Formula ykkösissä on yksi ammattilaisurheilulle erikoinen ominaisuus. Toisin kuin missään muussa lajissa, lajin kattojärjestö on kieltänyt harjoittelun lähes kokonaan. Toki jokainen kuljettaja voi mielikuvissaan ajaa F1-autoja tai kyykkiä ajosimulaattoreissa päivät päästään, mutta itse asiaa – ajamista asfaltilla – ei päästä harjoittelemaan kuin satunnaisina hetkinä.

Harjoittelurajoitteet tulivat formula ykkösiin vuonna 2010. Mika Häkkisen, Michael Schumacherin ja Damon Hillin huippuvuosien aikana talleilla oli erikseen testiteamit, jotka kilpailujen välissä testasivat milloin milläkin radalla autojaan usean päivän ajan.

Siksi ei ollut mikään ihme, että kun miehet sitten pääsivät ensimmäistä kertaan tositoimiin F1-kuljettajina, he olivat heti valmiita hyödyntämään osaamista kuninkuusluokan kuljettajina. Toiset paremmin ja toiset vaatimattomimmin, mutta mihinkään suureen tuntemattomaan heidän ei tarvinnut hypätä.

***

Toki onhan testaamista tapahtunut radoilla myös kauden 2010 jälkeenkin, mutta hyvin tarkasti rajattuna. Ennen kauden alkua tallit ovat saaneet testata yhtä autoa kerralla per ajopäivä kolmen testipäivän ajan, kahteen eri otteeseen. Sen jälkeen testaamisen on korvannut ajosimulaattoreilla ajaminen tallien tehtailla.

Lisäksi kauden aikana on sallittu yksi testipäivä tallia kohden, missä ajamisesta ovat vastanneet pääosin tallien testi- ja kehityskuljettajat. Se on ollut hyvä asia, mutta menneiden aikojen vapaaseen testaamiseen verrattuna yhtä tyhjän kanssa.

Testien kieltäminen perustuu yksinomaan kustannuksien pienentämiseen. Ymmärrettävää sekin. Kaikki suuret tallit lopettivat saman tien erillisten testiteamien pyörittämisen. Kymmeniä F1 osaajia jäi samalla työttömäksi.

Kyllähän siinä säästöjä saatiin aikaiseksi – vai saatiinko? Jokainen talli ryhtyi rakentamaan testaamiseen soveltuvia simulaattoreita, eikä se ollut halpaa touhua. Parhaat simulaattorit maksavat miljoonia ja miljoonia eikä niillä kuitenkaan saavuteta niitä olosuhteita mitä radalla testaaminen antaisi.

***

Suurimmat kärsijät harjoittelun kieltämisestä ovat – testitiimeistä työttömiksi jääneiden ammattilaisten – lisäksi nuoret kuljettajat.

Formula ykköset ovat menettäneet 2000-luvulla joukon lahjakkaita kuljettajia, joiden kehitys tyssäsi pääosin ajamisen vähyyteen. Mainittakoon heistä sellaiset lahjakkuudet kuin Christian Albers, Jaime Alguersuari, Sebastian Buemi, Robert Doornbos ja Justin Wilson.

Jos he olisivat saaneet harjoitella enemmän, he olisivat olleet paremmin valmistuneita MM-sarjan haasteisiin ja saattaisivat ajaa vieläkin formula ykkösissä.

Tällä kaudella saman kohtalon on jo kokenut Nyck De Vries ja pian sen kokee myös Logan Sargeant. Toivottavasti sama kohtalo ei iske myös Liam Lawsoniin, joka onnekseen on kerinyt väläyttämään todellista osaamista.

Toki rajoitustenkin aikana kaikista lahjakkaimmat ja valmiimmat kuljettajalupaukset ovat onnistuneet nousemaan lajin vihreälle oksalle. Tähän joukkoon kuuluvat tällä hetkellä kiistatta Oscar Piastri, Lando Norris, Charles Leclerc, George Russell, Alexander Albon, Guanyu Zhou ja Yuki Tsunoda – sekä tietenkin kolminkertainen maailmanmestari Max Verstappen, joka ajoi avauskisansa 2015.

Jokainen tallipäällikkö toivoo löytävänsä nuorista kuljettajista uusia hamiltoneja, schumachereita, sennoja ja räikkösiä, mutta nykyisellä testirajoitusten aikakaudella se on erittäin vaikeaa.