Manchester United myyntineuvotteluissa ollaan päätymässä ratkaisuun, jossa Britannian rikkain mies Sir Jim Ratcliffe ostaa Unitedista 25 prosentin siivun. Jukka, mikä logiikka tässä ratkaisussa on?

Kun Manchester Unitedin myyntineuvottelut venyivät ja venyivät, eivätkä Glazerit saaneet huudettua hintaa tarpeeksi ylös, Sir Jim ilmoitti, että hän on valmis 100-prosentin omistuksen sijasta myös vähemmistöosakkuuteen.

Sheikki Jassimin vetäydyttyä neuvottelupöydästä aiemmin tänä syksynä, Sir Jim jäi ainoaksi kortiksi Glzereille – ja nyt sopimus on ilmeisesti vain nimiä vaille valmis.

Kaupan logiikka Sir Jimin kannalta on siinä, että hän saa jalkansa oven väliin ja on jatkossa yksi merkittävä tekijä Unitedissa. Englannissa pidetään mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että tämä on itse asiassa ensimmäinen askel siinä, että Sir Jimistä tulee tulevaisuudessa Unitedin omistaja.

Erikoisin kuvio tässä on kuitenkin se, että Sir Jim vastaa jatkossa Manchester Unitedin jalkapalloilullisista operaatioista. Hän siis toisin sanoen viime kädessä päättää, kuka on Unitedin manageri ja ketä pelaajia United hankkii ja ketä ei – eivät Glazerit.

Mikä järki tässä ratkaisussa on?

Sir Jim ostaa 25 prosentin siivun 1,3 miljardilla punnalla eli noin 1,5 miljardilla eurolla. Se on sellainen rahasumma, että sillä pitää saada muutakin kuin ilmaista samppanjaa ja kaviaaria Unitedin kotiotteluissa.

Glazerit eivät ole koskaan olleet mitään jalkapalloihmisiä, vaan heille Unitedin on ollut pelkkä sijoitus. Sir Jim pitää itseään myös jalkapalloihmisenä ja haluaa siksi päästä päättämään myös urheilullisista asioista.

Tämä on Sir Jimin silmin katsottuna looginen ratkaisu myös hänen sijoituksensa kannalta, sillä mitä paremmin United menestyy kentällä, sitä paremmin se menestyy myös taloudellisesti ja sitä suuremmaksi myös Unitedin arvo nousee.

Tällä ratkaisulla Sir Jim varmistaa omassa mielessään sen, että United rullaa oikeaan suuntaan ja hänen sijoitustensa arvo nousee samassa suhteessa. Joutuuko Sir Jim joku päivä maksamaan Glazereille lopuista Unitedin osakkeista miljardin enemmän tai vähemmän, ei ole Sir Jimin rahoissa ongelma. Ongelma on se, jos United jatkaa nykyistä kaoottista konttaamistaan ja jää Manchester Cityn, Arsenalin ja Liverpoolin jalkoihin.

Saako Sir Jim oikaistua Unitedin kurssin?

Olisi houkutus sanoa, että Glazereita huonommin Unitedia on vaikea johtaa, mutta asia on monimutkaisempi. Everton on hyvä esimerkki seurasta, jossa urheilullista puolta on hoidettu monin verroin surkeammin kuin Manchester Unitedissa, vaikka sielläkin on pääomistajana rikas bisnesmaailman kultasormi.

Toinen kysymys on, ettei kukaan pysty varmuudella sanomaan, millainen urheilupuolen osaaja Sir Jim on. Onko hän samanlainen suhari kuin Evertonin Farhad Moshiri, sotkeutuuko hän omassa neroudessaan – kuten Daniel Levy Tottenhamissa – syvää jalkapalloymmärrystä vaativiin ratkaisuin, vaikkei ymmärräkään lajia, vai onko hän enemmän suurten linjojen vetäjä, kuten Manchester Cityn, Arsenalin ja Liverpoolin omistajat?

Brittimediassa on nyt uutisoitu, että Sir Jim olisi valmis tukemaan manageri Erik ten Hagia. Se ei kerro vielä sen suurempaa. Paljon merkittävämpiä ovat ne tiedot, että hän vaatisi ten Hagia tekemään sovinnon Jadon Sanchon kanssa.

