HJK ilmoitti lauantaina yhden upean suomalaisen jalkapallotarinan päättymisestä, kun Perparim Hetemaj päätti lopettaa peliuransa.

Toki Perpan ura jalkapallon parissa voi ja toivottavasti jatkuukin muissa merkeissä. Hän on pelannut ulkomaalaisissa seuroissa aina SerieA:ta myöten yli 400 ottelua ja hankkinut itselleen pääoman, jolla olisi käyttöä jatkossakin jalkapallokentillä. Ensi kaudella tästä pääomasta hyötyy Klubi 04, jonka valmennustiimiin Perpa liittyy.

Perpan tarina on kaikkineen paitsi upea, myös äärimmäisen mielenkiintoinen. Joskus tuntuu, ettei Suomessa ole edes ymmärretty, millä tasolla hän pelasi kansainvälisillä kentillä ja millaisen jäljen hän jätti esimerkiksi Serie A:han.

***

Perpan uraa on leimannut myös toinen mielenkiintoinen asia. Häntä on pidetty eräänlaisena jalkapallokenttien raatajana ja raastajana, niin sanottuna telaketjuosaston miehenä.

Perpa on 86-ikäluokkaa. Hän on vuoden nuorempi minua, mutta törmäsimme Perpan kanssa toisiimme monta kertaa juniorivuosina ja nuorisomaajoukkueissa.

Hallitseva piirre Perpalla juniorina oli hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa pallollisena pelaajana. Perpa rakasti niin paljon palloa, että monissa otteluissa hänelle olisi voinut antaa oman pallon.

Perpa ei ollut vain teknisesti lahjakas. Myös hänen pelinymmärryksensä ja taktinen osaaminensa olivat jo nuoruusvuosina erinomaisella tasolla.

***

Vaikka Perpalla on pelaajana raatajan leima, olen aina pitänyt ja pidän edelleen Perpaa ennen muuta pallollisena pelaajana.

On totta, että hänen pelaamiseensa on tullut raatajamaisia elementtejä, mutta kaiken pohjalla on silti aina ollut hänen tekninen lahjakkuutensa ja hänen erinomainen kykynsä ymmärtää ja lukea peliä.

Näkisin mieluumminkin asian niin, että Perpa ei tyytynyt vain siihen, että hän oli pallollisesti lahjakas pelaaja. Hän lisäsi osaamisarsenaaliinsa myös kahdensuunnan pelaamisen ja siihen liittyvät vaatimukset.

On mahdoton sanoa, millaisia uran Perpa olisi tehnyt tyytyessään vain pallolliseen lahjakkuuteensa, mutta hän ei tyytynyt, vaan teki itsestään monipuolisemman jalkapalloilijan. Huippuvalmentajat ymmärsivät Perpan monipuolisuuden arvon ja roolittavat Perpan pelaamaan kahdensuunnan pelaajana ja ottamaan suuren vastuun myös joukkueen puolustuspelaamisesta.

Olen muutenkin pitänyt Perpan upean menestyksen yhtenä salaisuutena juuri hänen asennetaan. Perpa totesi muutaman vuoden takaisessa haastattelussa, että hänellä on jäänyt hampaankoloon se, että hänen olisi pitänyt menestyä vieläkin paremmin urallaan.

Tällainen asenne kuvaa hyvin Perpaa. Moni muu pelaaja olisi tyytynyt Perpan uraan ja sen saavutuksiin, mutta Perpa itse ei. Tämä on yksi tekijä, joka on tyypillistä huippu-urheilijoille. Oltiinpa kuinka hyviä ja kuinka menestyneitä tahansa, päässä jyskyttää silti ajatus, miten voitaisiin olla vielä parempia.

***

Perpa täyttää joulukuussa 37 vuotta. On ymmärrettävää, että tässä iässä jalkapalloilijat miettivät, joko peli pitäisi viheltää poikki vai pelata vielä kausi.

Perpa sanoi HJK:n tiedotteessa, että päätös oli helppo tehdä, koska hän on saanut Klubissa päättymässä olevalla kaudella niin vähän peliaikaa.

Ulkopuolisen on mahdoton sanoa, onko Perpa ollut tällä kaudella täysin terve vai onko hänellä ollut jokin vamma, joka on estänyt täysipainoisen harjoittelun ja täysien minuuttien pelaamisen.

Jos mitään tällaista vammaa ei ole ollut, silloin hänen vähäistä peliaikaansa ja vähäistä vastuutaan Klubissa on vaikea ymmärtää. Itse asiassa mahdoton. Tässä mielessä Perpan heitto vähäisestä peliajasta saattoi olla myös pieni tökkäys HJK:n valmennuksen kylkiluiden väliin. Perpa ei ole ollut koskaan luonteeltaan penkillä istuja eikä hän varmasti ole hyväksynyt penkittämistään. Se on osa hänen luonnettaan ja menestyksen salaisuutta.

Perpa ansaitsee arvonsa mukaiset jäähyväiset niin Klubilta kuin koko suomalaiselta jalkapalloperheeltä. Eikä vain jäähyväisiä, vaan myös sydänjuurista lähtevät vilpittömät kiitokset.

Suomalainen jalkapallo olisi ollut ilman Perpaa yhtä suurta ja upeaa tarinaa köyhempi.

Hyviä eläkepäiviä, veljeni!