaramerkki.
Roope Korhoselle ja Piiponniemelle täytyy antaa pisteet molempien lyömistä kahdesta juoksusta, mutta kyllähän Kinnunen sai Roopen tänään paremmin kiinni kuin lauantaina. Piiponniemen 2-2-tasoitus oli erikoisempi näytelmä, mutta 3-2-voittojuoksu, jolla Roope tuli kotiin, oli lyöntinä huippusuoritus siinä paikassa.
Tässä on pitkin syksyä huudeltu, kuka muu löisi Roopen lisäksi Sotkamolla juoksuja. Tänään sen teki Piiponniemi.
Sotkamo johtaa ottelusarjaa nyt voitoin 2-0. Vieläkö Vimpeli nousee?
Vimpelin bussissa spekuloidaan varmasti moneen kertaan, miten tänään hävittiin, vaikka oltiin parempi joukkue.
Tärkeintä Vimpelin ja koko ottelusarjan kannalta oli kuitenkin se, että Vimpeli palasi omalle tasolleen sisäpelissä lauantaisen notkahduksen jälkeen. Haaste ei ole kuitenkaan helppo, sillä nyt yhteenkään tappioon ei ole varaa ja tämä voi alkaa jyskyttää takaraivossa.
On myös mielenkiintoista nähdä, miten kovalla itseluottamuksella Vimpelin kotiuttajat pelaavat Sotkamon sunnuntaisen betonimaisen ulkopeliesityksen jälkeen. Uskoa ja itseluottamusta koetellaan varmasti, jos Sotkamon ulkokentästä ei saada revittyä juoksuja edes hyvillä lyönneillä.
Se on aina hälyttävä merkki, jos lyöjät alkavat menettää uskoa omiin parhaisiin lyönteihinsä, kuten nyt on ollut hieman aistittavissa.
Vimpelin vahva esitys sunnuntaina antaa viitteitä siitä, ettei viimeistä sanaa tässä sarjassa ole sanottu, vaikka toki 2-0-johto tekeekin Sotkamosta selvän suosikin Suomen mestariksi.