Tällainen vaatimus olisi tyypillinen bisnesmiehen päätös: Meillä on pelaaja, jolle maksetaan pyöreästi ottaen miljoona puntaa kuukaudessa, joten on hullua, jos hän ei pelaa – varsinkin, kun pitkä pelaamattomuus pudottaisi vielä pelaajan myyntiarvoa.

Varmasti looginen ratkaisu taloudellisessa mielessä, mutta onko se looginen vaatimus myös urheilullisesti? Manageri määrittelee kuitenkin arvot ja periaatteet, jolla joukkue toimii, ja sanktiot, jos niitä ei noudateta.

Jos Sir Jim pitää kiinni vaatimuksestaan, hän puuttuu silloin managerin toimivaltaan ja johtajuuteen. Toisin sanoen hän söisi ten Hagin valtaa ja arvovaltaa. On hyvä muistaa, että valtaosa Unitedin pelaajista tukee ten Hagia Sancho-kiistassa.

En kuitenkaan lähde tuomitsemaan Sir Jimiä pelkkien uutisten perusteella. Odotetaan, mitä Unitedissa oikeasti tapahtuu hänen otettuaan komentoonsa jalkapallo-operaatiot.

Sir Jim sijoittaa Unitediin 1,3 miljardia puntaa. Miten se näkyy tammikuun ja ensi kesän siirtoikkunassa?

Ei välttämättä kovinkaan merkittävästi.

United käytti kaudella 2021-22 nettona rahaa pelaajasiirtoihin noin 100 miljoonaa puntaa, viime kaudella noin 200 miljoonaa puntaa ja tänä kesänä noin 150 miljoonaa puntaa. Summat ovat niin suuria, että Unitedilla on tullut vastaan taloudellisen reilun pelin sääntöjen rajat.

United sai kesällä jo pienen sakon limiittien ylittämisestä ja joutui junailemaan Sofyan Amrabatin siirron Fiorentinasta siirtoikkunan lopussa lainasiirtona, koska täyden siirtosumman maksaminen ei olisi mahtunut limiitteihin.

Tammikuussa tilanne voi jonkin verran elää. United voi myydä pelaajia, mikä luonnollisesti mahdollistaisi uusien pelaajien ostamisen. Toinen muuttuja on sama, mitä Chelsea on käyttänyt. Unitedin tilikausi päättyy vasta kesäkuun lopussa. Näin United voisi teoriassa ylittää limiitit tammikuussa ja kirisi ne kiinni myymällä pelaajia kesäkuussa ennen tilivuoden päättymistä.

Turvautuuko United tähän asiaan, on eri asia. Itse en välttämättä usko, että tammikuun siirtoikkunassa tapahtuu mitään radikaalia. United joutuu joka tapauksessa miettimään tulevaisuuden strategiansa perusteellisesti. Mitkä ovat sen tavoitteet kentällä ja taloudellisesti ja millaisen managerin, joukkueen ja muun urheilupuolen organisaation se tarvitsee tavoitteiden saamiseksi?

Tässä mielessä on turha alkaa rapata seiniä pikapaikkaussementillä. Nyt tarvitaan järeämpää strategista betonia, jonka päälle Unitedin tulevaisuus rakennetaan. Se, että esimerkiksi toimitusjohtaja Richard Arnold lähtisi, kuten nyt on uutisoitu, ei ratkaisisi vielä mitään.

Uskotko, että United toimisi siten, kuten sanot?

Siihen on mahdoton vastata. Jos historia kertoisi vastauksen, se olisi ei.

Manchester United ajautui 60-luvun lopun jälkeen täydellisen kaaoksen tilaan ja ainoa poikkeus tässä kaaoksessa oli hatusta pelkällä tuurilla vedetty voittoarpa, jonka nimi oli Alex Ferguson. Jos asian sanoo suoraan ja kaunistelematta, Manchester United ei ole voittanut 55 vuoteen yhtään liigamestaruutta. Ne kaikki mestaruudet ovat olleet Alex Fergusonin mestaruuksia.